AMMATISSA: Visualisti Hanna Korhonen, H&M

Matkus Shopping Centerin katon alla on noin 90 erilaista liikettä, jotka työllistävät yhteensä noin 700 henkilöä. Ammatissa-osiossa tulen esittelemään heistä muutamia. Tarkoituksena on kertoa erilaisista ammateista, joita Matkuksen kaltainen suuri kauppakeskus pitää sisällään ja toivon, että joka kerralla käsittelyssä olisi edes yhden lukijan unelmaduuni.

Ensimmäisessä Ammatissa-tekstissä esiin astuu ystäväni Hanna Korhonen (26) joka työskentelee H&M Matkuksessa Visual Merchandiserina, tutummin visualistina. Hanna aloitti H&M-uransa tämän vuoden alussa, kun Kuopion liikkeessä oli avoinna paikka myyjälle. Visualistin ammatista haaveillut Hanna tarttui työhön ennakkoluulottomasti ja valmiina näkemään vaivaa unelmansa toteutumisen eteen. Ahkera työntekeminen palkittiinkin, sillä Hanna valittiin nopeasti H&M:n järjestämään visualistikoulutukseen. Koulutuksen ajankohta oli erinomainen, sillä pian tämän jälkeen tulivat hakuun Matkukseen avattavan uuden H&M:n visualistin paikat, joista Hanna nappasikin yhden itselleen.

Visualistin (vapaasti suomennettuna visuaalisen markkinoijan) työtä on esitellä myymälän vaatteet ja asusteet kaupallisella tavalla ja varmistaa esillepanon toimivuus myyntiä seuraamalla. Tehtävänä on varmistaa esillepanojen houkuttelevuus, inspiroivuus sekä trendikkyys. Jokaisen puetun mallinuken, somistetun näyteikkunan, viikatun vaatepöydän ja esille asetellun brändijulisteen takana on visualisti yhdessä muun työtiimin kanssa. Matkuksen H&M:ssa työskentelee kolme visualistia, joilla kullakin on omat alueensa. Alueita kierrätetään visualistien kesken tietyin väliajoin, jolloin jokainen pääsee vuorollaan vastaamaan kustakin alueesta.

Mallinukkejen pukeminen on tarkkaa hommaa. Asut neulataan istumaan nukkejen yllä luonnollisesti ja aidon näköisesti, samoin kuin asu istuisi myös käyttäjänsä yllä.

Visualistien viikko jaetaan useisiin erilaisiin tehtäväkokonaisuuksiin, jotka pitävät sisällään muun muassa esillepanopöytien päivitystä, Get the Look -nukkejen (myymälän mallinukkejen) pukemista, näyteikkunoiden somistamista, uusien kampanja- ja markkinointimateriaalien jalkauttamista myymälään sekä työkavereiden kouluttamista uusien materiaalien käyttöön. Hannaa haastatellessani opin, että myymälään tullessaan kannattaa ensimmäisenä kiinnittää huomio esillepanopöydiltä löytyviin tuotteisiin. Pöydillä on esillä aina viimeisimmät trendit ja näiden avaintuotteet. Pöydät ovat kuin kunkin konseptin sydämiä, joiden ympärille koko kokonaisuus rakentuu.

Myymälä on jaettu eri alueisiin (esim. Miehet, naiset, lapset, home jne.). Kukin visualisti vastaa 1-3:sta alueesta, jotka on vielä jaettu eri konsepteihin (yksinkertaistettuna tuotemerkkeihin). Kullakin konseptilla on oma ilmeensä, mutta yhdessä ne muodostavat myymälässä kattavan, harmonisen kokonaisuuden.

Visualistin työ on fyysisesti rankkaa hommaa, sillä työssä ollaan jatkuvasti liikkeessä ja siihen kuuluu paljon isojen ja raskaiden tavaroiden kantelua, nostelua ja siirtelyä. Esimerkiksi suurten ja painavien mallinukkejen pukeminen on hankalaa ja vaatii kärsivällisyyttä ja silloin tällöin pientä ongelmanratkaisuakykyäkin. Hyppysissä pitää olla myös nikkarointitaidot, sillä esimerkiksi ikkunoita somistettaessa joudutaan usein myös maalaamaan, ruuvaamaan, kittaamaan ja korjaamaan milloin mitäkin. Ikkunoiden somistamiseen satsataankin paljon, sillä ne toimivat koko myymälän punaisena lankana. Ikkunat houkuttelevat asiakkaan sisään ja myymälään päästessään asiakkaan tulee helposti löytää kokonaisuus ja tyyliltään vastaavat tuotteet, joita ikkunassa esitellään. Myymälässä pyörivät kampanjat käyvät usein parhaiten ilmi juuri näyteikkunoista. Niiden avulla shoppailija tietää, mitä liikkeessä on kulloinkin tarjolla.

(Yllä haastattelijalla hetkellinen keskittymishäiriö paljettihameen sattuessa silmiin. ;)

Kun kysyin Hannalta, millainen on visualistiksi sopiva ihminen, Hanna vastasi välittömästi, että koulutustakin tärkeämpiä ominaisuuksia ovat innokkuus, ennakkoluulottomuus, rohkeus ja kiinnostus trendejä kohtaan. Luovuutta ja visuaalista silmää tarvitaan myös ja joustavuus sekä pitkäpinnaisuus ovat etenkin kiireaikoina tarpeen. Myös stressinsietokyky sekä ajanhallintataito ovat välttämättömiä, sillä visualistin työssä harvoin on kiireetöntä päivää. Visualistiksi halajavan tulee lisäksi uskaltaa kokeilla uutta, nauttia tiimityöskentelystä sekä muiden opastamisesta ja ylipäänsä tiedon jakamisesta. Hyvää ideaa on turha pantata muilta, sillä tarkoitus on kehittää myymälää ja kehittyä itse työssään joka päivä.

