Päivän opetus

Luultavasti monet ovat jo törmänneet alla olevaan videoon, joka on mielestäni yksi tämän vuoden onnistuneimmista mainosvideoista. Pätkä on katsottu parin viikon sisään Youtubessa yli 28 MILJOONAA kertaa. Eikä suotta.

Haluaisinpa tietää, kuinka paljon tekijät ovat nauraneet pätkää tehdessään. Itse hihittelen vielä viikon ja ehkä noin kahdennenkymmenennen katselukerran jälkeenkin. Videon viestihän ei sinällään ole hauska, vaan oikeaa vakavaa asiaa. Enkä usko, että samaa viestiä olisi onnistuttu esittämään visuaalisesti millään muilla tavoin muuttamatta koko pätkää mauttomaksi. Mutta tämä taideteos on vain onnistuttu verhoamaan niin kertakaikkisen hellyttävään ja tarttuvaan muotoon sympaattisine höpöhahmoineen, että odotan jo, koska saan ostaa molemmat munuaisensa myyneen sinisen pikku-ukon pehmoleluna itselleni.

Katsokaa pätkä, ottakaa opiksenne ja päättäkää itse, ansaitsevatko tekijät teoksestaan ruusuja vai risuja. Minä tykkään!



Dumb Ways to Die

Kosmetiikkakokeilu nro 1

Minulla on todella kummallinen tapa hamstrata kosmetiikkanäytteitä. Aina jos näen lehden välissä voide-, meikki- tai hiusainenäytteen, minun on pakko ottaa se talteen. Joka kerta näin tehdessäni myös uskottelen itselleni, että tämän näytteen käytän varmasti mitä pikimmiten. Näinhän asia ei tietenkään oikeasti ole.

Päätin vihdoin hyödyntää kiitettävän kokoiseksi paisunutta näytevarastoani ja tehdä pienen postaussarjan, jossa esittelen yhden näytetuotteen kerrallaan  ja kerron käyttökokemukset tuotteesta. Näin yötä vasten sarjan aloittaessani valitsin kokeiluun Neutrogenan Visibly Clear Pink Grapefruit -pesugeelin. Tuote on mustapäiden sekä ihon epäpuhtauksien poistoon ja ennaltaehkäisyyn tarkoitettu kasvonpesuaine. Geeli sisältää aloe veraa sekä kamomillauutetta, jotka rauhoittavat ihoa. Tuotteen luvataan puhdistavan iho kuivattamatta sitä.

Neutrogena Visibly Clear Pink Grapefruit Facial Wash

Puhdistusgeeli tuoksui luvatusti raikkaan greippiselle, mutta kylläkin omaan makuuni vähän liianki voimakkaalle ja imelälle. Hieman turhankin voimakkaisiin puhdistaviin, kuorivia rakeita sisältäviin pesuaineisiin tottuneelle pehmeä, voidemainen puhdistugeeli vaikutti ensikosketukselta tehottomalta, mutta kasvojenpesun jälkeinen tunne oli oikeastaan aika miellyttävä. Iho näytti ja tuntui puhdistuneelta, mutta normaalilta kasvojenpesun jälkeiseltä ihon kuivuuttaan kasaan kuroutumisen tunteelta vältyin lähes kokonaan. Ehdottomasti ihoni pyytää pinnalleen vielä kasvovettä ja kosteutusta silmänalusille, muttei läheskään niin voimakkaasti kuin yleensä.

Tätä tuotetta voin suositella muillekin sekaihoisille, joilla etenkin näin kylmempien kelien oville kolkutellessa on riesanaan voimakas ihon pintakuivuminen. Tunne kasvoilla on raikas, puhdas ja ihanan keveä.

Sunnuntai-illallinen

Kerran viikossa on kiva tehdä vähän parempaa ruokaa. Ja heti väärinkäsitysten välttämiseksi, kun kyse on meidän keittiöstämme, emme puhu mistään Master Chef -keittiöissä nähtävistä gourmet-herkuista, vaan siitä asteen verran arkisapuskaa maittavammasta ja kiinnostavammasta perusruoasta. Siis aivan kaikkien kotikokkien käsilläolevasta, mutta maanantaimakkaraa hieman makuhermoja kutkuttavammasta kokonaisuudesta, jota ei ihan joka päivä viitsi (lue, raaski) syödä.

Tässä talossa herkutellessa paistetaan mehukkaan mediumiksi jäävää naudan sisäfileepihviä ja tarjotaan ohessa silmppeliksi riisuttua vihreää salaattia, jonka ehdoton juju on tuoksuva basilikaoliiviöljy. Kun haluamme parasta pihviä, heitämme grilliin (tai näin talvikautena pannuun) Rauhalan Agnus-härän sisäfileen, mutta kun sitä ei ole käsillä (kuten tänään), tyydymme Prisman lihatiskistä saatavaan vastaavaan naudan sisäfileepihviin. Mediumiksi paistettuna pihvi ei kaipaa kylkeen kuin suolaa ja mustapippuria.

Pihvin seuraksi kuuluu ehdottomasti raikas salaatti, joka tällä kertaa sai jäädä hyvinkin simppeliksi. Kulhoon heitettiin vain sekoitus rucolaa, miniromainea ja lollorossoa, paketillinen Patroksen salaattijuustoa fetan virkaa toimittamaan, iso loraus basilikaoliiviöljyä (uskokaa tai älkää, Rainbow on tässä ehdoton ykkönen) ja mausteeksi mustapippuria sekä itämaisesta kaupasta ostettua jauhettua Sumac-maustetta. (Tämä sopii liikkeestä saadun suosituksen mukaisesti salaatteihin sekä grilliruokiin. Tosin käytämme sitä vähän siihen sun tähän sen oivan maun takia.)

Kylkeen nautimme Castellon Organic Brietä, joka nousi valkohomejuustosuosikkilistallamme tänään ensi kerran sitä maistettuamme topkolmoseen sekä Grana Panacon Castelli-parmesania..jota oli tarkoitus laittaa salaatin joukkoon, mutta allekirjoittanut unohti kokkaillessa koko homman, hups. Kyytipoikana maistelimme vielä viime Italian reissulta tuliaisiksi tuomaamme kuusivuotista Valle Gabernet Riserva -punaviiniä, joka muuten oli to-del-la hyvää ja sattumalta sopivasti oivalliseksi ruokaviiniksi osoittautunutta.

