AMMATISSA: Visualisti Hanna Korhonen, H&M

Matkus Shopping Centerin katon alla on noin 90 erilaista liikettä, jotka työllistävät yhteensä noin 700 henkilöä. Ammatissa-osiossa tulen esittelemään heistä muutamia. Tarkoituksena on kertoa erilaisista ammateista, joita Matkuksen kaltainen suuri kauppakeskus pitää sisällään ja toivon, että joka kerralla käsittelyssä olisi edes yhden lukijan unelmaduuni.

Ensimmäisessä Ammatissa-tekstissä esiin astuu ystäväni Hanna Korhonen (26) joka työskentelee H&M Matkuksessa Visual Merchandiserina, tutummin visualistina. Hanna aloitti H&M-uransa tämän vuoden alussa, kun Kuopion liikkeessä oli avoinna paikka myyjälle. Visualistin ammatista haaveillut Hanna tarttui työhön ennakkoluulottomasti ja valmiina näkemään vaivaa unelmansa toteutumisen eteen. Ahkera työntekeminen palkittiinkin, sillä Hanna valittiin nopeasti H&M:n järjestämään visualistikoulutukseen. Koulutuksen ajankohta oli erinomainen, sillä pian tämän jälkeen tulivat hakuun Matkukseen avattavan uuden H&M:n visualistin paikat, joista Hanna nappasikin yhden itselleen.

Visualistin (vapaasti suomennettuna visuaalisen markkinoijan) työtä on esitellä myymälän vaatteet ja asusteet kaupallisella tavalla ja varmistaa esillepanon toimivuus myyntiä seuraamalla. Tehtävänä on varmistaa esillepanojen houkuttelevuus, inspiroivuus sekä trendikkyys. Jokaisen puetun mallinuken, somistetun näyteikkunan, viikatun vaatepöydän ja esille asetellun brändijulisteen takana on visualisti yhdessä muun työtiimin kanssa. Matkuksen H&M:ssa työskentelee kolme visualistia, joilla kullakin on omat alueensa. Alueita kierrätetään visualistien kesken tietyin väliajoin, jolloin jokainen pääsee vuorollaan vastaamaan kustakin alueesta.

Mallinukkejen pukeminen on tarkkaa hommaa. Asut neulataan istumaan nukkejen yllä luonnollisesti ja aidon näköisesti, samoin kuin asu istuisi myös käyttäjänsä yllä.

Visualistien viikko jaetaan useisiin erilaisiin tehtäväkokonaisuuksiin, jotka pitävät sisällään muun muassa esillepanopöytien päivitystä, Get the Look -nukkejen (myymälän mallinukkejen) pukemista, näyteikkunoiden somistamista, uusien kampanja- ja markkinointimateriaalien jalkauttamista myymälään sekä työkavereiden kouluttamista uusien materiaalien käyttöön. Hannaa haastatellessani opin, että myymälään tullessaan kannattaa ensimmäisenä kiinnittää huomio esillepanopöydiltä löytyviin tuotteisiin. Pöydillä on esillä aina viimeisimmät trendit ja näiden avaintuotteet. Pöydät ovat kuin kunkin konseptin sydämiä, joiden ympärille koko kokonaisuus rakentuu.

Myymälä on jaettu eri alueisiin (esim. Miehet, naiset, lapset, home jne.). Kukin visualisti vastaa 1-3:sta alueesta, jotka on vielä jaettu eri konsepteihin (yksinkertaistettuna tuotemerkkeihin). Kullakin konseptilla on oma ilmeensä, mutta yhdessä ne muodostavat myymälässä kattavan, harmonisen kokonaisuuden.

Visualistin työ on fyysisesti rankkaa hommaa, sillä työssä ollaan jatkuvasti liikkeessä ja siihen kuuluu paljon isojen ja raskaiden tavaroiden kantelua, nostelua ja siirtelyä. Esimerkiksi suurten ja painavien mallinukkejen pukeminen on hankalaa ja vaatii kärsivällisyyttä ja silloin tällöin pientä ongelmanratkaisuakykyäkin. Hyppysissä pitää olla myös nikkarointitaidot, sillä esimerkiksi ikkunoita somistettaessa joudutaan usein myös maalaamaan, ruuvaamaan, kittaamaan ja korjaamaan milloin mitäkin. Ikkunoiden somistamiseen satsataankin paljon, sillä ne toimivat koko myymälän punaisena lankana. Ikkunat houkuttelevat asiakkaan sisään ja myymälään päästessään asiakkaan tulee helposti löytää kokonaisuus ja tyyliltään vastaavat tuotteet, joita ikkunassa esitellään. Myymälässä pyörivät kampanjat käyvät usein parhaiten ilmi juuri näyteikkunoista. Niiden avulla shoppailija tietää, mitä liikkeessä on kulloinkin tarjolla.

(Yllä haastattelijalla hetkellinen keskittymishäiriö paljettihameen sattuessa silmiin. ;)

Kun kysyin Hannalta, millainen on visualistiksi sopiva ihminen, Hanna vastasi välittömästi, että koulutustakin tärkeämpiä ominaisuuksia ovat innokkuus, ennakkoluulottomuus, rohkeus ja kiinnostus trendejä kohtaan. Luovuutta ja visuaalista silmää tarvitaan myös ja joustavuus sekä pitkäpinnaisuus ovat etenkin kiireaikoina tarpeen. Myös stressinsietokyky sekä ajanhallintataito ovat välttämättömiä, sillä visualistin työssä harvoin on kiireetöntä päivää. Visualistiksi halajavan tulee lisäksi uskaltaa kokeilla uutta, nauttia tiimityöskentelystä sekä muiden opastamisesta ja ylipäänsä tiedon jakamisesta. Hyvää ideaa on turha pantata muilta, sillä tarkoitus on kehittää myymälää ja kehittyä itse työssään joka päivä.

Jotta vaatteita ja asusteita saadaan esille mahdollisimman monipuolisesti, käytetään tilat hyväksi lattiasta kattoon saakka.

Vaikka visualistin työ on paljolti itsenäistä, ovat tiimityöskentelytaidot ensiarvoisia. Työssä ollaan jatkuvasti vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Visualistit työskentelevät myös asiakkaiden parissa, joten asiakaspalvelualttius kuuluu visualistin tunnuspiirteisiin. Vaikka työ on välillä raskasta ja aika tahtoo usein olla kortilla, nauttii Hanna työstään täysillä. Työn haasteet ovat toisaalta Hannan mielestä juuri koko työn suola, sillä niiden ansiosta jokainen työpäivä on erilainen.

Vaikkeivät visualistit ole jatkuvasti tekemisissä asiakkaiden kanssa, tulee visualistin silti tuntea kohderyhmänsä ja osata palvella niistä kutakin oikealla tavalla. Visualistit hallitsevatkin suuria kokonaisuuksia ja huolehtivat asiakkaiden ostokokemuksesta ja tarpeista. Kun visualisti yhdessä muun tiimin kanssa on tehnyt työnsä hyvin, asiakas inspiroituu ostosympäristöstään. Paras palaute visualistille on nähdä, kun asiakas ostaa hänen yhdistelemänsä ja esillepanemansa vaatekokonaisuuden. Hannan mukaan etenkin miehet luottavat usein visualistin kädenjälkeen ja liikkeestä kävellään ulos mallinuken yllä nähdyn vaatekokonaisuuden kera.

Matkuksen H&M:ssa mieluisia vaatteita voi etsiä myymälästä esimerkiksi väreihin lajiteltuna. (Ks. yllä purppuran sävyistä rakennettu kokonaisuus.)

Visualistin työ on luovaa ja mukavinta Hannan mielestä on nähdä oma kädenjälki jokaisessa työvaiheessa. Inspiraation työhönsä Hanna saattaa löytää mistä tahansa. Välillä inspiroidutaan materiaaleista, joskus väreistä. Idea somistukseen voi tulla vaikka yhdestä yksittäisestä tuotteesta, jonka ympärille lopulta koko kokonaisuus rakennetaan. Luovan työn nurjana puolena saattaa joskus olla töiden tahaton kotiin kantaminen. Toteuttamista vaille valmiit tai vasta alkutekijöissään muhivat ideat tulevat joskus uniinkin asti. (Tämän voi varmaan jokainen luovaa työtä tekevä allekirjoittaa. Nimim. Kokemusta on!)

Joulun alla ikkunoissa näkyy pikkujouluvaatteita sekä lahjaideioita.

Uusi kauppakeskus tarjoaa visualistin työtä tekevälle hyvät puitteet. Hanna on erityisesti mielissään uusista hienoista tiloista, hyvästä innokkaasta työporukasta ja toimivassa kauppakeskuksessa shoppailun helppoudesta. Työpaikka tuntuu Hannan sanoin kodilta, mikä on ollut Matkus Shopping Centerille tärkeä tavoite toteuttaa niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin keskuudessa.

Lukijoille Hanna haluaa toivottaa valkeaa joulua ja muistuttaa, että sydänkäpysiä kannattaa muistaa pehmoisilla paketeilla! ;)

Seuraavassa Ammatissa-postauksessa tutustumme Matkuksen tarjoamaan ruokapuoleen, sillä Hanna Korhonen haastaa seuraavana työstään kertomaan Arnoldsin kahvilapäällikön, Miia Tuomaisen!