Jotta vaatteita ja asusteita saadaan esille mahdollisimman monipuolisesti, käytetään tilat hyväksi lattiasta kattoon saakka.

Vaikka visualistin työ on paljolti itsenäistä, ovat tiimityöskentelytaidot ensiarvoisia. Työssä ollaan jatkuvasti vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Visualistit työskentelevät myös asiakkaiden parissa, joten asiakaspalvelualttius kuuluu visualistin tunnuspiirteisiin. Vaikka työ on välillä raskasta ja aika tahtoo usein olla kortilla, nauttii Hanna työstään täysillä. Työn haasteet ovat toisaalta Hannan mielestä juuri koko työn suola, sillä niiden ansiosta jokainen työpäivä on erilainen.

Vaikkeivät visualistit ole jatkuvasti tekemisissä asiakkaiden kanssa, tulee visualistin silti tuntea kohderyhmänsä ja osata palvella niistä kutakin oikealla tavalla. Visualistit hallitsevatkin suuria kokonaisuuksia ja huolehtivat asiakkaiden ostokokemuksesta ja tarpeista. Kun visualisti yhdessä muun tiimin kanssa on tehnyt työnsä hyvin, asiakas inspiroituu ostosympäristöstään. Paras palaute visualistille on nähdä, kun asiakas ostaa hänen yhdistelemänsä ja esillepanemansa vaatekokonaisuuden. Hannan mukaan etenkin miehet luottavat usein visualistin kädenjälkeen ja liikkeestä kävellään ulos mallinuken yllä nähdyn vaatekokonaisuuden kera.

Matkuksen H&M:ssa mieluisia vaatteita voi etsiä myymälästä esimerkiksi väreihin lajiteltuna. (Ks. yllä purppuran sävyistä rakennettu kokonaisuus.)

Visualistin työ on luovaa ja mukavinta Hannan mielestä on nähdä oma kädenjälki jokaisessa työvaiheessa. Inspiraation työhönsä Hanna saattaa löytää mistä tahansa. Välillä inspiroidutaan materiaaleista, joskus väreistä. Idea somistukseen voi tulla vaikka yhdestä yksittäisestä tuotteesta, jonka ympärille lopulta koko kokonaisuus rakennetaan. Luovan työn nurjana puolena saattaa joskus olla töiden tahaton kotiin kantaminen. Toteuttamista vaille valmiit tai vasta alkutekijöissään muhivat ideat tulevat joskus uniinkin asti. (Tämän voi varmaan jokainen luovaa työtä tekevä allekirjoittaa. Nimim. Kokemusta on!)

Joulun alla ikkunoissa näkyy pikkujouluvaatteita sekä lahjaideioita.

Uusi kauppakeskus tarjoaa visualistin työtä tekevälle hyvät puitteet. Hanna on erityisesti mielissään uusista hienoista tiloista, hyvästä innokkaasta työporukasta ja toimivassa kauppakeskuksessa shoppailun helppoudesta. Työpaikka tuntuu Hannan sanoin kodilta, mikä on ollut Matkus Shopping Centerille tärkeä tavoite toteuttaa niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin keskuudessa.

Lukijoille Hanna haluaa toivottaa valkeaa joulua ja muistuttaa, että sydänkäpysiä kannattaa muistaa pehmoisilla paketeilla! ;)

Seuraavassa Ammatissa-postauksessa tutustumme Matkuksen tarjoamaan ruokapuoleen, sillä Hanna Korhonen haastaa seuraavana työstään kertomaan Arnoldsin kahvilapäällikön, Miia Tuomaisen!

Hannalle iso kiitos tutustuttamisesta visualistin työhön!

DIY - Mehiläisvahakynttilöillä terveellistä tunnelmaa

Jos et ole vielä saanut joulunäpertelyistä tarpeeksesi, tai jos et ole vielä ehtinyt tehdä yhden yhtä jouluaskartelua, tässäpä varsin varteenotettava ehdotus (vaikka itse sanonkin;): Osta askarteluliikkeestä mehiläisvahalevyjä ja sydänlankaa ja askartele muutama kaunis, tuoksuva ja terveellinen joulukynttilä itsellesi tai ystävällesi. Mehiläisvahakynttilät palavat puhtaasti, eikä niistä vapaudu ilmaan myrkkyjä. Palaessaan mehiläisvahakynttilät puhdistavat huoneilmaa ja voivat helpottaa limakalvovaivoja, allergiaa sekä päänsärkyä.

Aiemmin harmittelin, ettemme ehdi tänä jouluna tehdä itse kynttilöitä, koska kynttilöiden valaminen ei ole projekteista aivan yksinkertaisin eikä ainakaan nopein. Onneksi muistin kuitenkin tämän vuosia vuosia sitten oppimani helpon ja nopean kynttiläntekovaihtoehdon ja niinpä lahjapaketteihin päätyy tänäkin vuonna itsetehtyjä kynttilöitä.

Kynttilöiden valmistukseen tarvitset vain mehiläisvahalevyjä (yhdestä levystä saa kaksi kynttilää) ja sydänlankaa. Työvälineiksi riittävät viivain (jota ei kotona ollut saatavilla ja siksi käytin itse merkkaamiseen ja leikkaamiseen teippiä) sekä terävä veitsi. Hiustenkuivaimella voi halutessa helpottaa työskentelyä pehmittämällä kuumalla ilmalla vahalevyjä. Lisäksi omalla tarvikelistallani olivat sivellin sekä askarteluliikkeestä hankittu hopeanhohtoinen akryylimaali, jolla sain kynttilöiden pintaan hopeanhohtoa.