Nytpä onkin sitten mahat täynnä, ja on aika painua pehkuihin valmistautumaan uuteen työviikkoon. Ihanaa viikkoa kaikille!

Lautaset, Iittalan Teema sekä Kastehelmi

Luottomateriaalit farkku ja nahka

Vaikkeivät omat luottovaatteet tai materiaalit välttämättä hehkeytäkään huonosti nukutun yön aiheuttamia tummia silmänalusia tai syyssateissa lässähtänyttä jo alunperinkin vähän sinne päin suittua surffireuhkaa, kyllä ne omaa mieltä piristävät. Takki, jofama by Kenza 10. Luottonahkalaukku mummon vintiltä. Nahkanilkkurit DinSko. Vyö, Lindex. Riipus, Lumoava (Kaarre, design Heikki Hartikainen). (Huomatkaa myös piristävän punainen sydänheijastin, sekin Lumoavan. :)

Kahta en vaihda, nimittäin farkkuja ja nahkatakkia. Uskon, että kaikilla naisilla on luottovaatteita tai turvamateriaaleja, joihin pukeutuminen lohduttaa, vaikka koko muu maailma potkisi päähän. Omat päivänpelastajani ovat farkku ja nahka. Toivon, etten joudu koskaan syömään sanojani, kun nyt vannon, että nämä materiaalit (missä muodossa milloinkin) tullaan näkemään päälläni vielä vanhanakin. Paitsi että ne ovat mielettömän mukavia materiaaleja päällä, ovat niistä tehdyt tuotteet myös hyvännäköisiä ja mikä tärkeintä, pitkäikäisiä.

Farkku menee itselläni housuissa, paidoissa sekä liiveissä. Ja aika usein se kulutettu ja revitty tyyli miellyttää silmääni eniten. Nyt kun ikä alkaa pikkuhiljaa kavuta kohti kolmeakymmentä, olen pari kertaa pohtinut, kuinka pitkään vielä voin kulkea revityissä farkkushortseissani ja kuviosukkahousuissa ilman, että kaikki muut ikäiseni pitävät minua täysin tärähtäneenä. Lopulta kuitenkin aina pohdinnan päätteeksi päädyn vastaukseen, joka oikeuttaa minut käyttämään farkkushortsejani vuodenajasta riippumatta juuri niin kauan, kun omasta mielestäni näytän niissä hyvälle (ja tarkenen tässä Suomen viehättävästi vaihtelevassa ilmastossa).

Nahkatakkeja todennäköisesti löytyy joka mallissa ja värissä vielä omina myöhempinä aikuisvuosinani, joten niiden suhteen pelkoni näyttää ikinuoruutta tavoittelevalta isoäidiltä on huomattavasti pienempi. Tällä hetkellä omin nahkatakkimalli on lyhyehkö, istuva, kauluksellinen ja soljet sekä niitit ovat plussaa. Nahkatakkifriikkinä kaapistani löytyykin takkeja viisinkappalein, joista kaksi odottelevat aikaa, jolloin hyväksyn taas resorit takin helmassa ja hihoissa, yksi on tarkoitettu tienpäälle kaksipyöräisen kanssa, yksi kulkee mukana keväät, kesät ja syksyt ja viimeinen lämmittää talven pakkasilla.

Talvinahkatakkini onkin viimeisin takkiostokseni, jonka eteen jouduin myös näkemään hieman vaivaa. Kyse on siis kuvassa näkyvästä Jofama by Kenza 10 -takistani. Etsin tänä syksynä talveksi uutta rotsia, mutten aluksi löytänyt mistään (netti)kaupasta mieleistäni. Lopulta silmän käteen otettuani bongasin kyseisen takin paristakin Suomessa myyvästä nettikaupasta, mutta takin 349:ää euroa näyttänyt lähtöhinta ei oikein houkuttanut. Pientä salapoliisin työtä tehtyäni löysin kuin ihmeen kaupalla saman takin ruotsalaisesta Zoovillage.comista, jossa se sattui olemaan alennuksessa! (Ja tiedoksi kiinnostuneille, on edelleen!) Pitkälti alle kolmensadan pudotettu hinta oli toki edelleenkin kova, mutten pystynyt jättämään tilaisuutta käyttämättä ja niinpä viikon päästä sovittelin uutta ihanuutta ylleni eteisen peilin edessä.

Syksyn aikana uutta takkia ulkoilluttaessani olen kuitenkin pari kertaa kohdannut ennenkokemattoman haasteen. Olen nimittäin aina tarkka tavaroistani, en halua hukata suosikkihanskojani saati sitten mitään yhtään kalliimpaa omaisuuttani ja sen huomaa takkikäyttäytymisestäni. En esimerkiksi uskalla ravintolaan mennessä jättää takkiani vartioimattomaan yhteisnarikkaan, sillä en kestäisi sitä henkistä tai taloudellista menetystä, jos takkini lähtisi jonkun muun matkaan. Siksi olenkin uuden talvitakkini kanssa kuin paita ja peppu ja ensi keväänä ilmojen lämmetessä tiedän takista kesän ajaksi luopumisen tuottavan tuskaa. Onneksi minulla kuitenkin on (edellisessä postauksessa vilahtanut) luottorotsi, joka kylmän talven jälkeen tuo aina kevään tullessaan. Sitä paitsi..olen myös iskenyt silmäni uuteen Kenzan luomukseen, joka on järjestysnumeroltaan yhdeksäs ja ehkä vielä vähän tätä täyden kympin talvitakkianikin ihanampi.

Niittirakkaus

Elokuvahistorian kahdenneksitoista suurimmaksi nimetyn laulun sanoittaja Leo Robin oli 1940-luvulla aivan hakoteillä väittäessään, että timantit olisivat naisen paras ystävä. Kyllä se vaan on niin, että niitit ne päivän tekevät ja pehmeällä piikikkyydellään piristävät asua kuin asua.

Oma niittirakkauteni alkoi myöhempinä kouluvuosina, kun niittejä alkoi olla saatavilla - vaikkakin vähäisesti - muistakin kuin raskaanmusiikin rakastajien vaateliikkeistä. Rakkaus on vuosi vuodelta syventynyt ja nykyään niitit ovat arkipäivää niin vaatteissani kuin asusteissanikin. Ja kuten itsekin käytän asuissani niittejä varsin hillitysti, niin pieninäkin annoksina niillä saa asuun ja koko olemukseen mukavasti arkiaamuisin kaivattavaa lisäasennetta.

