Saksalaiset sanat ovat kieltä hallitsemattomalle melkoisen monimutkaisia, toisin kuin eilen koettu saksalainen keittiö. Useimmiten turistivapaa Görreshof tarjosi aidon saksalaisen ruokaelämyksen, joka ihan pikkuriikkisten ennakkoluulojeni vastaisesti oli oikein positiivinen.
Spätzlet, knödelit ja muut oudot ruokien nimet eivät sanoneet minulle mitään ennen eilistä ravintolakäyntiä, mutta nyt voin suositella niitä muillekin Saksaan matkaaville. Vaikkeivät omenasprizzerilla alas huuhdotut herkkusienikastikkeessa tarjoillut yrttivoispätzlet ja metsästäjän jauhelihapaistos kuulosta kovin todennäköisiltä valinnoilta normaaliravintolakäynnilläni, olivat ne hyvä valinta eiliseen iltaan. Pihvit olivat oikeaa lihaa (kaukana kaupan eineshyllyn antimista) ja makaronien ja raviolien välimaastoon asettuvat, yrttivoilla silatut spätzlet ottaisin mielelläni vaihtoehdoksi makaronille kotosuomeen.
Parasta Görreshofissa oli aito tunnelma. Ravintola löytyy Schwabingista, Münchenin keskustasta vähän pohjoiseen, missä turistit liikkuvat harvemmin. Ravintolan työntekijät olivat pukeutuneet perinteisiin dirndl-asuihin ja iloinen puheensorina täytti tilan. Teennäistä turistien hauskuuttamista emme kokeneet, vaikkei omistaja voinutkaan olla lipsauttamatta, että hän ihailee Saku Koivua, kun kerroimme olevamme Suomesta. Suuri apu ruokia valitessamme oli saksalaisvahvistuksemme Alexandra ja hänen saksalaistunut alkujaan suomalainen poikaystävänsä Arvo (ylin kuva vasemmalla), jotka suosittelivat ja suomensivat listalta parhaat herkut.
Jäljellä on vielä yksi messupäivä ja ylihuomenna matkaamme takaisin kotiin. Pieni ikävä kotijoukkoja kohtaan alkaakin jo nostaa päätään..on se vaan niin mukavaa, kun koiralapset ovat joka päivä kotiin saapuessa ovella vastassa. Ja joskus apuna töissäkin, halusivatpa sitten herätä aikaisin arkiaamuna tai eivät. ;)
Spätzlet, knödelit ja muut oudot ruokien nimet eivät sanoneet minulle mitään ennen eilistä ravintolakäyntiä, mutta nyt voin suositella niitä muillekin Saksaan matkaaville. Vaikkeivät omenasprizzerilla alas huuhdotut herkkusienikastikkeessa tarjoillut yrttivoispätzlet ja metsästäjän jauhelihapaistos kuulosta kovin todennäköisiltä valinnoilta normaaliravintolakäynnilläni, olivat ne hyvä valinta eiliseen iltaan. Pihvit olivat oikeaa lihaa (kaukana kaupan eineshyllyn antimista) ja makaronien ja raviolien välimaastoon asettuvat, yrttivoilla silatut spätzlet ottaisin mielelläni vaihtoehdoksi makaronille kotosuomeen.
Jäljellä on vielä yksi messupäivä ja ylihuomenna matkaamme takaisin kotiin. Pieni ikävä kotijoukkoja kohtaan alkaakin jo nostaa päätään..on se vaan niin mukavaa, kun koiralapset ovat joka päivä kotiin saapuessa ovella vastassa. Ja joskus apuna töissäkin, halusivatpa sitten herätä aikaisin arkiaamuna tai eivät. ;)
Kommentoi
Lähetä kommentti