Amadeus toimi ystävällisesti laaduntarkkailijana.

Kynttilöiden valmistus aloitetaan leikkaamalla vahalevyt puoliksi lyhyeltä sivulta parin sentin päästä kulmasta parin sentin päähän vastakkaista kulmaa. Näin saadaan kaksi kynttilän aihiota. Seuraavaksi otetaan esiin sydänlanka, joka leikataan oikeaan mittaan ja asetetaan kynttilän pitkälle leikkaamattomalle sivulle (ylin kuva). Seuraavaksi rullataan sydänlanka napakasti vahalevyn sisään ja jatketaan rullaamista, kunnes koko levy on rullattu ja kynttilä on syntynyt.

Mikäli kynttilään ei halua koristuksia, on kynttilä nyt valmis. Itse halusin tehdä kynttilöihin hentoisen hopeapinnan, sillä hopean sävy toistuu kynttilöiden ohella myös tekemissämme pakettikorteissa sekä joulusuklaissa. (Näistä sana tai pari vielä myöhemmin.) Hopeamaalin sivelin melko suurpiirteisesti kynttilän pintaan siveltimellä. Ohut maalipinta kuivui todella nopeasti ja alkuillasta askarrellessani taisimme polttaa ensimmäisen testikynttilän jo samana iltana.

Kauniit kynttilät eivät vaadi sen kummoisempaa paketointia. Itse laitoimme kynttilöiden ympärille organzanauharusetin sekä joulunpunaiset sydänsinetit, jotka meiltä viime vuonna kynttilälahjan saaneet saattavatkin muistaa.

Ps. Vinkkinä vielä.. Kynttilän polttamista helpottaakseen voi sydänlanganpään kastaa sulatettuun mehiläisvahaan. Itse en tätä jaksanut (rehellisesti muistanut) tehdä, mutta siitä huolimatta kynttilä lähti palamaan oikein helposti ja kauniisti.

Pääasioita

Esittelen alla oman hiusmaailman voimaviisikkoni, jonka avulla jokaisesta hiuspäivästä saadaan, jos nyt ei aivan täysin onnistunutta, niin ainakin vähän vähemmän epäonnistunut. ;)

hiustenhoitoöljy

Voisiko enää kuvitella ihanteellisempaa ilmaa jättää pitkät hiukset auki kuin sateeton pakkaspäivä? Silloin kiharat pysyvät käännöksillään ja suoristetut suortuvat sileinä. MUTTA voi sitä sähköisyyden määrää! En luultavasti ole ainoa, jonka hiukset tuntuvat talven tullen aloittavan täysin oman elämänsä. Hiukset oikein sähisevät sähköisyyttään ja täynnä toisiaan hylkiviä positiivisesti varautuneita ioneita leijailevat hajallaan mitä kummallisemmissa asennoissa kohti milloin mitäkin päinvastaisesti varautuneilla ioneilla varustettua esinettä. Keinokuituisia kankaita ei kannattaisi talvella tuoda hiusteni kanssa edes samaan huoneeseen, mutta arvatkaapa vain, sattuuko ehkä noin puolet vaatteistani olemaan valmistettuja juurikin niistä.

Sähköisten hiusten taltuttamiseen on olemassa IONTEC-teknologialla varustettuja hiuslaitteita sekä harjoja. Tuotteiden toiminta perustuu negatiivisten ioneiden vapauttamiseen, minkä kerrotaan kumoavan yksittäisten hiussuortuvien positiivisesti varautuneet ionit ja taltuttavan näin hiusten pörröisyyden sekä sähköisyyden. Itseäni houkuttaisi testata tuollaista Braun Satin Hair - tuoteperheestä löytyvää hiusharjaa, mutten taida olla vielä niin epätoivoinen, että olisin valmis pulittamaan hiusharjasta kaupassa pyydettävää monen kympin hintaa.

Onneksi aikani sähköisyyttä vastaan taisteltuani (ja jo lähes luovutettuani) löysin kuitenkin oman tapani taltuttaa sähköiset suortuvat. Tämä tapa sopii myös hieman kevyemmälle kukkarolle ja sekös tässä itseäkin ilostuttaa. Oma tapani tuo lisäksi hiuksiin aimoannoksen kiiltoa ja kaupan päälle hyvän tuoksun. Sitäpaitsi tämä taisteluväline löytyy marketin hyllystä, joten se on myös helposti saatavilla. Kyseessä on L'oréalin Elvital Extraordinary Oil -hiustenhoitoöljy.