Nykyään niitit eivät ole enää goottien, punkkareiden tai hevareiden yksinoikeus, vaan lähes jokainen (nuorten)vaateliike pursuilee kaiken mallisia, kokoisia ja sävyisiä niittejä. Vaikka usein niittien kaltainen alkujaan pienemmän piirin tunnusmerkki kokeekin yleensä inflaation trendiksi noustessaan, en aio itse hylätä niittejä nyt tai myöhemminkään. En vaikka ne jossain vaiheessa muotivaateliikkeiden hyllyistä poistuisivatkin. Tällä hetkellä yritän vain nauttia siitä, että kaupat ovat täynnä sitä, jota rakastan, vaikkei niittien kantaminen enää olekaan millään tavalla ainutlaatuista. Johon liittyen tunnustankin kokeneeni eilen suuren niittipettymyksen, kun huomasin, että viime kesänä Italian reissulta ostamani collegepaita niitein koristeltuine olkapäineen oli nyt erimerkkisenä, mutta täysin samannäköisenä (jopa samanvärisenä) rantautunut Kuopioon nuortenvaateliikkeeseen. Että se siitä ainoasta aidosta yrityksestä olla erilainen.. :>

Nahkarotsi, Nahkahuone. Niittivyö, Lindex. Collegepaita Italian reissun tuliainen.

Laukku, Saksan reissun tuliainen. Niittitoppi, BikBok. Niitti- (tai paljetti..miten sen nyt ottaa:) toppi, BikBok.

Toppi, New Yorker. Nahkabootsit, BikBok. Ja kuten kuvista näkyy, niitit ovat vallanneet myös korvanlehteni sekä silloin tällöin kynteni.

Miestenpäivä 19.11.2012

Viettikö kukaan tänään kansainvälistä miestenpäivää? Itse en ennen tätä päivää rehellisesti sanoen ollut kyseisestä juhlasta kuullutkaan, vaikka sitä on juhlittu ympäri maailman jo vuodesta 1999. Wikipediasta tietoja kaivellessani opin, että miestenpäivän juhlinnan tavoitteena on kiinnittää huomiota miesten ja poikien terveyteen, sukupuolten välisten suhteiden parantamiseen, sukupuolisen tasa-arvon edistämiseen ja myönteisten miesroolimallien korostamiseen. Miestenpäivänä kiinnitetään huomiota miehiin kohdistuvaan syrjintään ja juhlitaan tapahtunutta edistystä ja saavutuksia, kuten miesten panosta yhteisöihin, perheisiin, parisuhteisiin ja lastenhoitoon. Ei siis mikään turha päivä!

Oman miestenpäiväni vietin töiden jälkeen Matkuksessa äidin apuna hänelle pikkujouluvaatteita shoppaillen. Lopulta kaikki putiikit kierrettyämme Companys pelasti päivän ja äiti pääsee juhlimaan pieniä jouluja uusissa Tiger of Sweden -farkuissa sekä kauniissa paitapuserossa. Ja löytyihän siinä lomassa itsellenikin kaulahuivi sekä niittivyö Lindexiltä ja nahkarukkaset talven pakkasia silmällä pitäen Laukkukeskuksesta.

En kuitenkaan täysin unohtanut kotona odottavaa miestäkään, jolle vein yllätykseksi meidän molempien ylivoimaiseksi suosikiksemme nousseita Hanko Sushin California-makeja. Olenko jo muistanut mainita, miten taivaallisen hyviä ne ovat!? Täällä miestenpäivänvietto jatkuu vielä yhteisellä elokuvahetkellä (kun en vielä viikonloppuna saanut elokuvista tarpeekseni;D) ja ehkäpä siihen samaan soppaan voisi vielä yhden pää/hartiahieronnan heittää, niin saa sitten itsekin niskajumitukset pois, kun on sitä seuraavan kerran vailla. ;)

Mukavaa miestenpäivän loppua kaikille!

Taivaallisia California-makeja Hanko Sushista

Viikonlopun leffaputki

Tämä viikonloppu oli hyvin harvinaislaatuinen. Minulla ei nimittäin ollut yhtään sovittua menoa tai ennaltamäärättyä tehtävää. Sain siis levätä, nukkua ja löhöillä oikein olan takaa. Kiireettömyyden kunniaksi päätin pitää lauantaina kunnon viikonlopun leffaputken ja katsoa niin monta elokuvaa kuin jaksan. Saldoksi tulikin viisi elokuvaa yhden päivän aikana, joka näin jälkikäteen kuulostaa ehkä enemmän sairaalloiselle kuin saavutukselle. :D Noh..joka tapauksessa lauantai sujui leffojen parissa oikein leppoisasti ja voin olla lopputuloksesta vähän ylpeäkin, sillä vastoin tapojani uskalsin katsoa pari elokuvaa vakiokategoriani ulkopuolelta.

Katson yleensä draamaelokuvia. Valitsemani draama voi olla sävytetty jännityksellä, romantiikalla tai toiminnalla, myös trillerit menevät, mutta hyvin harvoin kosken komediaelokuviin. (Tämä ärsyttää silloin tällöin toista taloudessamme asuvaa elokuvankatselijaa.) Tänä viikonloppuna päätin kuitenkin tehdä poikkeuksen ja vastoin kaikkia odotuksiani koinkin oikein positiivisen yllätyksen. Illan toiseksiviimeiseksi elokuvaksi valitsin valtavista ennakkoluuloistani huolimatta viime vuonna ilmestyneen Bridesmaids-elokuvan, jonka pelkäsin olevan tyypillistä Hollywood-huumoria tekohauskoin ja ylinäytellyin ilmein ja elein höystettynä. Olin kuitenkin väärässä, sillä elokuva oli muutakin ja mielestäni oikeasti hauska.

En ole aivan varma, uppoaako häähulluttelun ympärille rakennettu juoni kaikkiin mieskatsojiin, mutta jos haluaa välttämättä katsoa hääaiheisen elokuvan poikaystävän kanssa, on tämä luultavasti varmin valinta. Elokuva on kahden naisen käsikirjoittama ja hulvatonta suoritusta pääroolin parissa tarjoilee heistä toinen, Kristen Wiig. Ehkä elokuva naisten käsialaa ollessaan osaakin niin aidosti osoittaa meidän kauniimpien puoliskojen tahtomattamme tajuttomimmat tapamme ja mielettömimmät mielenliikkeemme ja tehdä siitä viihdyttävää komediaa.