Hannalle iso kiitos tutustuttamisesta visualistin työhön!

DIY - Mehiläisvahakynttilöillä terveellistä tunnelmaa

Jos et ole vielä saanut joulunäpertelyistä tarpeeksesi, tai jos et ole vielä ehtinyt tehdä yhden yhtä jouluaskartelua, tässäpä varsin varteenotettava ehdotus (vaikka itse sanonkin;): Osta askarteluliikkeestä mehiläisvahalevyjä ja sydänlankaa ja askartele muutama kaunis, tuoksuva ja terveellinen joulukynttilä itsellesi tai ystävällesi. Mehiläisvahakynttilät palavat puhtaasti, eikä niistä vapaudu ilmaan myrkkyjä. Palaessaan mehiläisvahakynttilät puhdistavat huoneilmaa ja voivat helpottaa limakalvovaivoja, allergiaa sekä päänsärkyä.

Aiemmin harmittelin, ettemme ehdi tänä jouluna tehdä itse kynttilöitä, koska kynttilöiden valaminen ei ole projekteista aivan yksinkertaisin eikä ainakaan nopein. Onneksi muistin kuitenkin tämän vuosia vuosia sitten oppimani helpon ja nopean kynttiläntekovaihtoehdon ja niinpä lahjapaketteihin päätyy tänäkin vuonna itsetehtyjä kynttilöitä.

Kynttilöiden valmistukseen tarvitset vain mehiläisvahalevyjä (yhdestä levystä saa kaksi kynttilää) ja sydänlankaa. Työvälineiksi riittävät viivain (jota ei kotona ollut saatavilla ja siksi käytin itse merkkaamiseen ja leikkaamiseen teippiä) sekä terävä veitsi. Hiustenkuivaimella voi halutessa helpottaa työskentelyä pehmittämällä kuumalla ilmalla vahalevyjä. Lisäksi omalla tarvikelistallani olivat sivellin sekä askarteluliikkeestä hankittu hopeanhohtoinen akryylimaali, jolla sain kynttilöiden pintaan hopeanhohtoa.

Amadeus toimi ystävällisesti laaduntarkkailijana.

Kynttilöiden valmistus aloitetaan leikkaamalla vahalevyt puoliksi lyhyeltä sivulta parin sentin päästä kulmasta parin sentin päähän vastakkaista kulmaa. Näin saadaan kaksi kynttilän aihiota. Seuraavaksi otetaan esiin sydänlanka, joka leikataan oikeaan mittaan ja asetetaan kynttilän pitkälle leikkaamattomalle sivulle (ylin kuva). Seuraavaksi rullataan sydänlanka napakasti vahalevyn sisään ja jatketaan rullaamista, kunnes koko levy on rullattu ja kynttilä on syntynyt.

Mikäli kynttilään ei halua koristuksia, on kynttilä nyt valmis. Itse halusin tehdä kynttilöihin hentoisen hopeapinnan, sillä hopean sävy toistuu kynttilöiden ohella myös tekemissämme pakettikorteissa sekä joulusuklaissa. (Näistä sana tai pari vielä myöhemmin.) Hopeamaalin sivelin melko suurpiirteisesti kynttilän pintaan siveltimellä. Ohut maalipinta kuivui todella nopeasti ja alkuillasta askarrellessani taisimme polttaa ensimmäisen testikynttilän jo samana iltana.

Kauniit kynttilät eivät vaadi sen kummoisempaa paketointia. Itse laitoimme kynttilöiden ympärille organzanauharusetin sekä joulunpunaiset sydänsinetit, jotka meiltä viime vuonna kynttilälahjan saaneet saattavatkin muistaa.

Ps. Vinkkinä vielä.. Kynttilän polttamista helpottaakseen voi sydänlanganpään kastaa sulatettuun mehiläisvahaan. Itse en tätä jaksanut (rehellisesti muistanut) tehdä, mutta siitä huolimatta kynttilä lähti palamaan oikein helposti ja kauniisti.

Pääasioita

Esittelen alla oman hiusmaailman voimaviisikkoni, jonka avulla jokaisesta hiuspäivästä saadaan, jos nyt ei aivan täysin onnistunutta, niin ainakin vähän vähemmän epäonnistunut. ;)

hiustenhoitoöljy

Voisiko enää kuvitella ihanteellisempaa ilmaa jättää pitkät hiukset auki kuin sateeton pakkaspäivä? Silloin kiharat pysyvät käännöksillään ja suoristetut suortuvat sileinä. MUTTA voi sitä sähköisyyden määrää! En luultavasti ole ainoa, jonka hiukset tuntuvat talven tullen aloittavan täysin oman elämänsä. Hiukset oikein sähisevät sähköisyyttään ja täynnä toisiaan hylkiviä positiivisesti varautuneita ioneita leijailevat hajallaan mitä kummallisemmissa asennoissa kohti milloin mitäkin päinvastaisesti varautuneilla ioneilla varustettua esinettä. Keinokuituisia kankaita ei kannattaisi talvella tuoda hiusteni kanssa edes samaan huoneeseen, mutta arvatkaapa vain, sattuuko ehkä noin puolet vaatteistani olemaan valmistettuja juurikin niistä.

Sähköisten hiusten taltuttamiseen on olemassa IONTEC-teknologialla varustettuja hiuslaitteita sekä harjoja. Tuotteiden toiminta perustuu negatiivisten ioneiden vapauttamiseen, minkä kerrotaan kumoavan yksittäisten hiussuortuvien positiivisesti varautuneet ionit ja taltuttavan näin hiusten pörröisyyden sekä sähköisyyden. Itseäni houkuttaisi testata tuollaista Braun Satin Hair - tuoteperheestä löytyvää hiusharjaa, mutten taida olla vielä niin epätoivoinen, että olisin valmis pulittamaan hiusharjasta kaupassa pyydettävää monen kympin hintaa.

Onneksi aikani sähköisyyttä vastaan taisteltuani (ja jo lähes luovutettuani) löysin kuitenkin oman tapani taltuttaa sähköiset suortuvat. Tämä tapa sopii myös hieman kevyemmälle kukkarolle ja sekös tässä itseäkin ilostuttaa. Oma tapani tuo lisäksi hiuksiin aimoannoksen kiiltoa ja kaupan päälle hyvän tuoksun. Sitäpaitsi tämä taisteluväline löytyy marketin hyllystä, joten se on myös helposti saatavilla. Kyseessä on L'oréalin Elvital Extraordinary Oil -hiustenhoitoöljy.

L'oréalin hiusöljy ravitsee ja suojaa hiuskuitua ja auttaa näin hiuksia pysymään kiiltävinä ja elinvoimaisina. Tuotetta voi käyttää kuiviin tai kosteisiin hiuksiin ennen tai jälkeen pesun sekä ennen tai jälkeen muotoilun. Itse käytän tuotetta vähän joka välissä riippuen siitä, milloin hiukset tuntuvat olevan kosteutuksen tarpeessa. Tuotteen kyljessä sopivaksi annokseksi annetaan 1-2 painallusta (pumppupullosta), mutta itse käytän pitkiin hiuksiini helposti neljäkin painallusta ja silti koko annos uppoaa kuivaan tukkaan tuosta vain. Öljyn paras puoli silminnähtävän toimivuuden lisäksi on hiuksiin jäävä ihanan kevyt tunne, sillä tuote ei tee hiuksista raskaita tai tahmeita. Alla on kuva hiuksistani ennen ja jälkeen öljyn käytön. Ennen-kuva on otettu ulkoa sisään saavuttuani. Eron näkee (ja tuntee) selvästi.

kuivashampoo

Kuivuuden ja sähköisyyden kesyttämiseen vaadittavien aineiden lisäksi kaapistani löytyy monia muita näppäriä jokapäiväiseen käyttöön sopivia hiustököttejä. Yksi niistä on hiustenpesuväliä pidentävä, hiusten tyveä kirkastava ja raikastava tuote, eli kuivashampoo. Vaikka ajattelin ennen tuotteen kokeilua, että rasvaiseen tukkaan tökötin tunkeminen muka puhdistamaan on ällöttävää, nyt en luopuisi kuivashampoosta koskaan.

