Kuvia viikon 26 varrelta

Paluumatkalla juhannusriennoilta.

Mummolassa hoidossa ollut uupunut koiralapsi juhannuksen jälkeen.

Korumannekiinina Ritva Liisa Pohjalainen -brändille.

Viime viikolla Kuopiossa oli suurisateisin ukkosmyrsky sitten lapsuuteni..ainakin omaan muistiini nojaten.

Pari kertaa viikossa Dehli tulee luokseni roska nenässään, kuin mitään ei olisi tapahtunut. <3

Kuopion Viinijuhlilla Laura Närheä ja Paula Koivuniemeä kuuntelemassa kera Annen (kuvassa) ja Sallan.

Tytöt ja tyhjät viinilasit. (kuvassa Salla)

Lauantaina seurasimme festareita kaupungin kattojen yllä terassilta käsin.

Tuleva viikko ollaankin reissun päällä. Ensin kierrämme matkailuautolla Suomea vieden rakkaudentunnustuksia Lumoavan Rakkauden Lähettiläät -kampanjaan osallistuneiden rakastetuille. Loppuviikosta suuntaamme Turkkiin, kun on aika kesäloman!

Hippikesä 2013

Kesä herättää joka vuosi halun hippeillä, jolloin jokapäiväiset niitit ja nahkarannekkeet joutavat hetkeksi laatikkoon. Viime vuosina tutuiksi tulleiden kukkakuosien rinnalle nousevat yhä voimakkaammin tänä kesänä etniset ja graafiset kuviot. Omat kesän hippeilysuosikkini ovat etnohenkiset korut, joissa kauppojen hyllyillä on mistä valita.

Eniten hykertelen kuitenkin oman korulaatikkoni äärellä, sillä kaivoin sieltä enoni perheeltä noin 15 vuotta sitten tuliaisiksi saamani kauniin kaulakorun. Koru on peräisin Dominikaanisesta tasavallasta ja sopii kesän hippimuotiin kuin nenä päähän. Toinen täysosuma ovat veljeni puolison perheeltä jokunen vuosi sitten Nigeriasta tuliaisiksi saamani rannekorut, joissa toistuvat samat turkoosin ja vaaleanpunaisen sävyt kuin kaulakorussakin.

rannekorut tuliaisia Nigeriasta

kaulakoru Dominikaanisesta tasavallasta

kesän rennoin trikoomekko H&M

Amadeus puuhastelee turvallisen välimatkan päässä viileästä vedestä

Dehli uskaltautui heittämään talviturkin

Ripsipermanentti

Naiset ovat havitelleet kaarevia ripsiä vuosikymmeniä. Ensimmäinen härveli tähän tarkoitukseen kehitettiinkin jo 20-30-luvulla. Sittemmin kihartimet ovat yleistyneet, kehittyneet ja yksinkertaistuneet. Valikoimaa löytyy niin mekaanisesti kääntävistä kuin lämmölläkin toimivista taivuttimista.

Kuulun itse ryhmään, jolla on vaaleahkot ripset, jotka itsepintaisesti sojottavat alaspäin ja kääntyvät taivuttimellakin vain oman mielensä mukaan, eivät suinkaan niin kuin minä haluaisin. Tämän ongelman ratkaisin viime vuonna ottamalla ripsipidennykset, joita pidinkin yhtä soittoa noin puolen vuoden ajan. Päätin luopua pidennyksistä talven ajaksi, jotta ripset saavat levätä ja jotta pääsen pitkästä aikaa meikkaamaan kunnolla. (Meikkaaminen pidennysten kanssa onnistuu, mutta voi sitä meikinpuhdistuksen hankaluuden tuottamaa tuskaa..turhan työlästä minulle!) Ajattelin silloin, että otan uudet pidennykset taas kesää vasten, mutta nyt suven saavuttua päätin kuitenkin toisin. Haluan pystyä käyttämään näyttäviä silmämeikkejä, hankaamaan silmiäni, kun niitä kutittaa ja nukkumaan naamallani ilman pelkoa, että aamulla kauniit ripset ovat muisto vain.

Jotain näille tikkusuorille vaaleanruskeille räpsyttimille oli kuitenkin tehtävä, jotta kesän meikkirutiinit helpottuvat tai voivat jäädä kokonaan väliin, jos laiskottaa. Muistelin, kuinka yläasteaikaan jotkin kaverini kävivät värjäyttämässä ja kiharruttamassa ripsiään ennen ulkomaanreissuja, jottei reissussa tarvitsisi meikata. Silloin pidin opertaatiota hullun hommana (poikatyttö kun olin;), mutta nyt halusin selvittää, olisiko tämä ratkaisu omaan ripsiongelmaani.