Ei liene vaikea arvata, että elokuvan lopussa nähdään häät, mutta enempää en halua elokuvan juonesta paljastaa. Sanon vain, että on kieltämättä piristävää nähdä pääroolissa Hollywood-kiiltokuvien sijaan aito naishahmo kaikkine virheineen ja mokailuineen. Pikkubritannian ystävänä on myös pakko mainita hihityttävän hauskan sivuroolin suorittava Matt Lucas, joka tuo elokuvaan aina tervetulleen annoksen brittihuumoria. Paikka paikoin leffaa katsellessa tuli olo, että katson naispuolista versiota Hangoverista, mutta toisaalta koska siinä on toinen komedia, joka upposi minuun, suosittelen kaikkia antamaan Morsiusneidolle mahdollisuuden.

Täydellinen kotitoimisto

Lamppu Pentik, tuikkukipot ja namikulho Iittalan Kastehelmi-sarja, kynä telineineen Ur&Penn, karkit (työkaverin suosituksesta ja hyvä suositus olikin) Halpahalli

  
Äitiyshousut-blogin Helia käsitteli jokin aika sitten blogissaan hauskasti aihetta "bloggaajan kotona". Postauksessa Helia luettelee, kuinka bloggaajan kotia esittävissä valokuvissa kaikki on aina täydellisen siististi ja suunnitellusti paikoillaan. Asiat ja esineet ovat viimeisten sisustustrendien mukaiset eikä siivotonta ole koskaan. Samalla Helia esittelee kuvia (hyvin kauniita sellaisia) omasta kodistaan ja samalla kumoaa väitteet, joiden mukaan muun muassa lasten leikit siivottaisiin aina laatikoihin, sänky olisi aina pedattu ja syödyt ruoat olisivat aivan jotain muuta kuin näkkileipää ja haalea maitokahvi. Postaus oli kaikessa hellässä sarkastisuudessaan ja paljastavuudessaan lupaus ja ehkä samalla kaino pyyntökin, että bloggaajat nähtäisiin supersuorittajien sijaan tavallisina arjen pyörittäjinä.

Tuota postausta lukiessani en ollut itse kirjoittanut eläissäni yhden yhtä blogikirjoitusta, mutta huonoa omaatuntoa muiden tekstien ja oman saamattomuuteni vuoksi olin potenut senkin edestä. Siksipä siinä Helian postausta lukiessani ja kuvia katsellessani lopulta hymyilin ja ymmärsin; Pystyn itsekin tähän. Pystyn kirjoittamaan ja kuvaamaan elämääni ja jakamaan sen muiden kanssa, sillä bloggaaja ei ole täydellinen. Bloggaajan ei TARVITSE olla täydellinen. Bloggaaja voi olla, jos uskaltaa, Helian tavoin täysin rehellinen. Tai vaihtoehtoisesti turvallisemmin, kuten minä tai kuten niin moni muukin, hieman ovela ja käyttää pikkuisen pelisilmää sekä silmää sommittelulle. Nimittäin näkisittepä tämän kotitoimiston kuvat kameran kääntyessä 180° ympäri. Näkisittepä tuoleilla (rehellisesti sanoen lattioilla) lojuvien vaatteiden, koirien (rehellisesti sanoen isännän) kuljettelemien tavaroiden ja tämän bloggaajan itseään sivistävien kirjojen (rehellisesti sanoen Aku Ankkojen) määrän. Eivätpä päätyisi nekään kuvat blogiin..

Purnukkapaljouden pelastajat

Säilytän suurinta osaa kylpyhuoneessa käytettävistä meikki-, hius- ja pesupurnukoista kylppärin kaapin hyllyllä. Kuitenkin aina purnukkapaljous onnistuu leviämään sen yhden ainoan kylpyhuoneesta löytyvän laskutason päälle. Tämä taas aiheuttaa ahdistusta epäjärjestystä sietämättömille silmilleni (jotka muuten elävät todella suuressa ristiriidassa epäsiisteyden aiheuttamisesta nauttivien käsieni kanssa!) ja omantunnon tuskia nihkeästi siivoamiseen suhtautuvalle laiskalle luonteelleni. Nyt keksin kuitenkin vihdoin ratkaisun purnukkaongelmaan, ja voinkin vain ihmetellä, miksi minulta meni siihen aivan liian kauan!

Kaupoissa on tällä hetkellä tarjolla paljon erityyppisiä kangaskoreja, jotka ovat aivan täydellinen ratkaisu pienten (ja miksei suurempienkin) tavaroiden säilyttämiseen. Pienikin kangaskori vetää sisäänsä yllättävän suuren määrän meikkejä ym. jokapäiväistä pikkukamaa, jota ei aina viitsi asetella nätisti hyllyyn kaapin perukoille. Kangaskorin etu on myös se, että jos haluaa välillä luopua hankkimastaan säilytysvälineestä, sen voi taitella kätevästi kaappiin, eikä se itse vie paljoa säilytystilaa. Itse ihastuin ja hankin H&M Homesta alla olevat pellavaiset korit ja muutaman päivän koekäytön jälkeen ne ovat totisesti tulleet kylppäriimme jäädäkseen. Kahteen pussukkaan mahtuvat omat tavarani ja kolmannessa saa mies säilyttää omiaan.

Kuvien korit: H&M Home, Färg & Form, Ikea, Pentik, Finnish Design Shop, Hobby Hall, Sokos

DIY - Hakaneulakoriste

Rakastan helppoja DIY-ideoita. Sellaisia, joita toteuttaakseen ei tarvitse olla suoritettavan tehtävän ammattilainen, vaan joissa pärjää pelkällä näpertelytaidolla ja mielikuvituksella. Tässä tulee yksi niistä ideoista.

Hakaneula on ehkä maailman helpoin ja huolettomin diy-väline. Se on siisti, kestävä, monikäyttöinen ja siinä on juuri sopivan verran särmää katseenkääntäjäksi. Hakaneuloista pystyy loihtimaan lukemattomia määriä erilaisia koruja ja koristeita ja on se melko näppärä vempain myös pieniin yllättäviin korjaushommiin. Olin itse unohtanut yhden pari vuotta sitten tekemäni hakaneulakoristeen aivan tyystin, kun piilotin pitkän blazerini kaappiin lyhyiden jakkujen valtaannousun ajaksi. Tänä syksynä kuitenkin pitkä helma on taas ajankohtainen ja (itseasiassa Matkuksen avajaisiin pukeutuessani) löysin vanhan hakaneulakortisteen roikkumasta pitkän blazerini olalta.