Ensimmäinen kuivashampoosuosikkini oli Osiksen Refresh Dust. Jokunen viikko sitten jouduin kuitenkin vaihtamaan shampoomerkkiä, kun etsimääni Osista ei löytynyt Matkuksen Hairlekiinista. Koska olin päättänyt hankkia sinä päivänä uuden kuivashampoon vanhan loppuneen tilalle, päätin turvautua myyjän apuun. Olenkin iloinen, että myyjä tutustutti minut (vaikkakin näin pakon edessä) toiseen tuotteeseen, Girlz Onlyn Haircare Dry Shampooseen. Tämä tuote on paitsi huomattavasti Osista edullisempi ja huomattavasti riittoisampi, myös vähintäänkin yhtä toimiva. Ainoa huono puoli tuotteessa on sen todella voimakas sitrusmainen tuoksu, josta myyjä itseasiassa varoittelikin minua etukäteen. Tuoksu haihtuu hiuksista päivän mittaan, mutta parina ensimmäisenä käyttöaamunani haistelin kyllä moneen otteeseen, että mikä vieras haju minuun on tarttunut, kun tuoksu itsepintaisesti piti kiinni hiuksistani ja paikoillaan istuessani tahtoi tuon tuostakin tunkeutua omaan nenääni. Mutta hajusta viis, tuote toimii hyvin.

hiuspuuteri

Pipokautena hiusten lässähtämistä kannattaa kokeilla estää hiuspuuterilla, jonka salaisuus piilee koostumuksessa, joka ei jämähdä tukassa tiettyyn asentoon, vaan pitää hiukset muovailtavana läpi päivän. Todella jämäkkää tukea antaa Osiksen Dust It -jauhe, joka oli ensimmäinen hiuspuuterituttavuuteni. Kuitenkin omaksi suosikikseni on ehdottomasti kiilannut Björn Axénin Styling Powder, joka antaa hiuksille tukea, pidentää hiustenpesuväliä hävittäen rasvaisuutta ja kirkastaa vaalennettujen hiusten tyven juurikasvun. Aivan loistotuote kaikin puolin!

hoitosuihke

Näiden lisäksi ehdoton jokapäiväinen tukkatuote on hoitosuihke, jota voi käyttää sekä kosteisiin että kuiviin hiuksiin. Oma suosikkini, jota suihkuttelen tukkaan aina pesun jälkeen muotovaahdon ja lämpösuojan kaveriksi, on Schwarzkopfin Bonacure Moisture Kick. Tämän tuotteen avulla pitkänkin takkutukan saa selvitettyä suihkun jäljiltä kädenkäänteessä ja kuivankarhealta näyttävät suortuvat siloittumaan nopeasti kuivanakin. Suihketta on myös näppärä lisäillä tarvittaessa vaikka pitkin päivää, sillä suihkupullon ansiosta se käy helposti, eikä tuotetta tule vahingossa liikaa latistaen koko kampausta.

Surffisuihke

Kaikesta tästä varautumisesta huolimatta joskus sattuu silti hiuspäiviä, jolloin mikään näistä tuotteista ei auta. Silloin kannattaa kaivaa kaapista esiin (vanha rakkauteni), Tigin Love Peace Planet Totally Beachin -surffisuihke, ja antaa hiuksille kunnon merisuolan ja kookoksen tuoksuinen käsittely. Surffisuihke antaa tukkaan rakennetta, karhentaa sitä ja tekee tukasta kesäisen merituulen tuivertaman näköisen. Puhtaista hiuksista sekaisen surffitukan loihtiminen voi olla hieman haastavaa, mutta surffitukan ihanuus piileekin ehkä juuri siinä, että se on aina pesuväleissä sen kolmannen tai neljännen (huonoksi kääntyneen) hiuspäivän pelastaja. Jo yksin tuotteen tuoksu on niin ihana, ettei omista sinne tänne sojottavista surffilaineista voi olla tykkäämättä. (Tuote sopii muuten myös nutturan karhentajaksi suttunutturoita rakastaville, mutta näihin liian sileiden hiusten kanssa taisteleville!)

Erään sunnuntain säveliä

Löysin tänään Spotifysta sattumalta uuden musiikkituttavuuden norjalaisbändin muodossa. Mistään uudesta bändistähän ei varsinaisesti ole kysymys, sillä porukka on soitellut yhdessä jo yhdeksänkymmentäluvun lopulta lähtien. Minulle bändi oli kuitenkin ennestään tuntematon.

Jonnekin päin vaihtoehtorockin aallokkoja asettuvan, nimensä mukaisesti melankolisesta sävelmaailmasta kappaleensa koostavan yhtyeen musiikki koukutti minut heti. On uskomatonta, kuinka voimauttavaa melankolia voikaan olla, kun se muunnetaan melodioiksi. Se vain toimii minuun, aina.

Emmerhoff & the Melancholy Babies – Gene

TRASHION!

Kuluneena syksynä kirjakauppoihin ilmestynyt Outi Pyyn Trashion! on jokaisen DIY-hullun toivejoululahja. Itse bongasin kirjan alunperin Paras Aika Vuodesta -blogista, jonka kirjoittajan, Stella Harasekin, nimi komeilee kirjan lopussa kiiteltävien listalla. Ja mikä kivointa, komeilee suosikkibloggarini myös itse kirjan sivuilla esittelemässä Outi Pyyn luomaa tee-se-itse-huippumuotia.

Trashion! - Outi Pyy

Kirjassa Outi Pyy esittelee trashonia, tapaa pukeutua omaan tyyliin, mutta näyttävämmin ja ekologisemmin. Kirjan reilut 120 sivua tarjoilevat 28 kpl haastavuustasoltaan vaihtelevaa diy-ohjetta, tyylivinkkejä sekä rutkasti inspiraatiota. Itse olen tähän mennessä tyytynyt vain ihailemaan kirjasta löytyviä luomuksia ja merkkaillut ylös omia suosikkejani sekä kokeilemisen arvoisia ideoita. Toivottavasti jossain vaiheessa ehdin saan aikaiseksi toteuttaakin jonkin ohjeen.

Bongasiko kukaan muuten linnan juhlissa Laura Birnin kantamaa nahkapalamekkoa? Pukuhan oli tietenkin Outi Pyyn käsialaa ja tämäkin ohje löytyy Trashion!:n sivuilta (ja kansikuvasta)!

Kynnet kuosiin

Jos pidät näyttävistä kynsistä, mutta omat taidot tai aika eivät riitä kauniiden kuvioiden maalailuun, saattaa siirtofolio olla ratkaisu koristeluongelmaasi. Siirtofoliolla kuvioiden tekeminen onnistuu keltä tahansa kynsien lakkaamistaitoiselta ja erilaisia kuvioita löytyy vaikka kuukauden jokaiselle päivälle. (Tosin huolella tehtynä kuviot kestävät kyllä vähän pidempään kuin yhden päivän ;)

Kynsien koristelu foliolla aloitetaan leikkaamalla foliosta sopivia paloja. Seuraavaksi sivellään puhtaan kynnen pintaan hommaan tarkoitettua erikoisliimaa. Liiman annetaan kuivua kirkkaaksi 4-5min (oman kokemukseni mukaan 5 minuuttia tai ylikin toimii parhaiten), jonka jälkeen foliopalat asetellaan kynnelle yksi kynsi kerrallaan. Folio sivellään kynnelle tasaisesti joko sormin tai esim. pumpulipuikolla. Kun foliokuvio on tarttunut kynnen pintaan, poistetaan suojakelmu nostamalla se varovasti pois kynnen päältä. Syntynyt kuvio suojataan lopuksi kirkkaalla kynsilakalla tai kuten itse teen, viimeistellään geelauksella ja päällyslakalla. Geelikynsissä kuvion voi toki laittaa myös kynnen pintaan, mutta koska haluan itse varmistua, ettei minun tarvitse tehdä kynsiäni kuin muutaman viikon välein, laitan kuviot aina geelauksen alle.

Kuvan kynnet olen tehnyt etualalla näkyvällä MiMaxista aiemmin ostamallani Snake Skin -foliolla. Foliorullan (josta tekee todella monet kynnet) hinta on viiden euron kieppeillä ja tarkoitukseen sopiva liimapullo, joka sekin kestää ja säilyy kuukausia, maksaa myös MiMaxilla viitisen euroa. Mistään superkalliista tai vaivalloisesta toimenpiteestä ei siis ole kyse. Joskin homma saattaa vaatia aluksi pientä kokeilua ja harjoittelua, mutta kukapa olisi seppä jo syntyessään. Sitä paitsi työ tekijäänsä opettaa ja ahkeruus kovankin onnen voittaa ja kyllähän te sen tiedätte, että jos työ herkkua olisi, niin herrathan sen tekisi. Ja muistakaa myös, että jos ei parilla ekalla kerralla onnistu, niin kolmas kerta toden sanoo! :D

Suklaasydämiä

Enpä olisi uskonut sen päivän koittavan, kun supersuosikkini suklaa lisätään terveyttä edistävien superruokien listalle. Vaan nyt se on totta. Suklaa kuuluu ruokaryhmään, jotka ovat tavallisen ruoan ja lääkinnällisempien yrttien välimaastossa sijaitsevia, luonnonmukaisesti tuotettuja ruokia, joilla on vahva kulttuurihistoria ja poikkeuksellisen korkea ravinnetiheys. Älkää kuitenkaan suotta rynnätkö kauppaan haalimaan levykaupalla Fazerin sinistä, sillä ihan tavallisesta maitosuklaasta ei ole kyse.

Jääkaapissa raakasuklaan (kuten tavallisenkin suklaan) pinta hikoilee muuttuen vaaleaksi. Huoneenlämmössä pinta kuitenkin muuttuu taas kauniin ruskeaksi.