L'oréalin hiusöljy ravitsee ja suojaa hiuskuitua ja auttaa näin hiuksia pysymään kiiltävinä ja elinvoimaisina. Tuotetta voi käyttää kuiviin tai kosteisiin hiuksiin ennen tai jälkeen pesun sekä ennen tai jälkeen muotoilun. Itse käytän tuotetta vähän joka välissä riippuen siitä, milloin hiukset tuntuvat olevan kosteutuksen tarpeessa. Tuotteen kyljessä sopivaksi annokseksi annetaan 1-2 painallusta (pumppupullosta), mutta itse käytän pitkiin hiuksiini helposti neljäkin painallusta ja silti koko annos uppoaa kuivaan tukkaan tuosta vain. Öljyn paras puoli silminnähtävän toimivuuden lisäksi on hiuksiin jäävä ihanan kevyt tunne, sillä tuote ei tee hiuksista raskaita tai tahmeita. Alla on kuva hiuksistani ennen ja jälkeen öljyn käytön. Ennen-kuva on otettu ulkoa sisään saavuttuani. Eron näkee (ja tuntee) selvästi.

kuivashampoo

Kuivuuden ja sähköisyyden kesyttämiseen vaadittavien aineiden lisäksi kaapistani löytyy monia muita näppäriä jokapäiväiseen käyttöön sopivia hiustököttejä. Yksi niistä on hiustenpesuväliä pidentävä, hiusten tyveä kirkastava ja raikastava tuote, eli kuivashampoo. Vaikka ajattelin ennen tuotteen kokeilua, että rasvaiseen tukkaan tökötin tunkeminen muka puhdistamaan on ällöttävää, nyt en luopuisi kuivashampoosta koskaan.

Ensimmäinen kuivashampoosuosikkini oli Osiksen Refresh Dust. Jokunen viikko sitten jouduin kuitenkin vaihtamaan shampoomerkkiä, kun etsimääni Osista ei löytynyt Matkuksen Hairlekiinista. Koska olin päättänyt hankkia sinä päivänä uuden kuivashampoon vanhan loppuneen tilalle, päätin turvautua myyjän apuun. Olenkin iloinen, että myyjä tutustutti minut (vaikkakin näin pakon edessä) toiseen tuotteeseen, Girlz Onlyn Haircare Dry Shampooseen. Tämä tuote on paitsi huomattavasti Osista edullisempi ja huomattavasti riittoisampi, myös vähintäänkin yhtä toimiva. Ainoa huono puoli tuotteessa on sen todella voimakas sitrusmainen tuoksu, josta myyjä itseasiassa varoittelikin minua etukäteen. Tuoksu haihtuu hiuksista päivän mittaan, mutta parina ensimmäisenä käyttöaamunani haistelin kyllä moneen otteeseen, että mikä vieras haju minuun on tarttunut, kun tuoksu itsepintaisesti piti kiinni hiuksistani ja paikoillaan istuessani tahtoi tuon tuostakin tunkeutua omaan nenääni. Mutta hajusta viis, tuote toimii hyvin.

hiuspuuteri

Pipokautena hiusten lässähtämistä kannattaa kokeilla estää hiuspuuterilla, jonka salaisuus piilee koostumuksessa, joka ei jämähdä tukassa tiettyyn asentoon, vaan pitää hiukset muovailtavana läpi päivän. Todella jämäkkää tukea antaa Osiksen Dust It -jauhe, joka oli ensimmäinen hiuspuuterituttavuuteni. Kuitenkin omaksi suosikikseni on ehdottomasti kiilannut Björn Axénin Styling Powder, joka antaa hiuksille tukea, pidentää hiustenpesuväliä hävittäen rasvaisuutta ja kirkastaa vaalennettujen hiusten tyven juurikasvun. Aivan loistotuote kaikin puolin!

hoitosuihke

Näiden lisäksi ehdoton jokapäiväinen tukkatuote on hoitosuihke, jota voi käyttää sekä kosteisiin että kuiviin hiuksiin. Oma suosikkini, jota suihkuttelen tukkaan aina pesun jälkeen muotovaahdon ja lämpösuojan kaveriksi, on Schwarzkopfin Bonacure Moisture Kick. Tämän tuotteen avulla pitkänkin takkutukan saa selvitettyä suihkun jäljiltä kädenkäänteessä ja kuivankarhealta näyttävät suortuvat siloittumaan nopeasti kuivanakin. Suihketta on myös näppärä lisäillä tarvittaessa vaikka pitkin päivää, sillä suihkupullon ansiosta se käy helposti, eikä tuotetta tule vahingossa liikaa latistaen koko kampausta.

Surffisuihke

Kaikesta tästä varautumisesta huolimatta joskus sattuu silti hiuspäiviä, jolloin mikään näistä tuotteista ei auta. Silloin kannattaa kaivaa kaapista esiin (vanha rakkauteni), Tigin Love Peace Planet Totally Beachin -surffisuihke, ja antaa hiuksille kunnon merisuolan ja kookoksen tuoksuinen käsittely. Surffisuihke antaa tukkaan rakennetta, karhentaa sitä ja tekee tukasta kesäisen merituulen tuivertaman näköisen. Puhtaista hiuksista sekaisen surffitukan loihtiminen voi olla hieman haastavaa, mutta surffitukan ihanuus piileekin ehkä juuri siinä, että se on aina pesuväleissä sen kolmannen tai neljännen (huonoksi kääntyneen) hiuspäivän pelastaja. Jo yksin tuotteen tuoksu on niin ihana, ettei omista sinne tänne sojottavista surffilaineista voi olla tykkäämättä. (Tuote sopii muuten myös nutturan karhentajaksi suttunutturoita rakastaville, mutta näihin liian sileiden hiusten kanssa taisteleville!)

Erään sunnuntain säveliä

Löysin tänään Spotifysta sattumalta uuden musiikkituttavuuden norjalaisbändin muodossa. Mistään uudesta bändistähän ei varsinaisesti ole kysymys, sillä porukka on soitellut yhdessä jo yhdeksänkymmentäluvun lopulta lähtien. Minulle bändi oli kuitenkin ennestään tuntematon.

Jonnekin päin vaihtoehtorockin aallokkoja asettuvan, nimensä mukaisesti melankolisesta sävelmaailmasta kappaleensa koostavan yhtyeen musiikki koukutti minut heti. On uskomatonta, kuinka voimauttavaa melankolia voikaan olla, kun se muunnetaan melodioiksi. Se vain toimii minuun, aina.