Oma hakaneulakoristeeni on vielä melko perussettiä, eli jotenkuten muotoon aseteltu läjä neuloja. Kuitenkin näinkin simppelinä se on aika vekkuli lisä tylsään takkiin ja saahan sitä halutessaan täydennettyä helposti moninkin eri tavoin. Hyvä keino muuttaa koristeen ilmettä on esimerkiksi pujotella neuloihin erilaisia helmiä. Myös ketjujen tai nauhojen pujottelu ja roikkumaan sommittelu tuovat mukavan lisän koristeeseen. Itse pidän kuitenkin tällä hetkellä jakun olalla eniten tästä simppelistä mallista.

Sen verran kuitenkin vanha koriste ja tässä kirjoittaessani pohdiskelemani helmi-ideat innoittivat, että taidanpa joku ilta kurvata kotiin kaupan kautta ja ostaa uusia neuloja hakaneulakaulakoruun.. Ketjut, napit ja muut nippelit voin kaivella vanhasta diy-laatikostani. Mikäli onnistun toteuttamaan visioni, esittelen kaulakorun hieman myöhemmin. ;)

Ps. Jos sana DIY ei ole vielä tuttu, se tarkoittaa itsetehtyä ja tulee englanninkielen sanoista do it yourself.

Blazer, second hand. Neulepaita, BikBok.

Karvakuonojen valtakunta

Mummolan vintiltä tai kaappien kätköistä voi löytyä monenmoista mielenkiintoista vanhaa tavaraa. Itse olen mummon luvalla pihistänyt esimerkiksi laukkuja, huiveja sekä päähineitä. Yksi suosikkilöydöistäni on kuitenkin kuvan vaaleanruskea tekonahkainen matkalaukku, joka on muun muassa matkannut isovanhempieni mukana Azerbaidžaniin heidän ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan. Lapsena olen itse leikkinyt laukulla ja siinä on säilytetty vanhoja satukirjojani, jotka noin viisitoista vuotta sitten laitoimme odottamaan seuraavaa sadunkuuntelijasukupolvea.

Viime keväänä muistin laukun pitkästä aikaa, kun tarvitsimme sitä eräisiin mainoskuvauksiin. Kuvausten jälkeen en enää tahtonutkaan luopua laukusta, vaan pyysin mummolta saada sen kotiimme koristeeksi. Keksin kuitenkin laukulle heti parempaa käyttöä kuin pelkkänä sisustuselementtinä toimiminen. Myös koiramme Amadeus oli sitä mieltä, että laukku menisi aivan hukkaan nurkassa seisoessaan, ja niinpä koira sai siitä kakkospedin yläkertaan.

Amadeus ihastui uuteen petipaikkaansa saman tien ja on siitä asti nukkunut yönsä ja yleensä puolet päivästäkin matkalaukussaan. Meille alkukesästä muuttanut Dehli ymmärsi myös laukun tarkoituksen välittömästi ja pienten alkujännitysten jälkeen koirat ovat nukkuneet laukussa kylki kyljessä joka ikinen yö.

Paitsi että laukku on kaunis, on se myös oikeasti kätevä. Laukku pysyy siistinä, kun sen imuroi muun siivouksen yhteydessä ja laukun pohjalle asetellut kaksi pellavatyynyä on kätevä pesaista koneessa. Myös pedin helppo liikuteltavuus on plussaa, jos koirat lähtevät yökylään. Eikä edes haittaa, vaikkei yöpaikka olisi tuttu, kun unet saa ottaa tutussa pedissä tuttujen hajujen keskellä. Päiväpetinä koirillamme on Fatboyn Doggie lounge, joka sekin on ihan toimiva ja kyllä koirat siinäkin viihtyvät. Kuitenkin makuuhuoneen oven ollessa auki koirat yleensä pujahtavat torkuille mieluummin omaan pieneen valtakuntaansa.

Pellavatyynynpäälliset, H&M Home

Aatu se osaa ottaa rennosti kamerankin edessä, mutta Delidi on heti tarkkana kuin porkkana.

Soittorasia

Edellisestä postauksesta saatoittekin huomata, että minulla oli kunnia pukeutua NRJ Fashion Nightiin muotitaiteilija muotoilija Ritva-Liisa Pohjalaisen suunnittelemaan pukuun. Pyysin häntä kertomaan muutaman sanan puvusta ja puvun taakse kätkeytyykin melko ihana tarina. Materiaali pukuun on peräisin Italiasta, Montemurlosta, jossa Pohjalainen työskenteli vuosia sitten. Hän ihastui mielenkiintoiselta näyttävään verkkomaiseen nauhaan, vaikkei heti tiennytkään, mitä nauhasta tekisi.

Myöhemmin Suomessa Kuopion musiikkikeskukselle näyttelyä rakentaessaan Pohjalainen ideoi nauhasta puvun tanssija Tero Saarinen Companyssa tanssivalle Sini Länsivuorelle. Länsivuoren oli tarkoitus tanssia puku yllään näyttelyn avajaisissa. Länsivuori kuitenkin valitettavasti estyi esiintymästä avajaisjuhlassa ulkomaankiertueen vuoksi. Onneksi tilalle saatiin toinen tanssija ja puku nähtiin avajaisissa hänen yllään.

Puvun nimi on Soittorasia. Puku edustaa Pohjalaiselle lapsuusmuistoa pienestä kodin soittorasiasta, jossa tanssityttö kasvoi sadusta todelliseksi. Myöhemmin puku on nähty näyttelyissä, Tokion designmessuilla sekä Ritva Liisa Pohjalainen -korumalliston kuvauksissa syntyneissä korumainoskuvissa.

Kiitos Ritva-Liisa Pohjalaiselle puvun lainasta ja tilaisuudesta kokea Soittorasiamaista sadunhohtoa!