Terveyttä edistävä ihmesuklaa on nimeltään raakasuklaata, jonka terveellisyys tavalliseen suklaaseen verrattuna perustuu erilaiseen suklaan valmistusmenetelmään sekä epäterveellisten ainesosien karsintaan. Vaikka tavallista suklaata tehtäessä perusraaka-aine on samaa raakaa kaakaota kuin raakasuklaassa, onnistutaan lopputuloksen terveellisyys tuhoamaan muilla epäterveellisillä aineilla, kuten valkaistulla sokerilla, maitojauheella ja epäterveellisillä rasvoilla. Lisäksi tavallista suklaata tehtäessä kaikki raaka-aineet prosessoidaan korkeissa lämpötiloissa (120-130 astetta), jolloin suurin osa alkuperäisistä terveellisen kaakaopavun arvokkaista ravinteista tuhoutuvat.

Raakasuklaan terveellisyys taasen perustuu puhtaisiin, alkuperäisiin ja ravinnetiheisiin raaka-aineisiin. Raaka-aineita ei myöskään missään vaiheessa kuumenneta, jotteivät arvokkaat ravinteet (mm. entsyymit, vitamiinit ja kasviravinteet) tuhoutuisi. Raakasuklaasta löytyy useita superruoka-aineita, kuten maca-jauhetta, goji-marjoja sekä raakaa kaakaota. Näiden aineiden ansiosta suklaa on hyvää, mutta myös terveellistä kehollemme. Itseasiassa raakasuklaaseen saadaan tiivistettyä vitamiineja, mineraaleja, aminohappoja sekä antioksidantteja jopa enemmän kuin mihinkään muuhun ruokaan!

Pohdin alkutalvesta, mitä mukavaa itsetehtyä voisimme kääräistä lahjapaketteihin tänä vuonna. Viime vuonna valmistimme itse kynttilöitä ja vaikka tarkoitus oli tehdä tästä askartelutuokiosta perinne, näyttää uhkaavasti siltä, että kynttilöiden valmistus jää tältä vuodelta väliin ajanpuutteen vuoksi. Jotain itsetehtyä tänäkin vuonna tulee kuitenkin saada näpertää ja kun törmäsin lehtijuttuun raakasuklaasta, päätin, että tätä ihmeherkkua on kokeiltava. Ostin terveyskauppa Life:sta raakasuklaan kotipakkauksen, joka sisältää kaikki tarvittavat aineet herkun valmistukseen. Mukana oli myös muotit suklaalle, mutta koska pyöreät muovikipot olivat mielestäni tavattoman tylsät, päätin tehdä omat suklaani Ikean jääpalamuotteihin.

Suklaan valmistaminen oli helppoa. Piti vain sulattaa vesihauteessa paketista löytynyt kookosöljy, lisätä joukkoon agave-siirappi ja yhteen pussiin pakatut kuiva-aineet (kylmäpuristettu kaakaovoi, Lucuma-jauhe, raaka kaakaojauhe, Kalaharin suola sekä maca), sekoittaa seos tasaiseksi ja kaataa muotteihin. Mukaan olisi voinut sekoittaa myös paketista löytyneet goji-marjat, mutta maistettuani yhden paljaaltaan, päätin, että eiköhän suklaa ole tarpeeksi terveellistä ilman noita punaisia supermarjojakin.

COCOVIn raakasuklaan valmistuspakkaus sisältää kaikki tarpeet raakasuklaan tekemiseen kotona.

Sulatettu kookosöljy, agave-siirappi ja kuiva-aineet sekoitetaan keskenään.

Lopulta tasaiseksi sekoitettu seos kaadetaan muotteihin.

Paketin mukana tuli pyöreitä suklaamuotteja, mutta itse pidän enemmän Ikean jääpalamuoteilla tehtävistä sydämen ja tähden muotoisista suklaista.

Lopputulos oli yllättävän maukas. Kauniit herkkupalat maistuvat suklaalta (vaikkeivät aivan Fazerin sinisen veroisilta), joskin suutuntuma on raaka-aineiden vuoksi hieman jauhoinen. Tummasuklaamaista nautintoa parantaa tietysti ajatus suupalojen terveydellisistä vaikutuksista. Nämä ensimmäiset raakasuklaani jäävät kokeiluversioiksi ja kotona itse naposteltaviksi, mutta taidan hakea kaupasta vielä yhden paketin joululahjoiksi tehtäväksi. Suklaan joukkoon voi muuten lisätä terveysmarjojen sijaan muitakin aineksia oman maun mukaan. Itse haluaisin kokeilla ainakin (suolattujen) cashewpähkinöiden murusia ja kuivattua vadelmaa. Kerran ostimme kaupasta tummaa suklaata, jossa oli merisuolamurusia..raakasuklaa ja merisuolamuruset saattaisivat myös olla kokeilemisen arvoinen yhdistelmä. Pohdin myös, että raakasuklaata voisi kokeilla jatkaa tavallisella maitosuklaalla. Silloin samaan pakettiin saisi tutun suosikkimaun, mutta myös hieman terveydellisiä vaikutuksia.. Ehkä kokeilen tätäkin seuraavalla suklaantekokerralla.

Mikäli olet suklaan ystävä ja ruokien terveydelliset vaikutukset sattuvat yhtään kiinnostamaan, suosittelen raakasuklaan kokeilemista. Vaikken itse ole aiemmin mihinkään terveysruokahupsutuksiin hurahtanut, enkä varsinaisesti koskaan miettinyt, mitä suuhuni laitan (vaikka varmaan kannattaisi!), oli tämä uusi suklaatuttavuus positiivinen yllätys. Herkkusuille kuitenkin muistutukseksi, että terveyttä edistävistä ainesosista huolimatta raakasuklaakin on melkoinen kaloripommi, joten ihan ylettömiä määriä sitäkään ei kannata hotkia!

Valkeaa joulua!

Pidin lapsena talvesta ja olin kova talviurheilulajien harrastaja. Etenkin hiihto oli mieleeni ja monet parhaista talvisista lapsuusmuistoistani liittyvätkin juuri vanhempieni kanssa tehtyihin pitkiin hiihtolenkkeihin. Energiaa riitti usein jopa muun porukan edellä eestaas hiihtämiseen, vaikkeivät jääladut Kallaveden monimuotoisessa saaristossa yhteen kertaan alusta loppuun hiihdettynäkään välttämättä mitään lyhimpiä tai kevyimpiä hiihtolenkkejä olleet.

Mutta kuten niin monelle muullekin, myös minulle kävi valitettavasti niin, että myöhemmät peruskouluvuodet innostamisen sijaan pakottamiseen perustuvine liikuntatunteineen veivät innon kaikista aiemmin rakkaista lajeista. Toki teini-iässä kiinnostuksenkohteet muuttuivat muutenkin ja aika alkoi kulua yhä enemmän vanhempien kanssa hengailun sijaan kavereiden kanssa oleiluun. Niinpä lapsena opitut, lähes talven synonyyminä toimineet talvilajit katosivat pikkuhiljaa arjestani.

Nykyään en todellakaan ole talven suurin ystävä enkä varsinaisesti kaipaa talvea saati lunta koskaan. Itseasiassa luulisin talvikauden menevän ohi huomattavasti kivuttomammin ilman yhden yhtä tuiskua. Tästä huolimatta kuitenkin joulu on aikaa, johon mielestäni kuuluu lumen narskuminen kengän alla, valkoiseksi huurtuneet havupuun oksat ja pikkupakkanen, joka saa hienoimmat jääkiteet hehkumaan hangen pinnalla.

Valitettavasti ajat muuttuvat ja vaikka en muistakaan lapsuudesta yhtään lumetonta joulua, ei sellainen tänä päivänä olisi mikään mahdottomuus. Hyvin usein viime vuosina paljon odotettu lumi on satanut vasta aattoa edeltävänä päivänä, joskus jopa hiljalleen itse aaton aikana. Tällä hetkellä tilanne valkean joulun suhteen vaikuttaa onneksi lupaavalta, mutta tilanne voi silti kääntyä päälaelleen vaikka yhdessä yössä. Luonto osaa olla oikukas ja se oikeus luonnolle sitä jatkuvasti kaltoin kohdellessamme suotakoon.

Tämä on ensimmäinen vuosi, kun hankin kotiin joulukoristeita. On minulla joskus aiemminkin saattanut roikkua lahjaksi saatu huopasydän jossain ja viime vuonna meillä oli jopa oma joulukuusikin (hyvin pikkuinen kylläkin, mutta juuri passeli vanhemmiltani saatujen käsintehtyjen jo vuosikymmeniä palvelleiden kuusenkoristeiden esillepanoon). En kuitenkaan ole koskaan aiemmin varsinaisesti ostanut yhtään koristetta sillä ajatuksella, että koristeesta tulisi osa useiden seuraavienkin vuosien jouluja.

Tänä vuonna ensinkertaa omia joulukoristeita hankkiessamme päätin, että vaikka luontoäiti olisi mitä mieltä tahansa, on oma joulumme tänä vuonna ja monina seuraavinakin vuosina valkoinen. Koristeita onkin hankittu ensisijaisesti väriin perustuen. Arvostan joulukoristeissa (kuten toki muissakin sisustustavaroissa) käsityötä ja olenkin iloinen, että osa hankkimistani koristeista on valtavien teollisuushallien kätköissä teollisena tuotantona valmistamisen sijaan muotoutunut jonkun kädentaitajan oikeissa käsissä. Oma pieni osuutensa on ollut myös omilla kädentaidoilla ja ensi vuoden tavoitteeksi itselleni heitän tämän osuuden kasvattamisen vieläkin suuremmaksi.