Emmerhoff & the Melancholy Babies – Gene

TRASHION!

Kuluneena syksynä kirjakauppoihin ilmestynyt Outi Pyyn Trashion! on jokaisen DIY-hullun toivejoululahja. Itse bongasin kirjan alunperin Paras Aika Vuodesta -blogista, jonka kirjoittajan, Stella Harasekin, nimi komeilee kirjan lopussa kiiteltävien listalla. Ja mikä kivointa, komeilee suosikkibloggarini myös itse kirjan sivuilla esittelemässä Outi Pyyn luomaa tee-se-itse-huippumuotia.

Trashion! - Outi Pyy

Kirjassa Outi Pyy esittelee trashonia, tapaa pukeutua omaan tyyliin, mutta näyttävämmin ja ekologisemmin. Kirjan reilut 120 sivua tarjoilevat 28 kpl haastavuustasoltaan vaihtelevaa diy-ohjetta, tyylivinkkejä sekä rutkasti inspiraatiota. Itse olen tähän mennessä tyytynyt vain ihailemaan kirjasta löytyviä luomuksia ja merkkaillut ylös omia suosikkejani sekä kokeilemisen arvoisia ideoita. Toivottavasti jossain vaiheessa ehdin saan aikaiseksi toteuttaakin jonkin ohjeen.

Bongasiko kukaan muuten linnan juhlissa Laura Birnin kantamaa nahkapalamekkoa? Pukuhan oli tietenkin Outi Pyyn käsialaa ja tämäkin ohje löytyy Trashion!:n sivuilta (ja kansikuvasta)!

Kynnet kuosiin

Jos pidät näyttävistä kynsistä, mutta omat taidot tai aika eivät riitä kauniiden kuvioiden maalailuun, saattaa siirtofolio olla ratkaisu koristeluongelmaasi. Siirtofoliolla kuvioiden tekeminen onnistuu keltä tahansa kynsien lakkaamistaitoiselta ja erilaisia kuvioita löytyy vaikka kuukauden jokaiselle päivälle. (Tosin huolella tehtynä kuviot kestävät kyllä vähän pidempään kuin yhden päivän ;)

Kynsien koristelu foliolla aloitetaan leikkaamalla foliosta sopivia paloja. Seuraavaksi sivellään puhtaan kynnen pintaan hommaan tarkoitettua erikoisliimaa. Liiman annetaan kuivua kirkkaaksi 4-5min (oman kokemukseni mukaan 5 minuuttia tai ylikin toimii parhaiten), jonka jälkeen foliopalat asetellaan kynnelle yksi kynsi kerrallaan. Folio sivellään kynnelle tasaisesti joko sormin tai esim. pumpulipuikolla. Kun foliokuvio on tarttunut kynnen pintaan, poistetaan suojakelmu nostamalla se varovasti pois kynnen päältä. Syntynyt kuvio suojataan lopuksi kirkkaalla kynsilakalla tai kuten itse teen, viimeistellään geelauksella ja päällyslakalla. Geelikynsissä kuvion voi toki laittaa myös kynnen pintaan, mutta koska haluan itse varmistua, ettei minun tarvitse tehdä kynsiäni kuin muutaman viikon välein, laitan kuviot aina geelauksen alle.

Kuvan kynnet olen tehnyt etualalla näkyvällä MiMaxista aiemmin ostamallani Snake Skin -foliolla. Foliorullan (josta tekee todella monet kynnet) hinta on viiden euron kieppeillä ja tarkoitukseen sopiva liimapullo, joka sekin kestää ja säilyy kuukausia, maksaa myös MiMaxilla viitisen euroa. Mistään superkalliista tai vaivalloisesta toimenpiteestä ei siis ole kyse. Joskin homma saattaa vaatia aluksi pientä kokeilua ja harjoittelua, mutta kukapa olisi seppä jo syntyessään. Sitä paitsi työ tekijäänsä opettaa ja ahkeruus kovankin onnen voittaa ja kyllähän te sen tiedätte, että jos työ herkkua olisi, niin herrathan sen tekisi. Ja muistakaa myös, että jos ei parilla ekalla kerralla onnistu, niin kolmas kerta toden sanoo! :D

Suklaasydämiä

Enpä olisi uskonut sen päivän koittavan, kun supersuosikkini suklaa lisätään terveyttä edistävien superruokien listalle. Vaan nyt se on totta. Suklaa kuuluu ruokaryhmään, jotka ovat tavallisen ruoan ja lääkinnällisempien yrttien välimaastossa sijaitsevia, luonnonmukaisesti tuotettuja ruokia, joilla on vahva kulttuurihistoria ja poikkeuksellisen korkea ravinnetiheys. Älkää kuitenkaan suotta rynnätkö kauppaan haalimaan levykaupalla Fazerin sinistä, sillä ihan tavallisesta maitosuklaasta ei ole kyse.

Jääkaapissa raakasuklaan (kuten tavallisenkin suklaan) pinta hikoilee muuttuen vaaleaksi. Huoneenlämmössä pinta kuitenkin muuttuu taas kauniin ruskeaksi.