Kuva otettu Ritva Liisa Pohjalainen -brändin korukuvauksissa 2011. Kuvaaja Petra Tiihonen, Alias Studiot Oy. Malli Johanna Grönholm. Kuva lainattu www.ritvaliisa.com

NRJ Fashion Night

Sana "muoti" hämmensi minua pitkän aikaa. Se sai jossain vaiheessa kasvukäyräni vakiokorkeuteensa asettumisen jälkeen riesakseen sävyn, jossa maistoin hippusen keinotekoisuutta sekä mielikuvituksettomuutta. Tunsinkin helpotusta pari vuotta sitten löytäessäni naisten lehdestä erään kirjoittajan lausahduksen "Muoti on ääliöille, tyyli kaikille". Luultavasti silloin ensi kertaa muodin ymmärtämättömyyteni (ymmärtämättömyydestä ja pelostahan siinä sanavihassa on ollut kyse) kanssa tuskaillessani ymmärsin, että on ihan ok olla ymmärtämättä kaikkia uudessa sesongissa kauppoihin ilmestyviä maailman catwalkeilta napattuja mitä ihmeellisempiä muotihullutuksia ja niiden mukanaan tuomia trendejä. Kaikki trendit eivät vain ole tarkoitettu yhtä aikaa päälle puettaviksi tai kaikkien rakastettaviksi. Ja vaikkei päältä löytyisi yhden yhtä kauden kuuminta trendiä, oma tyyli voi silti olla makeinta koko maailmassa. Luultavasti muoti-sanan ahdistavaa kaikua syvensi myös muotoilijan koulutustaustani, sillä yllättävän usein tähän ajatusmaailmaan ei mahdu kahta maailman suurinta muo-tavulla alkavaa sanaa.. (Niinpä, olevinaan pää täynnä ajatuksia ja koko maailma avoin, mutta kolme pientä kirjainta tökkäävät kerta toisensa jälkeen toisiinsa!)

Joka tapauksessa muotibisnes on yksi jokapäiväiväisessä elämässämme voimakkaimmin läsnä olevista ihmisen keksimistä maailmaa pyrörittävistä voimista. Tunnustan itsekin syytäväni siihen bisnekseen rahaa jopa kuukausittain. Mikä muodissa sitten saa meidät naiset (toki miehetkin) sekaisin ja seuraamaan muutaman suurimman päättäjän lautasillemme valmiiksi asettelemia kauden trendejä silmät kiiluen ja järki sumentuen. Lähdin etsimään vastausta NRJ Fashion Nightista ja sieltä sen sain.

Arvelen olevani visuaalisesti valveutunut ihminen ja siinä luultavasti lopulta syy, miksi muoti sittenkin kiehtoo minuakin. Kuinka voisinkaan olla rakastamatta sitä värien, muotojen, pintojen ja kuvioiden harmonista maailmaa, jota suunnittelijat tarjoilevat kauden uusimmissa luomuksissaan. Ja entäpä silloin, kun se harmonia rikotaan; Taideteoksia toisensa perään! NRJ Fashion Night 2012 oli luvatusti musiikin ja muodin ilotulitusta. Finlandia-talolla järjestetty gaala piti yleisön otteessaan alusta loppuun saakka. Ja vaikka iltaan pienen miinuksen aiheuttanut ruoan loppuminen kesken ärsytti meitä nälkäisiä juhlijoita hetken, oli tapahtuma muuten oikein onnistunut.

Haluan vielä mainita, että tänä vuonna NRJ Fashion Awards -pääpalkinnon pokkasi Varpu Rapeli työllään Nightlights, joka muuten sattui olemaan myös allekirjoittaneen suosikkityö! Mutta nyt, kuvat puhukoot puolestaan. ;)

NRJ Fashion Awards -voittajakolmikko

Tanssikoulu DCA

3. sija Jere Vilo, Dressingroom Drama

2. sija Piia Honkanen, The Gift of Organic Structuralism

1. sija Varpu Rapeli, Nightlights

Mekko Ritva-Liisa Pohjalainen, korut Lumoava, sormus Ritva-Liisa Pohjalainen, kengät Bianco, miehen paita ja villakangashousut Brothers, liivi Dressman, kengät DinSko

NRJ Fashion Night 2012 from Today's today on Vimeo.

Yksityiskohtia

Pidän korkokengistä ja käytän niitä lähes päivittäin. Kuitenkin piikkikorkoja olen vältellyt niin kauan kuin muistan, joten kuvan varsin tavallinen korkkarimalli on aivan uusi omassa kenkäkaapissani. Nykyään hillitty platform miellyttää silmää ja päkiäkin kiittää, kun pituutta ja ryhtiä olemukseen ei tavoitella pelkästään kannan koron pituudella.

Pieni annos pääkalloja piristää aina. ;)

Viime viikolla Biancosta hankkimani pienin pääkalloin viimeistellyt kengät pääsevät huomenna käyttöön ensimmäisen kerran. Starttaamme nimittäin auton jo heti aamusta ja suuntaamme kohti Helsinkiä ja Finlandia-taloa, jossa järjestetään vuotuinen NRJ Fashion Night. (Aiemmin nimellä NRJ Fashion Awards.) Musiikintäyteinen gaala tarjoilee kaksi muotinäytöstä. Toinen on kaupallinen näytös tunnetuille huippubrändeille ja toinen perinteisestä NRJ Fashion Awards -palkinnosta kilpaileville nuorille suomalaisille suunnittelijoille.

Vaikka työni puolesta tunnettujen brändien näytös on varsinainen syyni suunnata paikalle, odotan ehkä vieläkin enemmän nuorten suunnittelijoiden näytöstä. Designissa minulle tärkeintä ovat esteettisyyden ohella toimivuus sekä ennen kaikkea oivaltavuus ja tuotteen seuraavalle tasolle nostavat tarkkaan harkitut, pienet, mutta sitäkin tärkeämmät yksityiskohdat. Toivon ja uskon näkeväni huomenna catwalkilla aimoannoksen näitä kaikkia. Hyvin muotoillun esineen, vaatteen tai asusteen kohdatessani saatan innostua joidenkin mielestä käsittämättömän kummallisista asioista. Esimerkiksi eilen Core Lifestylessa Bowers & Wilkinsin loistavia P2- sekä P5-kuulokkeita kokeillessani innostuin erittäin asiallisen soundin ohella ehkä vieläkin enemmän kuulokkeiden säilytyskotelosta. Kotelo oli kaunis, helppo ja yhdistettynä kotelon sisään käyttökokoaan puolet pienempään kokoon taittuviin kuulokkeisiin varsin oivaltava kokonaisuus.

Tokihan muotigaalaan mennessä on täytynyt vähän pohtia omaakin asua ja siihen liittyen yllä on pari kuvaa asuni yksityiskohdista. Koko asun esittelen seuraavassa kirjoituksessani, kun kertoilen kuulumiset Fashion Nightista. Ensi kerralla bloggaillaan siis muodin merkeissä.