Kynttilänjalat, H&M Home. Himmeli, Pentik.

Lyhty, Clas Ohlson

Lyhty, Clas Ohlson. Sydänkoristeet, Pentik.

Kynttilänjalat, Ikea. Kynttilät, Carlson.

Tarjoiluastia, Ritva Liisa Pohjalainen. Puuhevonen, Pentik.

Nämä Pentikiltä löytyvät ihanuudet ovat vielä haaveissa. Jospa sitten seuraavana jouluna..

Paperitähti, Clas Ohlson.

 

Ulkona on ollut tänään kauniin sinivalkoista. Mitä onnellisinta yhdeksättäkymmenettäviidettä itsenäisyyspäivää kaikille!

Kakskytviis

Nyt se sitten tuli vastaan. Nimittäin ikä. Minulle yksiselitteisesti ilmoitettiin silmänympärysvoidepurkin kotelossa, että tästä päivästä eteenpäin olen yli-ikäinen kyseisen voiteen käyttöön. Kiitos Nivea.

Onneksi olin kuitenkin valmistautunut tähän (henkisesti jo parikin vuotta) ja kävin viikko sitten Emotionissa ilmoittamassa, että haluan ostaa nyt uuden superkosteuttavan ja tummia silmänalusia häivyttävän voiteen, joka sopii neljännesvuosisadan nähneille silmänympäryksilleni. Vajaan viikon käytön jälkeen olenkin vakuuttunut siitä, että ikinuoruus on jälleen saavutettu. (Vakuutun tästä samasta asiasta muuten vuosittain joulukuun alkupuolella..)

Clinique All about Eyes Rich -silmänympärysvoide, Emotion. (Lupaa rauhoittaa, kosteuttaa tehokkaasti ja antaa tasaisemman pinnan, vahvistaa ohutta silmänympärysihoa, suojata ja minimoida juonteita, hillitä silmäpusseja sekä tummia silmänympäryksiä ja saada silmämeikin kestämään kauemmin.) Ja tämä tottavie toimii. :)

 
Viikonloppu oli aikamoista syntymäpäiväjuhlien tykitystä, tuli nimittäin juhlittua peräti kolmet syntymäpäivät kahden illan aikana. Ensimmäiset juhlat olivat Spiderman-teemaiset lastenkekkerit. Siis aivan perusjuhlat, kun kyseessä on kolmekymmentä vuotta täyttävä juhlakalu. :D Mukavien juhlien kohokohtia olivat muun muassa Twister-kisailu sekä Vedetään hatusta -kilpailu, jossa kaksi kolmen hengen joukuetta esittivät lopuille juhlavieraille kilpailun nimeä kantavan ohjelman innoittamana kaksi ohjelmanumeroa. Ensin oli vuorossa keskustelua kysymyslausein valmiiksi annetuista aiheipiireistä ja lopuksi elokuvien nimien arvuuttamista pantomiimiesityksin. Molemmat joukkueet suoriutuivat tehtävästään vähintääkin yhtä mallikkaasti kuin television ammattikoomikot!

Twister-matolla käytiin kisailuhupailu, jossa kolmessa sarjassa - kolmekymppiset, yli kolmekymppiset ja junnusarja eli alle kolmekymppiset - kisailimme kukin vieras oman ikämme mukaan. Oma suoritukseni oli ensimmäinen Twister-pelini koskaan ja siltähän se vähän näyttikin. Sehän ei suinkaan riittänyt, että olisin itse oman sarjani ensimmäisenä pudonnut akrobaattista lahjakkuutta vaativasta asennostani kyljelleni, vaan vein siinä samassa rytäkässä yhden kilpakumppanin mukanani..ja vieläpä niin, että onnistuin itse kaatumaan maahan vasta hänen perässään. En siis varsinaisesti edes hävinnyt! ;)

Sunnuntaina kävimme juhlimassa hurmaavan kummipoikani viisivuotissynttäreitä ja illalla kävimme vielä miehen kanssa ravintolaillallisella omien juhlieni kunniaksi. Tällä hetkellä olo on aivan yhtä vanha tai nuori kuin eilenkin, joten minkään sortin kriisiä varttisatasen saavuttaminen ei saanut kohdallani aikaan. Totesinkin tänään, etten usko lainkaan olevani ikäkriiseilevää tyyppiä. Mutta tarkistetaanhan tämäkin tilanne uudestaan sitten viiden vuoden päästä.

Mukavaa ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeistä viikkoa kaikille!

Talvi yllätti haahuilijan

Jos maassa ei ole lunta, ei voi olla talvi. Ja jos ei ole talvi, ei ulkona voi olla pakkasta. Näin luulin ja luulin väärin. Jälleen tänäkin vuonna talvi yllätti haahuilijan.

Kulunut viikko on jälleen muistuttanut, miksi rakastan kesää niin paljon. Minua ei ole luotu kylmään ilmastoon. En vain kertakaikkisesti pidä kylmyydestä. Vaikka pukeutuisin kuinka lämpimästi tahansa ja vaikka kuinka tsemppaisin itseäni heräämään uuteen kauniin kirpeään pakkasaamuun, unohtuu ylpeys neljästä kauniista vuodenajastamme ulkona vietettyjen ensimmäisten kolmen minuutin aikana.

Tällä viikolla on ollut jatkuvasti vähintään kymmenen astetta pakkasta ja toissa yönä pakkanen ja puuskatuuli koettelivat kylmyydelle herkän kehoni lisäksi aikalailla myös hermojani. Heräsimme aamuyöllä neljän aikaan kamalaan rysähdykseen, jonka aiheuttajaa mies pomppasi samantien selvittämään. Emme ole kesän jäljiltä purkaneet kangaspaviljonkiamme, jonka kasasimme viime heinäkuussa rakentamallemme patiolle. Paviljonki on ruuvattu joka kulmasta kiinni terrassiin ja se on kestänyt kaikki kesä- ja syysmyrskyt liikahtamatta ja kärsimättä. Näin pitkälle vuotta se on saanut olla paikoillaan, sillä mies tykkää käydä vilvoittelemassa sen alla saunoessaan.

En ollut toissayönä uskoa korviani, kun mies huusi alakerrasta, että paviljonki oli lähtenyt tuulen mukaan ja rysähtänyt päin olohuoneemme seinää. Kömmin samantien ylös sängystä tarkistamaan väitteen todenperäisyyttä ja paviljonki oli tosiaan irronnut kiinnityksistään ja hypännyt useita metrejä paikoiltaan. Onneksi ei kuitenkaan naapurin ikkunaan tai omaankaan ikkunaamme, vaan "vain" päin seinää. Eihän siinä muu auttanut kuin heittää takkia niskaan ja lähteä purkamaan hökötystä. On siinä taas ollut naapureilla ihmettelemistä..

Mutta on kylmässä ja pimeässä vuodenajassamme jotain hyvääkin. Silloin voi kaivaa esiin kynttilät ja villahuovat ja hakea kaupasta mustikkaglögiä. Eihän talvi-illan fiilistely kynttilöiden ja glögin kera olisi mitään ilman pimeyttä ja kunnon pakkasta ja viimaa.

Rakkauden ensisilmäyksellä sytyttäneet porotuikkutelineet, PENTIK

Päivän opetus

Luultavasti monet ovat jo törmänneet alla olevaan videoon, joka on mielestäni yksi tämän vuoden onnistuneimmista mainosvideoista. Pätkä on katsottu parin viikon sisään Youtubessa yli 28 MILJOONAA kertaa. Eikä suotta.

Haluaisinpa tietää, kuinka paljon tekijät ovat nauraneet pätkää tehdessään. Itse hihittelen vielä viikon ja ehkä noin kahdennenkymmenennen katselukerran jälkeenkin. Videon viestihän ei sinällään ole hauska, vaan oikeaa vakavaa asiaa. Enkä usko, että samaa viestiä olisi onnistuttu esittämään visuaalisesti millään muilla tavoin muuttamatta koko pätkää mauttomaksi. Mutta tämä taideteos on vain onnistuttu verhoamaan niin kertakaikkisen hellyttävään ja tarttuvaan muotoon sympaattisine höpöhahmoineen, että odotan jo, koska saan ostaa molemmat munuaisensa myyneen sinisen pikku-ukon pehmoleluna itselleni.

Katsokaa pätkä, ottakaa opiksenne ja päättäkää itse, ansaitsevatko tekijät teoksestaan ruusuja vai risuja. Minä tykkään!



Dumb Ways to Die

Kosmetiikkakokeilu nro 1

Minulla on todella kummallinen tapa hamstrata kosmetiikkanäytteitä. Aina jos näen lehden välissä voide-, meikki- tai hiusainenäytteen, minun on pakko ottaa se talteen. Joka kerta näin tehdessäni myös uskottelen itselleni, että tämän näytteen käytän varmasti mitä pikimmiten. Näinhän asia ei tietenkään oikeasti ole.