Terveyttä edistävä ihmesuklaa on nimeltään raakasuklaata, jonka terveellisyys tavalliseen suklaaseen verrattuna perustuu erilaiseen suklaan valmistusmenetelmään sekä epäterveellisten ainesosien karsintaan. Vaikka tavallista suklaata tehtäessä perusraaka-aine on samaa raakaa kaakaota kuin raakasuklaassa, onnistutaan lopputuloksen terveellisyys tuhoamaan muilla epäterveellisillä aineilla, kuten valkaistulla sokerilla, maitojauheella ja epäterveellisillä rasvoilla. Lisäksi tavallista suklaata tehtäessä kaikki raaka-aineet prosessoidaan korkeissa lämpötiloissa (120-130 astetta), jolloin suurin osa alkuperäisistä terveellisen kaakaopavun arvokkaista ravinteista tuhoutuvat.

Raakasuklaan terveellisyys taasen perustuu puhtaisiin, alkuperäisiin ja ravinnetiheisiin raaka-aineisiin. Raaka-aineita ei myöskään missään vaiheessa kuumenneta, jotteivät arvokkaat ravinteet (mm. entsyymit, vitamiinit ja kasviravinteet) tuhoutuisi. Raakasuklaasta löytyy useita superruoka-aineita, kuten maca-jauhetta, goji-marjoja sekä raakaa kaakaota. Näiden aineiden ansiosta suklaa on hyvää, mutta myös terveellistä kehollemme. Itseasiassa raakasuklaaseen saadaan tiivistettyä vitamiineja, mineraaleja, aminohappoja sekä antioksidantteja jopa enemmän kuin mihinkään muuhun ruokaan!

Pohdin alkutalvesta, mitä mukavaa itsetehtyä voisimme kääräistä lahjapaketteihin tänä vuonna. Viime vuonna valmistimme itse kynttilöitä ja vaikka tarkoitus oli tehdä tästä askartelutuokiosta perinne, näyttää uhkaavasti siltä, että kynttilöiden valmistus jää tältä vuodelta väliin ajanpuutteen vuoksi. Jotain itsetehtyä tänäkin vuonna tulee kuitenkin saada näpertää ja kun törmäsin lehtijuttuun raakasuklaasta, päätin, että tätä ihmeherkkua on kokeiltava. Ostin terveyskauppa Life:sta raakasuklaan kotipakkauksen, joka sisältää kaikki tarvittavat aineet herkun valmistukseen. Mukana oli myös muotit suklaalle, mutta koska pyöreät muovikipot olivat mielestäni tavattoman tylsät, päätin tehdä omat suklaani Ikean jääpalamuotteihin.

Suklaan valmistaminen oli helppoa. Piti vain sulattaa vesihauteessa paketista löytynyt kookosöljy, lisätä joukkoon agave-siirappi ja yhteen pussiin pakatut kuiva-aineet (kylmäpuristettu kaakaovoi, Lucuma-jauhe, raaka kaakaojauhe, Kalaharin suola sekä maca), sekoittaa seos tasaiseksi ja kaataa muotteihin. Mukaan olisi voinut sekoittaa myös paketista löytyneet goji-marjat, mutta maistettuani yhden paljaaltaan, päätin, että eiköhän suklaa ole tarpeeksi terveellistä ilman noita punaisia supermarjojakin.

COCOVIn raakasuklaan valmistuspakkaus sisältää kaikki tarpeet raakasuklaan tekemiseen kotona.

Sulatettu kookosöljy, agave-siirappi ja kuiva-aineet sekoitetaan keskenään.

Lopulta tasaiseksi sekoitettu seos kaadetaan muotteihin.

Paketin mukana tuli pyöreitä suklaamuotteja, mutta itse pidän enemmän Ikean jääpalamuoteilla tehtävistä sydämen ja tähden muotoisista suklaista.

Lopputulos oli yllättävän maukas. Kauniit herkkupalat maistuvat suklaalta (vaikkeivät aivan Fazerin sinisen veroisilta), joskin suutuntuma on raaka-aineiden vuoksi hieman jauhoinen. Tummasuklaamaista nautintoa parantaa tietysti ajatus suupalojen terveydellisistä vaikutuksista. Nämä ensimmäiset raakasuklaani jäävät kokeiluversioiksi ja kotona itse naposteltaviksi, mutta taidan hakea kaupasta vielä yhden paketin joululahjoiksi tehtäväksi. Suklaan joukkoon voi muuten lisätä terveysmarjojen sijaan muitakin aineksia oman maun mukaan. Itse haluaisin kokeilla ainakin (suolattujen) cashewpähkinöiden murusia ja kuivattua vadelmaa. Kerran ostimme kaupasta tummaa suklaata, jossa oli merisuolamurusia..raakasuklaa ja merisuolamuruset saattaisivat myös olla kokeilemisen arvoinen yhdistelmä. Pohdin myös, että raakasuklaata voisi kokeilla jatkaa tavallisella maitosuklaalla. Silloin samaan pakettiin saisi tutun suosikkimaun, mutta myös hieman terveydellisiä vaikutuksia.. Ehkä kokeilen tätäkin seuraavalla suklaantekokerralla.

Mikäli olet suklaan ystävä ja ruokien terveydelliset vaikutukset sattuvat yhtään kiinnostamaan, suosittelen raakasuklaan kokeilemista. Vaikken itse ole aiemmin mihinkään terveysruokahupsutuksiin hurahtanut, enkä varsinaisesti koskaan miettinyt, mitä suuhuni laitan (vaikka varmaan kannattaisi!), oli tämä uusi suklaatuttavuus positiivinen yllätys. Herkkusuille kuitenkin muistutukseksi, että terveyttä edistävistä ainesosista huolimatta raakasuklaakin on melkoinen kaloripommi, joten ihan ylettömiä määriä sitäkään ei kannata hotkia!

Valkeaa joulua!