Poni tuli taloon

Tunnetko Ponyn, Eero Aarnion vuonna 1972 suunnitteleman vaahtomuovirunkoisen joustavalla kankaalla päällystetyn tuolin? Tämä ihanuus löytyy nykyään myös pienempään kokoon pakattuna kestävästä, joustavasta ja ulkokäyttöönkin soveltuvasta muovista valmistettuna. Mini Poni sopii hyvin pienempäänkin asuntoon, ja sen hintakin on huomattavasti edeltäjäänsä lompakkoystävällisempi. 83cm pitkän ja 67cm korkean Mini Ponin saat Aarnion tuotteita myyvistä jälleenmyyjäliikkeistä tai netistä esimerkiksi Finnish Design Shopista hintaan 249€.

Pikkukolhut Ponin pinnalla kielivät kyseessä olevan käyttöesineen

Oma Mini Ponimme saapui meille pari viikkoa sitten ja siitä asti se on ollut (kuin) kotonaan. Vaikka pienehkön kokonsa vuoksi Ponia kehutaan usein oivaksi tuoliksi lapsille, sopii se oikein hyvin myös aikuisen istuimeksi. Materiaalinsa ansiosta tuoli on helppo pitää puhtaana ja se sopii käytettäväksi ulkona vaikka ympäri vuoden. Poneja on saatavana ainakin viidessä eri värissä (musta, valkoinen, punainen, vihreä ja pinkki), joista - uskomatonta, kyllä - valkoinen vaikuttaisi olevan vähiten arka kolhuille. Olen nähnyt mustan, valkoisen sekä punaisen tuolin kolmen päivän messuosastokäytön jälkeen ja täysin vastoin odotuksia musta näytti tuoleista käytetyimmältä. Tämä johtuu siitä, että naarmut ja kolhut mustan muovin pinnalla heijastavat valoa eri tavoin kuin ehjä pinta ja siksi pikkujäljet loistavat mustasta taustasta paremmin kuin vaaleasta.

Mutta yhtä kaikki..käyttöönhän tuolit on tarkoitettu ja pienet elämisenjäljet vain tekevät tuotteesta oman. Meille Poni on tullut jäädäkseen. Toivon, että jonain päivänä se löytää paikkansa valkoisin lattialankuin ja hirsiseinin viimeistellystä omakotitalon olohuoneesta. Sitä ennen palvelkoon se lisätuolina rivitaloasunnossamme, jossa se rupesi perheenjäseneksi heti ensitapaamisessa.

Ripset ojennukseen

Voitteko kuvitella, että joku jännittää ripsivärin laittamista silmiinsä? Hullultahan se kuullostaa, mutta loppuaan lähentelevä lähes puolen vuoden yhteiselo Xtreme Lashes -ripsipidennysten kanssa aiheutti tänään oikeasti päänvaivaa kaupan ripsarihyllyllä. Olen siis kuukausien ajan nauttinut ihanasta huolettomuudesta, kun aamun silmämeikkirutiiniin on kuulunut tasan 15 sekuntia ripsien harjaamista. Nyt tämä ihanuus alkaa olla ohi ja alan opetella takaisin ripsarin, rajausten ja luomivärin ihmeelliseen maailmaan.

Päätin jättää pidennykset talven ajaksi, jotta omat silmäripset saavat vähän lepoa. Olen myös oikeasti alkanut kaipaamaan näyttäviä silmämeikkejä ja siinä toinen syy pidennyksistä luopumiseen. Elämä siis tosiaan helpottui pidennysten myötä, mutta toisaalta se myös hankaloitti meikkaamista ja laiskisti minua. Ripsiväriä en pidennysten kanssa ole käyttänyt lainkaan ja rajauksia vain juhlissa. Luomivärin levittäminen ilman rajauksia tuntuu jotenkin turhalta, joten sekin on saanut pidennysten takia jäädä. Suurin syy silmämeikin käyttämättömyyteen on kuitenkin meikinpudistamisen hankaluus. Rajauksia on lähes mahdoton poistaa hellävaraisesti ripsien juuresta, mutta kuitenkin meikki pitäisi saada pois. Ainoa keino on hangata silmäluomea ja ripsiä, mutta sitä ei kuitenkaan saisi tehdä, jotteivät pidennykset kärsi ja mene huonoksi ennen aikojaan..

Lähdin tänään ripsiväriostoksille vakuuttuneena siitä, että kiikutan kaupasta laukuntaskussa kotiin - itselleni uuden tuttavuuden, mutta jo edellisen sukupolven suosikkituotteen - kakkumaskaran. Luin jostain, että sillä on kätevä paikkailla viimeisiään vetelevien pidennysten aukkoja ja ripsarin määrää säätelemällä saa vaihdeltua tyyliä tilanteen mukaan. Lopulta kuitenkin jänistin kaupassa kakkumaskaraan tarttumista ja myyjän suositusten myötä mukaan lähti Maxfactorin False Lash Effect vedenkestävänä versiona. Noh..eihän se nyt varsinaisesti uusi tuttavuus ole, kun sitä olen ennen pidennyksiä käyttänyt niin kauan kuin muistan, mutta kyllä vaan silti jänskättää. Pidennysten tuottamaa vauefektiä on varmasti turha lähteä uudella maskaraputkilolla tavoittelemaan, mutta jospa tuote edes vähän helpottaisi kauniista ripsistä luopumisen aiheuttamaa tuskaa. :D

Onko joku muu kokeillut tätä tuotetta ja millainen tuote on mielestänne käytössä? Sen muistan False Lash Effectista, että suuren ja siksi hieman kömpelön harjan käyttö vaatii totuttelua, jottei puolet väristä ole ripsien sijaan silmäluomilla. Itse pystyn aitoja ripsarikokemuksia jakamaan vasta kun viimeinenkin tekoripsi on irronnut elämänkaarensa loppupäähän matkanneen oikean silmäripsen mukana. Onneksi tässä on siis vielä hetki aikaa harjoitella aamumeikkaamista. Herätyskellon joudun kyllä säätämään valitettavasti soimaan hieman totuttua aiemmin. Aion myös yrittää nousta kellonsoittoon! Melko varmastihan kellon säätäminen tarkoittaa vain kahta kymmenenminuutin lisätorkutusta, vielä aiempaa kiireisempiä aamutoimia ja närkästyneeseen sävyyn annettua lisäpalautetta vieressä tuhisevalta puolisolta.. Aamut ne vain eivät ole minua varten, mutta lupaan kuitenkin yrittää!