Googlailin netistä kuvia ja tietoa ripsien kestovärjäämisestä sekä permanentista ja sain todeta, että toisin kuin pidennyskuvia, löytyy ripsipermanenteista yllättävän vähän kuvamateriaalia enää tällä vuosikymmenellä. Syynä on, että pidennykset ovat jyränneet vanhemman kaunistautumistavan lähes tyystin, eikä operaatiota kuulemma enää välttämättä edes opeteta kosmetologikouluissa. Päätin kuitenkin antaa toimenpiteelle mahdollisuuden. Eilen marssinkin Beauty Zoneen, jossa annoin räpsyttimeni kosmetologin käsiteltäviksi.

Koko operaatioon kului tunti ja 15 minuuttia, kun ripseni käänneltiin kahden puolan päälle liiman avulla, käsiteltiin permanenttiaineella ja puolien poiston päätteeksi vielä värjättiin kestovärillä. Kun kurkkasin käsittelyn jälkeen peiliin, sieltä tuijottivat vastaan huomattavasti naisellisemmat siniharmaat silmät. Olin yllättynyt lopputuloksen näyttävyydestä, vaikkei se suinkaan pidennyksille vertoja vedä. Kuitenkin meikkaaminen helpottuu, kun katse on valmiiksi auki, eikä ripsarin levittäminen taivuttamisen jälkeen saa enää ripsiä suoristumaan.

Ripsipermanentti ja kestovärjäys, Beauty Zone Kuopio. Ripsiväri L'ORÉAL Volume Million Lashes (Ei ole muuten suosikkini, mutta toimii ihan ok.)

Aivan ilmaista hupia ei ripsipermanenttikaan ole (vaikkakin edullinen laadukkaimpiin pidennyksiin verrattuna), sillä operaatio kouraisi kukkarosta n.70€. Varmasti edullisemminkin toimenpiteen saisi teetettyä, mutta kannattaa aina muistaa, että kympin parin enemmän pulittaminen ammattilaisen käsittelyyn tulee aina lopulta edullisemmaksi, helpommaksi ja turvallisemmaksi kuin halvalla huonon työn teettäminen! Kauhutarinoita poltetuista ja päin prinkkalaa käännetyistä ripsistä kun kuulee edelleen, vaikka operaatio onkin pidennysten myötä harvinaistunut.

Ps. Yllä on epävakain käsin kännykällä napatut kuvat silmäripsistäni luonnollisina sekä käsittelyn jälkeen ilman ja kera ripsivärin. Kuten huomaatte, muutoksen näkee kyllä. Kun olen päässyt vaiheeseen, jossa permanentti alkaa hävitä ripsistä (n. 4-6 vkon päästä), teen päätöksen, onko operaatio tullut jäädäkseen, vai jääkö tämä vain kesäluksusteluksi.

DIY - Dipattu tukka, osa 3

Täytyy tunnustaa, että olen kovin viehtynyt uuteen tukkaani. Muutos ei suuri, mutta piristävä se on. Eikä värjäysprosessi peloistani huolimatta ollut lainkaan haastava.

Aloitin homman valitsemalla sieltä täältä muutaman hiustupsun kumpaakin väriä (turkoosi ja pinkki) varten, laitoin loput hiukset kiinni ja aloin värjäyshommiin. Levitin värin tupsu kerrallaan hiusten latvaan ensin muovihansikkaalla peitetyin sormin ja lopuksi hammasharjalla ylöspäin häivyttäen. Hammasharja on häivyttämiseen oikein oiva peli ja sillä saa myös levitettyä värin tasaisesti jokaiseen haituvaan. Violettia väriä käytin lopuksi muutaman jo värjäytyn hiustupsun latvaan tuomaan vaihtelua.

Värin vaikutusajaksi annettiin purkin kyljessä 20-30 minuuttia, mutta itse pidin värejä päässä ennen huuhtelua vain noin 8-15 minuuttia. Tämä siksi, etten halunnut väreistä aivan niin intensiivisiä kuin testivärjäyksessä. Toki olen nyt parin tukanpesun jälkeen huomannut, että väri haalistuu melko nopeasti, minkä voisi varmasti välttää juurikin pidemmällä vaikutusajalla. (Kuten näkyy, kuvissa vajaan viikon jälkeen väri on jo hyvin pastellinen.)