Pidin lapsena talvesta ja olin kova talviurheilulajien harrastaja. Etenkin hiihto oli mieleeni ja monet parhaista talvisista lapsuusmuistoistani liittyvätkin juuri vanhempieni kanssa tehtyihin pitkiin hiihtolenkkeihin. Energiaa riitti usein jopa muun porukan edellä eestaas hiihtämiseen, vaikkeivät jääladut Kallaveden monimuotoisessa saaristossa yhteen kertaan alusta loppuun hiihdettynäkään välttämättä mitään lyhimpiä tai kevyimpiä hiihtolenkkejä olleet.

Mutta kuten niin monelle muullekin, myös minulle kävi valitettavasti niin, että myöhemmät peruskouluvuodet innostamisen sijaan pakottamiseen perustuvine liikuntatunteineen veivät innon kaikista aiemmin rakkaista lajeista. Toki teini-iässä kiinnostuksenkohteet muuttuivat muutenkin ja aika alkoi kulua yhä enemmän vanhempien kanssa hengailun sijaan kavereiden kanssa oleiluun. Niinpä lapsena opitut, lähes talven synonyyminä toimineet talvilajit katosivat pikkuhiljaa arjestani.

Nykyään en todellakaan ole talven suurin ystävä enkä varsinaisesti kaipaa talvea saati lunta koskaan. Itseasiassa luulisin talvikauden menevän ohi huomattavasti kivuttomammin ilman yhden yhtä tuiskua. Tästä huolimatta kuitenkin joulu on aikaa, johon mielestäni kuuluu lumen narskuminen kengän alla, valkoiseksi huurtuneet havupuun oksat ja pikkupakkanen, joka saa hienoimmat jääkiteet hehkumaan hangen pinnalla.

Valitettavasti ajat muuttuvat ja vaikka en muistakaan lapsuudesta yhtään lumetonta joulua, ei sellainen tänä päivänä olisi mikään mahdottomuus. Hyvin usein viime vuosina paljon odotettu lumi on satanut vasta aattoa edeltävänä päivänä, joskus jopa hiljalleen itse aaton aikana. Tällä hetkellä tilanne valkean joulun suhteen vaikuttaa onneksi lupaavalta, mutta tilanne voi silti kääntyä päälaelleen vaikka yhdessä yössä. Luonto osaa olla oikukas ja se oikeus luonnolle sitä jatkuvasti kaltoin kohdellessamme suotakoon.

Tämä on ensimmäinen vuosi, kun hankin kotiin joulukoristeita. On minulla joskus aiemminkin saattanut roikkua lahjaksi saatu huopasydän jossain ja viime vuonna meillä oli jopa oma joulukuusikin (hyvin pikkuinen kylläkin, mutta juuri passeli vanhemmiltani saatujen käsintehtyjen jo vuosikymmeniä palvelleiden kuusenkoristeiden esillepanoon). En kuitenkaan ole koskaan aiemmin varsinaisesti ostanut yhtään koristetta sillä ajatuksella, että koristeesta tulisi osa useiden seuraavienkin vuosien jouluja.

Tänä vuonna ensinkertaa omia joulukoristeita hankkiessamme päätin, että vaikka luontoäiti olisi mitä mieltä tahansa, on oma joulumme tänä vuonna ja monina seuraavinakin vuosina valkoinen. Koristeita onkin hankittu ensisijaisesti väriin perustuen. Arvostan joulukoristeissa (kuten toki muissakin sisustustavaroissa) käsityötä ja olenkin iloinen, että osa hankkimistani koristeista on valtavien teollisuushallien kätköissä teollisena tuotantona valmistamisen sijaan muotoutunut jonkun kädentaitajan oikeissa käsissä. Oma pieni osuutensa on ollut myös omilla kädentaidoilla ja ensi vuoden tavoitteeksi itselleni heitän tämän osuuden kasvattamisen vieläkin suuremmaksi.

Kynttilänjalat, H&M Home. Himmeli, Pentik.

Lyhty, Clas Ohlson

Lyhty, Clas Ohlson. Sydänkoristeet, Pentik.

Kynttilänjalat, Ikea. Kynttilät, Carlson.

Tarjoiluastia, Ritva Liisa Pohjalainen. Puuhevonen, Pentik.

Nämä Pentikiltä löytyvät ihanuudet ovat vielä haaveissa. Jospa sitten seuraavana jouluna..

Paperitähti, Clas Ohlson.

 

Ulkona on ollut tänään kauniin sinivalkoista. Mitä onnellisinta yhdeksättäkymmenettäviidettä itsenäisyyspäivää kaikille!

Kakskytviis

Nyt se sitten tuli vastaan. Nimittäin ikä. Minulle yksiselitteisesti ilmoitettiin silmänympärysvoidepurkin kotelossa, että tästä päivästä eteenpäin olen yli-ikäinen kyseisen voiteen käyttöön. Kiitos Nivea.

Onneksi olin kuitenkin valmistautunut tähän (henkisesti jo parikin vuotta) ja kävin viikko sitten Emotionissa ilmoittamassa, että haluan ostaa nyt uuden superkosteuttavan ja tummia silmänalusia häivyttävän voiteen, joka sopii neljännesvuosisadan nähneille silmänympäryksilleni. Vajaan viikon käytön jälkeen olenkin vakuuttunut siitä, että ikinuoruus on jälleen saavutettu. (Vakuutun tästä samasta asiasta muuten vuosittain joulukuun alkupuolella..)