Päätin vihdoin hyödyntää kiitettävän kokoiseksi paisunutta näytevarastoani ja tehdä pienen postaussarjan, jossa esittelen yhden näytetuotteen kerrallaan  ja kerron käyttökokemukset tuotteesta. Näin yötä vasten sarjan aloittaessani valitsin kokeiluun Neutrogenan Visibly Clear Pink Grapefruit -pesugeelin. Tuote on mustapäiden sekä ihon epäpuhtauksien poistoon ja ennaltaehkäisyyn tarkoitettu kasvonpesuaine. Geeli sisältää aloe veraa sekä kamomillauutetta, jotka rauhoittavat ihoa. Tuotteen luvataan puhdistavan iho kuivattamatta sitä.

Neutrogena Visibly Clear Pink Grapefruit Facial Wash

Puhdistusgeeli tuoksui luvatusti raikkaan greippiselle, mutta kylläkin omaan makuuni vähän liianki voimakkaalle ja imelälle. Hieman turhankin voimakkaisiin puhdistaviin, kuorivia rakeita sisältäviin pesuaineisiin tottuneelle pehmeä, voidemainen puhdistugeeli vaikutti ensikosketukselta tehottomalta, mutta kasvojenpesun jälkeinen tunne oli oikeastaan aika miellyttävä. Iho näytti ja tuntui puhdistuneelta, mutta normaalilta kasvojenpesun jälkeiseltä ihon kuivuuttaan kasaan kuroutumisen tunteelta vältyin lähes kokonaan. Ehdottomasti ihoni pyytää pinnalleen vielä kasvovettä ja kosteutusta silmänalusille, muttei läheskään niin voimakkaasti kuin yleensä.

Tätä tuotetta voin suositella muillekin sekaihoisille, joilla etenkin näin kylmempien kelien oville kolkutellessa on riesanaan voimakas ihon pintakuivuminen. Tunne kasvoilla on raikas, puhdas ja ihanan keveä.

Sunnuntai-illallinen

Kerran viikossa on kiva tehdä vähän parempaa ruokaa. Ja heti väärinkäsitysten välttämiseksi, kun kyse on meidän keittiöstämme, emme puhu mistään Master Chef -keittiöissä nähtävistä gourmet-herkuista, vaan siitä asteen verran arkisapuskaa maittavammasta ja kiinnostavammasta perusruoasta. Siis aivan kaikkien kotikokkien käsilläolevasta, mutta maanantaimakkaraa hieman makuhermoja kutkuttavammasta kokonaisuudesta, jota ei ihan joka päivä viitsi (lue, raaski) syödä.

Tässä talossa herkutellessa paistetaan mehukkaan mediumiksi jäävää naudan sisäfileepihviä ja tarjotaan ohessa silmppeliksi riisuttua vihreää salaattia, jonka ehdoton juju on tuoksuva basilikaoliiviöljy. Kun haluamme parasta pihviä, heitämme grilliin (tai näin talvikautena pannuun) Rauhalan Agnus-härän sisäfileen, mutta kun sitä ei ole käsillä (kuten tänään), tyydymme Prisman lihatiskistä saatavaan vastaavaan naudan sisäfileepihviin. Mediumiksi paistettuna pihvi ei kaipaa kylkeen kuin suolaa ja mustapippuria.

Pihvin seuraksi kuuluu ehdottomasti raikas salaatti, joka tällä kertaa sai jäädä hyvinkin simppeliksi. Kulhoon heitettiin vain sekoitus rucolaa, miniromainea ja lollorossoa, paketillinen Patroksen salaattijuustoa fetan virkaa toimittamaan, iso loraus basilikaoliiviöljyä (uskokaa tai älkää, Rainbow on tässä ehdoton ykkönen) ja mausteeksi mustapippuria sekä itämaisesta kaupasta ostettua jauhettua Sumac-maustetta. (Tämä sopii liikkeestä saadun suosituksen mukaisesti salaatteihin sekä grilliruokiin. Tosin käytämme sitä vähän siihen sun tähän sen oivan maun takia.)

Kylkeen nautimme Castellon Organic Brietä, joka nousi valkohomejuustosuosikkilistallamme tänään ensi kerran sitä maistettuamme topkolmoseen sekä Grana Panacon Castelli-parmesania..jota oli tarkoitus laittaa salaatin joukkoon, mutta allekirjoittanut unohti kokkaillessa koko homman, hups. Kyytipoikana maistelimme vielä viime Italian reissulta tuliaisiksi tuomaamme kuusivuotista Valle Gabernet Riserva -punaviiniä, joka muuten oli to-del-la hyvää ja sattumalta sopivasti oivalliseksi ruokaviiniksi osoittautunutta.

Nytpä onkin sitten mahat täynnä, ja on aika painua pehkuihin valmistautumaan uuteen työviikkoon. Ihanaa viikkoa kaikille!

Lautaset, Iittalan Teema sekä Kastehelmi

Luottomateriaalit farkku ja nahka

Vaikkeivät omat luottovaatteet tai materiaalit välttämättä hehkeytäkään huonosti nukutun yön aiheuttamia tummia silmänalusia tai syyssateissa lässähtänyttä jo alunperinkin vähän sinne päin suittua surffireuhkaa, kyllä ne omaa mieltä piristävät. Takki, jofama by Kenza 10. Luottonahkalaukku mummon vintiltä. Nahkanilkkurit DinSko. Vyö, Lindex. Riipus, Lumoava (Kaarre, design Heikki Hartikainen). (Huomatkaa myös piristävän punainen sydänheijastin, sekin Lumoavan. :)

Kahta en vaihda, nimittäin farkkuja ja nahkatakkia. Uskon, että kaikilla naisilla on luottovaatteita tai turvamateriaaleja, joihin pukeutuminen lohduttaa, vaikka koko muu maailma potkisi päähän. Omat päivänpelastajani ovat farkku ja nahka. Toivon, etten joudu koskaan syömään sanojani, kun nyt vannon, että nämä materiaalit (missä muodossa milloinkin) tullaan näkemään päälläni vielä vanhanakin. Paitsi että ne ovat mielettömän mukavia materiaaleja päällä, ovat niistä tehdyt tuotteet myös hyvännäköisiä ja mikä tärkeintä, pitkäikäisiä.

Farkku menee itselläni housuissa, paidoissa sekä liiveissä. Ja aika usein se kulutettu ja revitty tyyli miellyttää silmääni eniten. Nyt kun ikä alkaa pikkuhiljaa kavuta kohti kolmeakymmentä, olen pari kertaa pohtinut, kuinka pitkään vielä voin kulkea revityissä farkkushortseissani ja kuviosukkahousuissa ilman, että kaikki muut ikäiseni pitävät minua täysin tärähtäneenä. Lopulta kuitenkin aina pohdinnan päätteeksi päädyn vastaukseen, joka oikeuttaa minut käyttämään farkkushortsejani vuodenajasta riippumatta juuri niin kauan, kun omasta mielestäni näytän niissä hyvälle (ja tarkenen tässä Suomen viehättävästi vaihtelevassa ilmastossa).

Nahkatakkeja todennäköisesti löytyy joka mallissa ja värissä vielä omina myöhempinä aikuisvuosinani, joten niiden suhteen pelkoni näyttää ikinuoruutta tavoittelevalta isoäidiltä on huomattavasti pienempi. Tällä hetkellä omin nahkatakkimalli on lyhyehkö, istuva, kauluksellinen ja soljet sekä niitit ovat plussaa. Nahkatakkifriikkinä kaapistani löytyykin takkeja viisinkappalein, joista kaksi odottelevat aikaa, jolloin hyväksyn taas resorit takin helmassa ja hihoissa, yksi on tarkoitettu tienpäälle kaksipyöräisen kanssa, yksi kulkee mukana keväät, kesät ja syksyt ja viimeinen lämmittää talven pakkasilla.

Talvinahkatakkini onkin viimeisin takkiostokseni, jonka eteen jouduin myös näkemään hieman vaivaa. Kyse on siis kuvassa näkyvästä Jofama by Kenza 10 -takistani. Etsin tänä syksynä talveksi uutta rotsia, mutten aluksi löytänyt mistään (netti)kaupasta mieleistäni. Lopulta silmän käteen otettuani bongasin kyseisen takin paristakin Suomessa myyvästä nettikaupasta, mutta takin 349:ää euroa näyttänyt lähtöhinta ei oikein houkuttanut. Pientä salapoliisin työtä tehtyäni löysin kuin ihmeen kaupalla saman takin ruotsalaisesta Zoovillage.comista, jossa se sattui olemaan alennuksessa! (Ja tiedoksi kiinnostuneille, on edelleen!) Pitkälti alle kolmensadan pudotettu hinta oli toki edelleenkin kova, mutten pystynyt jättämään tilaisuutta käyttämättä ja niinpä viikon päästä sovittelin uutta ihanuutta ylleni eteisen peilin edessä.