Värjäys oli sen verran helppo ja nopeahko homma, että taidan pitää tyylin jonkin aikaa. Pieni epävarmuus lopputuloksesta sai minut ostamaan semi-permanenttivärejä, mutta ihan hyvä niin. Lähteepähän väri irti hiuksista, jos kyllästyn tyyliin, eikä värjääminen silloin tällöin ole onneksi vaikeaa. Jatkossa sen voi suorittaa vaikkapa iltapesujen yhteydessä ennen yöpuulle käyntiä. Pisteet semi-permanenttiväri saa myös värin helposta huuhdeltavuudesta, sillä raidoittaessa muutamaa hiustupsua ei tarvitse pestä koko päätä. Huuhtelun yhteydessä ei myöskään tarvitse käyttää pesu- tai hoitoaineita, pelkkä lämpöinen vesi riittää.

Kyllä pörröpää on näillä eväillä taas hetken iloinen. :)

Dipattu tukka, osa 2

Jännitän jo kuin lapsi jouluaattoaamuna. Tänään hommasin aseet tukkataistoon ja heti kun saan kaivettua kalenteristani aikaa operaatioon, siirrän suuret suunnitelmat suortuviini.

Testivärjäyksen toteutin tänään ja kyllähän se onnistui ihan odotetusti. Väreiksi operaatioon valitsin Crestolin hoitavia Fantasy Colorgloss semi-permanenttivärejä, jotka on näppärä levittää latvoihin hammasharjan avulla. Valitsemani sävyt ovat Flamingo pink, Lagoon turquoise sekä Absolut violet. Putelit löytyvät ainakin Hairlekiinin valikoimista.

Crestol Fantasy Colorgloss

Väri nappasi kiinni aitohiuksiseen testilisäkkeeseen luvatusti parissakymmenessä minuutissa. Saa nähdä, kuinka pitkään ja millaisena väri säilyy hiuksessa, kun ajattelin tosiaan juntata värin suoraan omiin hiuksiini. Lisäkkeitä en halua nyt tukkaani roikkumaan, sillä niissä on aina oma vaivansa. (Sanoo kokemuksen syvä rintaääni..)

Dipattu tukka

Taisin joskus mainita, että olen välillä hieman hidas heräämään ja lämpenemään uusimpiin trendeihin. Tooooodella totaalisen ulkona olen ollut viime vuosina hiustrendeistä (ainakin värjäyksen ja hiusmallin suhteen) ja tukkani onkin ollut tismalleen samannäköinen viimeiset kaksi vuotta. Pituutta vaan on tullut lisää, mutta malli ja väri ovat pysyneet. Ja ei kai siinä mitään, pidän hiuksistani näin.

Välillä vaan tulee tunne, että aamusta toiseen kylppärin peilistä tuijottava sama pörröpää alkaa kyllästyttää, ja kuten meikeissäkin, kaipaa hiuksiinkin välillä vaihtelua. Kovin mukavuudenhaluinen kun nykyään olen, en ole menneiden vuosien aikana koettujen useiden värin ja mallin poiskasvatuskierteiden vuoksi halunnut tehdä hiuksiini viime aikoina mitään radikaalia. Tänään kuitenkin törmäsin tyylistäni melkoisesti poikkeavaan kuvaan, joka ei kertakaikkisesti jätä minua rauhaan ja saatan hyvinkin huomenna suunnata töistä kotiin hiusvärikaupan kautta.

Hiusten dippausvärjäys ei todellakaan ole mikään uusi ilmiö, mutta kyllä se näin parinkin vuoden jälkeen vielä trendinä voimissaan on. Olen toki viime vuosien aikana nähnyt kymmeniä kuvia dipatuista hiuksista kaikissa sateenkaaren väreissä, mutta tämä kuva sai ensimmäisen kerran minut haluamaan trendin omaankin tukkaani. Pinkkiä ja turkoosia, mahdollisesti hieman tummempaa purppuraa! Ne tulevat löytymään tukastani vielä tämän viikon aikana!