Clinique All about Eyes Rich -silmänympärysvoide, Emotion. (Lupaa rauhoittaa, kosteuttaa tehokkaasti ja antaa tasaisemman pinnan, vahvistaa ohutta silmänympärysihoa, suojata ja minimoida juonteita, hillitä silmäpusseja sekä tummia silmänympäryksiä ja saada silmämeikin kestämään kauemmin.) Ja tämä tottavie toimii. :)

 
Viikonloppu oli aikamoista syntymäpäiväjuhlien tykitystä, tuli nimittäin juhlittua peräti kolmet syntymäpäivät kahden illan aikana. Ensimmäiset juhlat olivat Spiderman-teemaiset lastenkekkerit. Siis aivan perusjuhlat, kun kyseessä on kolmekymmentä vuotta täyttävä juhlakalu. :D Mukavien juhlien kohokohtia olivat muun muassa Twister-kisailu sekä Vedetään hatusta -kilpailu, jossa kaksi kolmen hengen joukuetta esittivät lopuille juhlavieraille kilpailun nimeä kantavan ohjelman innoittamana kaksi ohjelmanumeroa. Ensin oli vuorossa keskustelua kysymyslausein valmiiksi annetuista aiheipiireistä ja lopuksi elokuvien nimien arvuuttamista pantomiimiesityksin. Molemmat joukkueet suoriutuivat tehtävästään vähintääkin yhtä mallikkaasti kuin television ammattikoomikot!

Twister-matolla käytiin kisailuhupailu, jossa kolmessa sarjassa - kolmekymppiset, yli kolmekymppiset ja junnusarja eli alle kolmekymppiset - kisailimme kukin vieras oman ikämme mukaan. Oma suoritukseni oli ensimmäinen Twister-pelini koskaan ja siltähän se vähän näyttikin. Sehän ei suinkaan riittänyt, että olisin itse oman sarjani ensimmäisenä pudonnut akrobaattista lahjakkuutta vaativasta asennostani kyljelleni, vaan vein siinä samassa rytäkässä yhden kilpakumppanin mukanani..ja vieläpä niin, että onnistuin itse kaatumaan maahan vasta hänen perässään. En siis varsinaisesti edes hävinnyt! ;)

Sunnuntaina kävimme juhlimassa hurmaavan kummipoikani viisivuotissynttäreitä ja illalla kävimme vielä miehen kanssa ravintolaillallisella omien juhlieni kunniaksi. Tällä hetkellä olo on aivan yhtä vanha tai nuori kuin eilenkin, joten minkään sortin kriisiä varttisatasen saavuttaminen ei saanut kohdallani aikaan. Totesinkin tänään, etten usko lainkaan olevani ikäkriiseilevää tyyppiä. Mutta tarkistetaanhan tämäkin tilanne uudestaan sitten viiden vuoden päästä.

Mukavaa ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeistä viikkoa kaikille!

Talvi yllätti haahuilijan

Jos maassa ei ole lunta, ei voi olla talvi. Ja jos ei ole talvi, ei ulkona voi olla pakkasta. Näin luulin ja luulin väärin. Jälleen tänäkin vuonna talvi yllätti haahuilijan.

Kulunut viikko on jälleen muistuttanut, miksi rakastan kesää niin paljon. Minua ei ole luotu kylmään ilmastoon. En vain kertakaikkisesti pidä kylmyydestä. Vaikka pukeutuisin kuinka lämpimästi tahansa ja vaikka kuinka tsemppaisin itseäni heräämään uuteen kauniin kirpeään pakkasaamuun, unohtuu ylpeys neljästä kauniista vuodenajastamme ulkona vietettyjen ensimmäisten kolmen minuutin aikana.

Tällä viikolla on ollut jatkuvasti vähintään kymmenen astetta pakkasta ja toissa yönä pakkanen ja puuskatuuli koettelivat kylmyydelle herkän kehoni lisäksi aikalailla myös hermojani. Heräsimme aamuyöllä neljän aikaan kamalaan rysähdykseen, jonka aiheuttajaa mies pomppasi samantien selvittämään. Emme ole kesän jäljiltä purkaneet kangaspaviljonkiamme, jonka kasasimme viime heinäkuussa rakentamallemme patiolle. Paviljonki on ruuvattu joka kulmasta kiinni terrassiin ja se on kestänyt kaikki kesä- ja syysmyrskyt liikahtamatta ja kärsimättä. Näin pitkälle vuotta se on saanut olla paikoillaan, sillä mies tykkää käydä vilvoittelemassa sen alla saunoessaan.

En ollut toissayönä uskoa korviani, kun mies huusi alakerrasta, että paviljonki oli lähtenyt tuulen mukaan ja rysähtänyt päin olohuoneemme seinää. Kömmin samantien ylös sängystä tarkistamaan väitteen todenperäisyyttä ja paviljonki oli tosiaan irronnut kiinnityksistään ja hypännyt useita metrejä paikoiltaan. Onneksi ei kuitenkaan naapurin ikkunaan tai omaankaan ikkunaamme, vaan "vain" päin seinää. Eihän siinä muu auttanut kuin heittää takkia niskaan ja lähteä purkamaan hökötystä. On siinä taas ollut naapureilla ihmettelemistä..

Mutta on kylmässä ja pimeässä vuodenajassamme jotain hyvääkin. Silloin voi kaivaa esiin kynttilät ja villahuovat ja hakea kaupasta mustikkaglögiä. Eihän talvi-illan fiilistely kynttilöiden ja glögin kera olisi mitään ilman pimeyttä ja kunnon pakkasta ja viimaa.

Rakkauden ensisilmäyksellä sytyttäneet porotuikkutelineet, PENTIK