Syksyn aikana uutta takkia ulkoilluttaessani olen kuitenkin pari kertaa kohdannut ennenkokemattoman haasteen. Olen nimittäin aina tarkka tavaroistani, en halua hukata suosikkihanskojani saati sitten mitään yhtään kalliimpaa omaisuuttani ja sen huomaa takkikäyttäytymisestäni. En esimerkiksi uskalla ravintolaan mennessä jättää takkiani vartioimattomaan yhteisnarikkaan, sillä en kestäisi sitä henkistä tai taloudellista menetystä, jos takkini lähtisi jonkun muun matkaan. Siksi olenkin uuden talvitakkini kanssa kuin paita ja peppu ja ensi keväänä ilmojen lämmetessä tiedän takista kesän ajaksi luopumisen tuottavan tuskaa. Onneksi minulla kuitenkin on (edellisessä postauksessa vilahtanut) luottorotsi, joka kylmän talven jälkeen tuo aina kevään tullessaan. Sitä paitsi..olen myös iskenyt silmäni uuteen Kenzan luomukseen, joka on järjestysnumeroltaan yhdeksäs ja ehkä vielä vähän tätä täyden kympin talvitakkianikin ihanampi.

Niittirakkaus

Elokuvahistorian kahdenneksitoista suurimmaksi nimetyn laulun sanoittaja Leo Robin oli 1940-luvulla aivan hakoteillä väittäessään, että timantit olisivat naisen paras ystävä. Kyllä se vaan on niin, että niitit ne päivän tekevät ja pehmeällä piikikkyydellään piristävät asua kuin asua.

Oma niittirakkauteni alkoi myöhempinä kouluvuosina, kun niittejä alkoi olla saatavilla - vaikkakin vähäisesti - muistakin kuin raskaanmusiikin rakastajien vaateliikkeistä. Rakkaus on vuosi vuodelta syventynyt ja nykyään niitit ovat arkipäivää niin vaatteissani kuin asusteissanikin. Ja kuten itsekin käytän asuissani niittejä varsin hillitysti, niin pieninäkin annoksina niillä saa asuun ja koko olemukseen mukavasti arkiaamuisin kaivattavaa lisäasennetta.

Nykyään niitit eivät ole enää goottien, punkkareiden tai hevareiden yksinoikeus, vaan lähes jokainen (nuorten)vaateliike pursuilee kaiken mallisia, kokoisia ja sävyisiä niittejä. Vaikka usein niittien kaltainen alkujaan pienemmän piirin tunnusmerkki kokeekin yleensä inflaation trendiksi noustessaan, en aio itse hylätä niittejä nyt tai myöhemminkään. En vaikka ne jossain vaiheessa muotivaateliikkeiden hyllyistä poistuisivatkin. Tällä hetkellä yritän vain nauttia siitä, että kaupat ovat täynnä sitä, jota rakastan, vaikkei niittien kantaminen enää olekaan millään tavalla ainutlaatuista. Johon liittyen tunnustankin kokeneeni eilen suuren niittipettymyksen, kun huomasin, että viime kesänä Italian reissulta ostamani collegepaita niitein koristeltuine olkapäineen oli nyt erimerkkisenä, mutta täysin samannäköisenä (jopa samanvärisenä) rantautunut Kuopioon nuortenvaateliikkeeseen. Että se siitä ainoasta aidosta yrityksestä olla erilainen.. :>

Nahkarotsi, Nahkahuone. Niittivyö, Lindex. Collegepaita Italian reissun tuliainen.

Laukku, Saksan reissun tuliainen. Niittitoppi, BikBok. Niitti- (tai paljetti..miten sen nyt ottaa:) toppi, BikBok.

Toppi, New Yorker. Nahkabootsit, BikBok. Ja kuten kuvista näkyy, niitit ovat vallanneet myös korvanlehteni sekä silloin tällöin kynteni.

Miestenpäivä 19.11.2012

Viettikö kukaan tänään kansainvälistä miestenpäivää? Itse en ennen tätä päivää rehellisesti sanoen ollut kyseisestä juhlasta kuullutkaan, vaikka sitä on juhlittu ympäri maailman jo vuodesta 1999. Wikipediasta tietoja kaivellessani opin, että miestenpäivän juhlinnan tavoitteena on kiinnittää huomiota miesten ja poikien terveyteen, sukupuolten välisten suhteiden parantamiseen, sukupuolisen tasa-arvon edistämiseen ja myönteisten miesroolimallien korostamiseen. Miestenpäivänä kiinnitetään huomiota miehiin kohdistuvaan syrjintään ja juhlitaan tapahtunutta edistystä ja saavutuksia, kuten miesten panosta yhteisöihin, perheisiin, parisuhteisiin ja lastenhoitoon. Ei siis mikään turha päivä!

Oman miestenpäiväni vietin töiden jälkeen Matkuksessa äidin apuna hänelle pikkujouluvaatteita shoppaillen. Lopulta kaikki putiikit kierrettyämme Companys pelasti päivän ja äiti pääsee juhlimaan pieniä jouluja uusissa Tiger of Sweden -farkuissa sekä kauniissa paitapuserossa. Ja löytyihän siinä lomassa itsellenikin kaulahuivi sekä niittivyö Lindexiltä ja nahkarukkaset talven pakkasia silmällä pitäen Laukkukeskuksesta.

En kuitenkaan täysin unohtanut kotona odottavaa miestäkään, jolle vein yllätykseksi meidän molempien ylivoimaiseksi suosikiksemme nousseita Hanko Sushin California-makeja. Olenko jo muistanut mainita, miten taivaallisen hyviä ne ovat!? Täällä miestenpäivänvietto jatkuu vielä yhteisellä elokuvahetkellä (kun en vielä viikonloppuna saanut elokuvista tarpeekseni;D) ja ehkäpä siihen samaan soppaan voisi vielä yhden pää/hartiahieronnan heittää, niin saa sitten itsekin niskajumitukset pois, kun on sitä seuraavan kerran vailla. ;)

Mukavaa miestenpäivän loppua kaikille!

Taivaallisia California-makeja Hanko Sushista

Viikonlopun leffaputki

Tämä viikonloppu oli hyvin harvinaislaatuinen. Minulla ei nimittäin ollut yhtään sovittua menoa tai ennaltamäärättyä tehtävää. Sain siis levätä, nukkua ja löhöillä oikein olan takaa. Kiireettömyyden kunniaksi päätin pitää lauantaina kunnon viikonlopun leffaputken ja katsoa niin monta elokuvaa kuin jaksan. Saldoksi tulikin viisi elokuvaa yhden päivän aikana, joka näin jälkikäteen kuulostaa ehkä enemmän sairaalloiselle kuin saavutukselle. :D Noh..joka tapauksessa lauantai sujui leffojen parissa oikein leppoisasti ja voin olla lopputuloksesta vähän ylpeäkin, sillä vastoin tapojani uskalsin katsoa pari elokuvaa vakiokategoriani ulkopuolelta.

Katson yleensä draamaelokuvia. Valitsemani draama voi olla sävytetty jännityksellä, romantiikalla tai toiminnalla, myös trillerit menevät, mutta hyvin harvoin kosken komediaelokuviin. (Tämä ärsyttää silloin tällöin toista taloudessamme asuvaa elokuvankatselijaa.) Tänä viikonloppuna päätin kuitenkin tehdä poikkeuksen ja vastoin kaikkia odotuksiani koinkin oikein positiivisen yllätyksen. Illan toiseksiviimeiseksi elokuvaksi valitsin valtavista ennakkoluuloistani huolimatta viime vuonna ilmestyneen Bridesmaids-elokuvan, jonka pelkäsin olevan tyypillistä Hollywood-huumoria tekohauskoin ja ylinäytellyin ilmein ja elein höystettynä. Olin kuitenkin väärässä, sillä elokuva oli muutakin ja mielestäni oikeasti hauska.

En ole aivan varma, uppoaako häähulluttelun ympärille rakennettu juoni kaikkiin mieskatsojiin, mutta jos haluaa välttämättä katsoa hääaiheisen elokuvan poikaystävän kanssa, on tämä luultavasti varmin valinta. Elokuva on kahden naisen käsikirjoittama ja hulvatonta suoritusta pääroolin parissa tarjoilee heistä toinen, Kristen Wiig. Ehkä elokuva naisten käsialaa ollessaan osaakin niin aidosti osoittaa meidän kauniimpien puoliskojen tahtomattamme tajuttomimmat tapamme ja mielettömimmät mielenliikkeemme ja tehdä siitä viihdyttävää komediaa.

Ei liene vaikea arvata, että elokuvan lopussa nähdään häät, mutta enempää en halua elokuvan juonesta paljastaa. Sanon vain, että on kieltämättä piristävää nähdä pääroolissa Hollywood-kiiltokuvien sijaan aito naishahmo kaikkine virheineen ja mokailuineen. Pikkubritannian ystävänä on myös pakko mainita hihityttävän hauskan sivuroolin suorittava Matt Lucas, joka tuo elokuvaan aina tervetulleen annoksen brittihuumoria. Paikka paikoin leffaa katsellessa tuli olo, että katson naispuolista versiota Hangoverista, mutta toisaalta koska siinä on toinen komedia, joka upposi minuun, suosittelen kaikkia antamaan Morsiusneidolle mahdollisuuden.