Hei muuten, ei kukaan sattuisi olemaan sen verran viherpeukalo, että osaisi sanoa, onko aivan toivoton yritys saada tuollainen kaksivärinen muratti juurtumaan vesilasissa? Oksa on nyt melko kauan lillunut Vernassa ruokapöydällämme, mutta mitään edistystä ei ole tapahtunut! Onnistuin pelastamaan tämän ainokaisen oksan alkukesästä istuttamastani ja loppukesästä pystyyn kuolleesta muratista ja haluaisin kovasti kasvattaa siitä uuden kasvin olkkariimme. Liekkö se edes mahdollista..?

Paluu arkeen

Se on nyt uusi kauppakeskus saatu kunnialla avattua. Ja kuten odotus oli, porukkaa riitti jokaiselle avajaispäivälle ruuhkaksi asti! Onneksi kuitenkin kaikki sujui hyvin, ja vaikka liikenne takkuili välillä rajustikin, onnettomuuksilta vältyttiin. Kiitos tästä kuuluu kaikille avajaisten aikana turvallisuudesta vastanneille työntekijöille. Omiin korviini ei ole itseasiassa kantautunut edes pienintä kompurointia tai pyörtymisvaaraakaan, vaikkeivät sellaiset missään nimessä ole tavattomia tämänkaltaisessa avajaisten aikaansaamassa ihmispaljoudessa. Tyytyväisinä ja hymyissä suin voimme siis siirtyä avajaishälinöistä arkiaskareisiin. :)
Tänään valmistauduin omaan ostoskierrokseeni hieman paremmin ja saavuin kauppakeskukseen hyvissä ajoin. Kierroksen aloitimme kaveriporukalla Jungle Juice Barista, josta nappasimme mukaan värikkäät, raikkaat ja ennenkaikkea maukkaat smoothiet. Omassani maistui mansikka ja banaani, suosikkismoothiemakuni, nam! Smoothieiden voimalla lähdimme vaateostoksille ja kuten aiemmassa postauksessani aavistelinkin, mukaan lähti niitein koristeltuja toppeja sekä matalavartiset bootsit ja pari pitkähihaista peruspaitaa. Ostokset lähtivät mukaan Suomen ensimmäisestä BikBokista sekä Kuopioon kauan kaivatusta New Yorkerista.

Tänään tapaamani viikonlopun ajan avajaiskansaa pirteillä juonnoillaan viihdyttänyt Ellen Jokikunnas oli livenä aivan yhtä iloinen, rento ja hauska kuin telkkarissakin. Myös Elleniä kiitimme kuopiolaisen Lumoava-brändin korulla. Ellenin rokahtavaan tyyliin sopivasti kaulalle valikoitui Eelis Aleksin suunnittelema Kuningatar-riipus, yksi omista suosikeistani. Ellenillä on mielestäni mahtava taito ottaa innostavasti kaikenikäinen yleisönsä ja tänään apuna olivat myös avajaisten halittavimmat hahmot, hauskat eläinmaskotit.

Herrat Tatu ja Patu

Huomenna koittaa paluu arkeen ja sen myötä blogini ottaa selkeämmän suunnan kohti blogikuvauksessani luvattuja aiheita. Luvassa on siis juttua tyylistä, kauneudesta sekä sisustamisesta, mutta myös monesta muusta. Jonkin verran tulen hyppelemään myös muodin puolelle, sillä jo heti ensi viikolla järjestetään varmasti yksi vuoden odotetuimmista muotigaaloista ja olen siellä mukana työn merkeissä. Mutta nyt unille hop, jotta jaksetaan aamulla nousta ajoissa töihin.

Puolikas Pyhäinpäivä

Tänään oli tarkoitus mennä ostostelemaan Matkukseen porukalla Joensuusta ja Oulusta saapuneiden viikonloppuvieraidemme kanssa. Perjantai-illan valvominen kuitenkin pitkitti aamu-unia pitkälti yli puolenpäivän, joten lopulta ehdimme vain pyörähtää paikan päällä ennen sulkemisaikaa. Tarkoitus oli myös käydä maistelemassa Bella Roman italialaisia herkkuja, mutta valitettavasti keittiö oli jo sulkemassa, kun yritimme viime hetkellä pujahtaa ravintolaan. Joko jollakulla muulla olisi jaettavana kokemuksia kyseisestä ravintolasta?

Core Lifestylessa testattu iPad mini sopi hyvin naisen käteen. Näytössä on juuri riittävästi kokoa netissä surffailuun ja vaikka blogin kirjoittamiseen ja lukemiseen. ;)

Bella Roman herkullisen näköiset pizzat jäivät testattavaksi toiseen kertaan.

Kuopion nuorisokuoron säestämänä teimme muutamat pakolliset päivittäistavaraostokset ja suuntasimme nälkäisinä kohti Kuopion keskustaa. Lopulta päädyimme syömään Memphisiin, josta saimme lennosta napattua ainoan varaamattoman pöydän. Räntäsateisen pyhäinpäivän loppu sujuikin leppoisasti ravintolassa herkutellen ja kotona leffaa katsellen.

Huomenna olisi tiedossa vielä viimeinen päivä Matkuksen avajaishälinää. Jospa tällä kertaa lähtisi ajoissa liikenteeseen, jotta ehtisi nauttia jonkin uuden ravintolan ruokatarjonnasta ja saisi vihdoin aikaiseksi pyörähtää vähän vaatekaupoillakin..

Perjantai kuvina

Lore on jaksanut juontaa ja viihdyttää shoppailukansaa jo useamman päivän.

Joko tunnistat, missä päin Matkusta kukin kuva on napattu? ;)

Numeroista tulikin mieleeni, että harmillisesti sivun laidassa oleva kysely nollaa itseään enemmän tai vähemmän tasaisin väliajoin. Samasta viasta ovat kärsineet useat muutkin blogiinsa kyselyn tehneet.. Käykäähän siis vielä viimeistään äänestyksen loppuvaiheessa antamassa äänenne uudelleen, jotta saadaan edes jonkinmoisia lukuja kyselystä! :)

Lahjakas ja upea nuori artisti Diandra lauloi faneille perjantaina.

Diandraa kiitettiin Vuoden Kultasepäksi 2012 nimetyn Carina Blomqvistin suunnittelemilla, Kuopiossa valmistetuilla Bella-korvakoruilla.