Kynteni palasivat väri-ilottelun jälkeen taas mustavalkoisiksi, mutta kai näitä iloisia sävyjä kaipaa olemukseensa niin kovasti näin kesäaikaan, että tällä kertaa tukkakin kelpaa kohteeksi. Huh, en olisi tällaisen uskonut tapahtuvan koskaan, mutta kohta se on totta! Lupaan raportoida tukkadippauksesta heti kun kerrottavaa on. Toivottavasti emme päädy hiuskatastrofin purkupuuhiin. :D

Kaikki kuvat weheartit.com

Herättääkö tämä hiustrendi teissä muissa enää mitään?

Kissanpäivät

Olen ehdottomasti koiraihminen, mutta kyllähän minä kissoistakin pidän. Tänään törmäsin niin hauskaan kissanpetiin, että mietin jo, opettaisiko tässä omat koiransa kissojen tavoille, vai pihistäisikö naapurin kissan itselleen, jotta saisi tällaisen omiin nurkkiinsa. Luulisi kissan tällaisessa viihtyvän, kelpaisi varmaan päiväunipaikaksi sinullekin. <3

Lisää The Cat's Trapeze -tuotteesta: www.catstrapeze.us

Kuvat ja tuotteet eu.fab.com

Tukka nutturalla

Olen ollut tähän saakka kovin laiska käyttämään kampauksenteon avuksi tarkoitettuja hiuslaitteita. Yleensä olen vääntänyt nutturat, letit, ponnarit ja sykeröt omasta tukasta vain pinnejä ja kumilenkkejä käyttäen. Tämänviikkoisen kampaus- ja hiuslaitekokeilun jälkeen laiskistun kuitenkin luultavasti juuri näiden vanhojen menetelmien suhteen, sillä sen verran näppärä kapistus on Ninjasta hankkimani hiusdonitsi.

kuvat, ninja.fi

Älkää hämääntykö tuotteen nimestä, kyse ei ole kahdeksankymmentäluvun samettisista tukankiinnittimistä, vaan nutturan "sisään" asetettavasta härvelistä, jonka avulla kuka tahansa osaa loihtia näyttävän nutturan arkeen ja juhlaan käden käänteessä. Donitsia (valkiksikin kuullaan kutsuttavan) voi käyttää kampaustenteossa useallakin eri tavalla, mutta tässä luultavasti nopein ja yksinkertaisin.

Kiinnitä hiukset halutulle korkeudelle kuminauhalla tai hiuspompulalla. Sujauta suortuvat donitsin läpi ja vie donitsi ponnarin juureen. Kallista päätä alas, sui hiukset jotenkuten tasaisesti donitsin ympärille ja sujauta lopuksi hiuspompula koko komeuden ympärille. Pompula saa jäädä löysälle. Lopuksi kiinnitä joka suuntaan sojottavat hiukset nutturan ympärille pinneillä ja suihkauta hiuslakkaa kiinnittämään koko komeus. (Donitsia/valkkia löytyy eri kokoja ja myös mallia neppari, jolloin donitsin saa auki ja sitä voi käyttää ympyrän sijaan myös pötkylän muodossa.)

Mikäpä voisi olla nopeampaa ja helpompaa. Sitä paitsi kampaus on yllättävän kestävä. Itse tein omani iltapäivällä, nukuin yön yli ja ilman minkään moista kampauksen korjailua suuntasin aamulla samalla tukalla suoraan töihin. Silkkaa neroutta, sanon minä. ;)

Ps. Valkin voi tehdä itsekin esimerkiksi vanhasta sukasta. Leikkaa vain sukan varvaspuoli pois ja rullaa sukka donitsiksi. Tällaista DIY-donitsia olin aiemmin itsekin käyttänyt kerran pari, mutta tunnustan, että tukan väriin sointuva karheapintainen 3,90 €:n version käyttömukavuus ja helppous on hieman korkeampaa luokkaa. Alla vielä havainnollistava ohjekuvasarja, joka löytyy Ninjasta ostetusta donitsipaketista.

Never say never!

Niinhän sitä taas opittiin, että ei kannattaisi vannoa, kun mieli kuitenkin myöhemmin muuttuu. Olen parin viime viikon aikana yllättänyt itseni pariinkin otteeseen, kun olen vannomisistani huolimatta tehnyt kaavoistani poikkeavia vaate- ja kenkähankintoja. Pari viikkoa sitten lähdin itsevarmoin ottein hankkimaan nahkaisia tolppakorkoisia kesäavokkaita, mutta palasin kaupasta kiilakorkoiset KANKAISET kengät mukanani. Aluksi jännitti, kuinka kangas käyttäytyy jalassa, mutta hyvinhän se on sujunut.