Täydellinen kotitoimisto

Lamppu Pentik, tuikkukipot ja namikulho Iittalan Kastehelmi-sarja, kynä telineineen Ur&Penn, karkit (työkaverin suosituksesta ja hyvä suositus olikin) Halpahalli

  
Äitiyshousut-blogin Helia käsitteli jokin aika sitten blogissaan hauskasti aihetta "bloggaajan kotona". Postauksessa Helia luettelee, kuinka bloggaajan kotia esittävissä valokuvissa kaikki on aina täydellisen siististi ja suunnitellusti paikoillaan. Asiat ja esineet ovat viimeisten sisustustrendien mukaiset eikä siivotonta ole koskaan. Samalla Helia esittelee kuvia (hyvin kauniita sellaisia) omasta kodistaan ja samalla kumoaa väitteet, joiden mukaan muun muassa lasten leikit siivottaisiin aina laatikoihin, sänky olisi aina pedattu ja syödyt ruoat olisivat aivan jotain muuta kuin näkkileipää ja haalea maitokahvi. Postaus oli kaikessa hellässä sarkastisuudessaan ja paljastavuudessaan lupaus ja ehkä samalla kaino pyyntökin, että bloggaajat nähtäisiin supersuorittajien sijaan tavallisina arjen pyörittäjinä.

Tuota postausta lukiessani en ollut itse kirjoittanut eläissäni yhden yhtä blogikirjoitusta, mutta huonoa omaatuntoa muiden tekstien ja oman saamattomuuteni vuoksi olin potenut senkin edestä. Siksipä siinä Helian postausta lukiessani ja kuvia katsellessani lopulta hymyilin ja ymmärsin; Pystyn itsekin tähän. Pystyn kirjoittamaan ja kuvaamaan elämääni ja jakamaan sen muiden kanssa, sillä bloggaaja ei ole täydellinen. Bloggaajan ei TARVITSE olla täydellinen. Bloggaaja voi olla, jos uskaltaa, Helian tavoin täysin rehellinen. Tai vaihtoehtoisesti turvallisemmin, kuten minä tai kuten niin moni muukin, hieman ovela ja käyttää pikkuisen pelisilmää sekä silmää sommittelulle. Nimittäin näkisittepä tämän kotitoimiston kuvat kameran kääntyessä 180° ympäri. Näkisittepä tuoleilla (rehellisesti sanoen lattioilla) lojuvien vaatteiden, koirien (rehellisesti sanoen isännän) kuljettelemien tavaroiden ja tämän bloggaajan itseään sivistävien kirjojen (rehellisesti sanoen Aku Ankkojen) määrän. Eivätpä päätyisi nekään kuvat blogiin..

Purnukkapaljouden pelastajat

Säilytän suurinta osaa kylpyhuoneessa käytettävistä meikki-, hius- ja pesupurnukoista kylppärin kaapin hyllyllä. Kuitenkin aina purnukkapaljous onnistuu leviämään sen yhden ainoan kylpyhuoneesta löytyvän laskutason päälle. Tämä taas aiheuttaa ahdistusta epäjärjestystä sietämättömille silmilleni (jotka muuten elävät todella suuressa ristiriidassa epäsiisteyden aiheuttamisesta nauttivien käsieni kanssa!) ja omantunnon tuskia nihkeästi siivoamiseen suhtautuvalle laiskalle luonteelleni. Nyt keksin kuitenkin vihdoin ratkaisun purnukkaongelmaan, ja voinkin vain ihmetellä, miksi minulta meni siihen aivan liian kauan!

Kaupoissa on tällä hetkellä tarjolla paljon erityyppisiä kangaskoreja, jotka ovat aivan täydellinen ratkaisu pienten (ja miksei suurempienkin) tavaroiden säilyttämiseen. Pienikin kangaskori vetää sisäänsä yllättävän suuren määrän meikkejä ym. jokapäiväistä pikkukamaa, jota ei aina viitsi asetella nätisti hyllyyn kaapin perukoille. Kangaskorin etu on myös se, että jos haluaa välillä luopua hankkimastaan säilytysvälineestä, sen voi taitella kätevästi kaappiin, eikä se itse vie paljoa säilytystilaa. Itse ihastuin ja hankin H&M Homesta alla olevat pellavaiset korit ja muutaman päivän koekäytön jälkeen ne ovat totisesti tulleet kylppäriimme jäädäkseen. Kahteen pussukkaan mahtuvat omat tavarani ja kolmannessa saa mies säilyttää omiaan.

Kuvien korit: H&M Home, Färg & Form, Ikea, Pentik, Finnish Design Shop, Hobby Hall, Sokos

DIY - Hakaneulakoriste

Rakastan helppoja DIY-ideoita. Sellaisia, joita toteuttaakseen ei tarvitse olla suoritettavan tehtävän ammattilainen, vaan joissa pärjää pelkällä näpertelytaidolla ja mielikuvituksella. Tässä tulee yksi niistä ideoista.

Hakaneula on ehkä maailman helpoin ja huolettomin diy-väline. Se on siisti, kestävä, monikäyttöinen ja siinä on juuri sopivan verran särmää katseenkääntäjäksi. Hakaneuloista pystyy loihtimaan lukemattomia määriä erilaisia koruja ja koristeita ja on se melko näppärä vempain myös pieniin yllättäviin korjaushommiin. Olin itse unohtanut yhden pari vuotta sitten tekemäni hakaneulakoristeen aivan tyystin, kun piilotin pitkän blazerini kaappiin lyhyiden jakkujen valtaannousun ajaksi. Tänä syksynä kuitenkin pitkä helma on taas ajankohtainen ja (itseasiassa Matkuksen avajaisiin pukeutuessani) löysin vanhan hakaneulakortisteen roikkumasta pitkän blazerini olalta.

Oma hakaneulakoristeeni on vielä melko perussettiä, eli jotenkuten muotoon aseteltu läjä neuloja. Kuitenkin näinkin simppelinä se on aika vekkuli lisä tylsään takkiin ja saahan sitä halutessaan täydennettyä helposti moninkin eri tavoin. Hyvä keino muuttaa koristeen ilmettä on esimerkiksi pujotella neuloihin erilaisia helmiä. Myös ketjujen tai nauhojen pujottelu ja roikkumaan sommittelu tuovat mukavan lisän koristeeseen. Itse pidän kuitenkin tällä hetkellä jakun olalla eniten tästä simppelistä mallista.

Sen verran kuitenkin vanha koriste ja tässä kirjoittaessani pohdiskelemani helmi-ideat innoittivat, että taidanpa joku ilta kurvata kotiin kaupan kautta ja ostaa uusia neuloja hakaneulakaulakoruun.. Ketjut, napit ja muut nippelit voin kaivella vanhasta diy-laatikostani. Mikäli onnistun toteuttamaan visioni, esittelen kaulakorun hieman myöhemmin. ;)

Ps. Jos sana DIY ei ole vielä tuttu, se tarkoittaa itsetehtyä ja tulee englanninkielen sanoista do it yourself.

Blazer, second hand. Neulepaita, BikBok.

Karvakuonojen valtakunta

Mummolan vintiltä tai kaappien kätköistä voi löytyä monenmoista mielenkiintoista vanhaa tavaraa. Itse olen mummon luvalla pihistänyt esimerkiksi laukkuja, huiveja sekä päähineitä. Yksi suosikkilöydöistäni on kuitenkin kuvan vaaleanruskea tekonahkainen matkalaukku, joka on muun muassa matkannut isovanhempieni mukana Azerbaidžaniin heidän ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan. Lapsena olen itse leikkinyt laukulla ja siinä on säilytetty vanhoja satukirjojani, jotka noin viisitoista vuotta sitten laitoimme odottamaan seuraavaa sadunkuuntelijasukupolvea.

Viime keväänä muistin laukun pitkästä aikaa, kun tarvitsimme sitä eräisiin mainoskuvauksiin. Kuvausten jälkeen en enää tahtonutkaan luopua laukusta, vaan pyysin mummolta saada sen kotiimme koristeeksi. Keksin kuitenkin laukulle heti parempaa käyttöä kuin pelkkänä sisustuselementtinä toimiminen. Myös koiramme Amadeus oli sitä mieltä, että laukku menisi aivan hukkaan nurkassa seisoessaan, ja niinpä koira sai siitä kakkospedin yläkertaan.

Amadeus ihastui uuteen petipaikkaansa saman tien ja on siitä asti nukkunut yönsä ja yleensä puolet päivästäkin matkalaukussaan. Meille alkukesästä muuttanut Dehli ymmärsi myös laukun tarkoituksen välittömästi ja pienten alkujännitysten jälkeen koirat ovat nukkuneet laukussa kylki kyljessä joka ikinen yö.

Paitsi että laukku on kaunis, on se myös oikeasti kätevä. Laukku pysyy siistinä, kun sen imuroi muun siivouksen yhteydessä ja laukun pohjalle asetellut kaksi pellavatyynyä on kätevä pesaista koneessa. Myös pedin helppo liikuteltavuus on plussaa, jos koirat lähtevät yökylään. Eikä edes haittaa, vaikkei yöpaikka olisi tuttu, kun unet saa ottaa tutussa pedissä tuttujen hajujen keskellä. Päiväpetinä koirillamme on Fatboyn Doggie lounge, joka sekin on ihan toimiva ja kyllä koirat siinäkin viihtyvät. Kuitenkin makuuhuoneen oven ollessa auki koirat yleensä pujahtavat torkuille mieluummin omaan pieneen valtakuntaansa.

Pellavatyynynpäälliset, H&M Home

Aatu se osaa ottaa rennosti kamerankin edessä, mutta Delidi on heti tarkkana kuin porkkana.