Yllä kertomani kaavoista poikkeaminen ei kuitenkaan vielä ollut kovin suuri mielenmuutos, mutta viime viikolla postimyynnistä laatikkoon kolahtanut paketti sisälsikin jo jotain melko mehevää. Kyllä, kaikki minut tuntevat saavat nyt nauraa, sillä omistan nykyään aina ennen halveksimani haaremihousut! Miksi, oi miksi, en ole koskaan aiemmin vetäissyt sellaisia jalkoihini, sillä nehän tuntuvat päällä aivan ihanilta! Höpsöiltähän ne näyttävät, ei siitä mihinkään pääse, mutta se rentous, keveys ja viileys, kun kesätuuli hulmuttaa leveitä lahkeita sen sijaan, että joka paikka hikoaa ja hankautuu kireiden pillifarkkujen alla!

Millekähän muulle vieroksumalleni vaatekappaleelle antaisin tänä kesänä mahdollisuuden? Ehkäpä ysäriällötyksille kuten purkkarit tai kirjavat salihousut..? Noh, ehkei sentään, vaikken tällä kertaa kuittaakaan lupaustani sanoin "ei koskaan".

Haaremihousut, H&M. Kengät, DinSko.

Heijastuksia ja heinänuhaa

Jälleen viikonloppu kipeänä. Tällä kertaa flunssan kourissa, jota ei muuten lainkaan helpota tämä siitepölyn sietämättömän suuri määrä, joka on kuorruttanut koko kaupungin keltaiseen möhnäkerrokseen.

Tänä vuonna kesä tuli rytinällä. Ensin kevät ei tuntunut saapuvan lainkaan, mutta kun aurinko yhtenä aamuna alkoikin porottaa, on se taas vaivoin malttanut horisontin taa tunniksi, muutamaksi yöaikaan. Mutta sekös minua ilostuttaa. Ainoa harmi on tämä siitepöly, joka tuntui ilmestyvän puihin yhdessä yössä ja viisinkertaisena annoksena keskiverto kevääseen verrattuna. Lohdutan kuitenkin itseäni ajatuksella, että joku yö aivastuksia ja silmien kutinaa aiheuttavat hiukkaset ovat poissa yhtä nopeasti kuin ne ilmestyivätkin.

Pölyä ja pärskimistä pakoon voi onneksi välillä paeta sisätiloihin ja yksi oiva paikka tässä kuussa on galleria G12 Kuopion tuomiokirkon kupeessa. G12 on suomalaiseen nykytaiteeseen keskittynyt galleria ja taidelainaamo sekä -myymälä, jossa kolmen viikon välein vaihtuvia näyttelyitä pääsee kurkistelemaan maksutta.

Heijastuksia - Ritva-Liisa Pohjalaisen taidelasinäyttely 1.-20.6.2013, Galleria G12 Kuopio

Tällä hetkellä valoisissa tiloissa on esillä Ritva-Liisa Pohjalaisen taidelasinäyttely - Heijastuksia. Näyttely avautui eilen ja nuhanenästä huolimatta kampesin itseni näyttelyn avajaisiin, ja hyvä niin. Ilta oli mukava ja keväästä inspiraationsa ammentaneet lasiluomukset olivat kauniita.

Kuten taiteilija kertoili, oli vuodenaika vaikuttanut teosten värimaailmaan ja Pohjalaisen tyylille ominainen mustavalkoisuus oli saanut rinnalleen kauniita kirkkaita värejä rohkeasti yhdisteltyinä. Runojen ystävänä en voi olla mainitsematta myös Riitta Raatikaisen kirjoittamia tekstejä, jotka oli sijoitettu gallerian seinille teosten yhteyteen.

Kauniit ja herkät runot avaavat katselijalle taiteilijan sielunmaisemaa, josta lasiteokset ovat syntyneet. Pakottamatta ja liikaa paljastamatta ne johdattelevat maailmaan, josta Ritva-Liisa Pohjalainen on antanut meille osan luomalla upeita lasitaideteoksia, jotka puhuttelevat ja koskettavat, kuin ne olisi luotu kuvaamaan kauneimpia hetkiä juuri meidän katsojien omista elämistämme.

Ritva-Liisa Pohjalaisen kaunis Sisin-riipus omaa mallistoa, www.ritvaliisa.com (katso jälleenmyyjät). Oma mekkoni Seppälä, korvakorut Expressions, Laukku FAB.com.