Talollinen

Hiphei, sisustus- ja remppajuttuja tiedossa!
t: onnellinen talollinen (x2)

DIY - Maalari maalaa pulloja

Löysin tällä viikolla sisustuslehtiä selaillessani huippuhauskan, söpön ja helpon askarteluohjeen. Satuin olemaan samaisena iltana tekemistä vailla, joten päätin samantien kokeilla ideaa. Ohje on peräisin Kodin Kuvalehdestä ja siinä maalataan lasipulloja. Ei kuitenkaan ulkopuolelta, kuten ensin kuvaa vilkaistessani erehdyin, vaan maalipinta tehdäänkin pullon sisään, jolloin ulkopuoli jää kauniin kiiltäväksi.

Ohjeessa kehotetaan valitsemaan maaliksi lakkabensiinillä ohennettu alkydimaali. Itselläni ei kuitenkaan tällaista sattunut nurkissa pyörimään, joten uskaltauduin kokeilemaan maalaamista aivan tavallisella puulle tarkoitetulla kalustemaalilla. Luultavasti hommaan tarkoitettu maali tekisi operaatiosta nopeamman ja kirjaimellisesti vedenpitävän, mutta kyllä maalaus kalustemaalillakin onnistui. Sitä en tiedä, mitä maali sanoo parin viikon jälkeen täydellisesti kovetuttuaan, jos pulloon laittaa kukkaa varten vettä, mutta sepä nähdään sitten. :)

Ensimmäiseksi pullot tulee pestä huolella ja kuivata hyvin, minkä jälkeen pääseekin suoraan asiaan. Maalaaminen tapahtuu kaatamalla juoksevaa maalia pullon sisään ja pyörittelemällä pulloa edestakaisin. Lopuksi ylimääräinen maali valutetaan pois. Pullot voi jättää kuivumaan ohjeen mukaan pullonsuu alaspäin, mutta itse kuivatin pullot oikeinpäin, koska en jaksanut lähteä virittelemään kuivauspaikkaa pihamaalle. En myöskään halunnut pilata pullonsuun reunoille tarkasti muotoilemaani maalia. Minusta pullo on hauska, kun maalipinta pilkistää ulos pullon sisältä.

Nyt pullot ovat saaneet kuivua muutaman päivän ja suurisuisimman pullon sisäpuoli onkin jo täysin kuiva. Ison pullon pohjalla näyttää olevan vielä hieman märkää maalia, mutta jospa se siitä pikkuhiljaa. Näen jo sieluni silmin, kuinka pullot koristavat ensi kesänä vaaleanpunaisin pionein täytettyinä kauniin puutalomme ikkunalautaa. Ensi kesänä kun meillä on oma vanha puutalo..tai itseasiassa jo tänä syksynä! Mutta siitä tarkemmin piakkoin. ;)

I ♥ Kuopio

Kun vötkyilen koirien kanssa tylsistymisen huipulla eteisenlattialla lauantai-iltana klo 21.30 ja marisen kuin pikkukakara, "Mullon tylsää-ää-ää, lähdetään käymään jossai-ii-iin. Mennään vaikka ostamaan iltapalaa-aa-aa.", mehän lähdemme, ja juuri silloin tietää Kuopio tasan tarkkaan, kuinka minua voi piristää.

Maailman paras mozzarellasalaatti

Tämä lounaaksi pikaisesti itselleni vääntämä annos ei ehkä ole visuaalisuudessaan Michelin-tähtiin oikeutettua tavaraa, mutta kyllä se makuelämyksenä on hyvinkin mainio. Olen viime vuosina oppinut tykkäämään avokadosta, mutta vasta tänä kesänä koin oikean ahaa-elämyksen, kun päivällisvieraana ystävän luona ollessani söin tätä herkkua.

Ohje on perin yksinkertainen, eikä siinä varmaan ole mitään uutta monellekaan tätä tekstiä lukevalle. Mutta jos yksikin mozzarellasalaatin ystävä löytää tästä minun tavoin oman uuden suosikkinsa, on reseptin jakaminen tehnyt tehtävänsä.

Salaattiin tulee siis tomaattia, avokadoa, mozzarellaa ja tuoretta basilikaa. Päälle heitetään sitruunaoliiviöljyä, balsamicokastiketta ja mustapippuria, jonka tämä nälkäinen kokkikolmonen unohti tänään laittaa omaan annokseensa.

Ja okei..tunnustan, että myös balsamicokastike puuttui, koska unohdin ostaa sitä. :>

Nyt meillä on ruokapöytä!

Ai että! Ette usko, kuinka voi huutokaupanteko lämmittää ihmisen sydäntä! Nyt on unelmien ruokapöytä ostettu ja samaan syssyyn tuli vielä neljä tuoliakin. Alkuperäinen Laukaan Puun valmistama Pirkka-kalusto matkaa kotiin piakkoin.

Enää ei edes kismitä niin paljoa, ettei Tapiovaaran Fanetteja löytynyt mistään, niitä kun jokin aika sitten niin kovasti kaipasin. Kyllä herra on osannut suunnitella muitakin kaunokaisia, tässä yksi esimerkki siitä. Nyt minulta puuttuu rakastamistani Tapiovaaran tuotteista enää Mademoiselle, josta kaikista eniten toivon keinutuolia, mutta kyllä pinnatuolikin välttäisi. Sen haaveilemisen tosin siirrän jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Nyt nautitaan näistä!

kuvat finnishdesignshop.fi (värejä muutettu)

Yhden kiperän kysymyksen ääreen kaluston hankkiminen minut tosin nyt asettaa. Tiedän, että on lähestulkoon rikollista koskea alkuperäisten designkalusteiden pintaan, ellei kyse ole hyvin hienovaraisesta entisöinnistä. Värien muutteleminen ja maalin sutiminen sinne tänne harkitsemattomasti pilaa paitsi tuotteen hengen myös arvon. Mutta uskaltaisinkohan silti..?

Näen niin vahvasti sieluni silmin aikojen saatossa kellastuneen ja tummentuneen pöydänkannen valkoiseksi petsattuna tai maalattuna, että saatan joutua syyllistymään edellä mainittuun.. Katsokaa nyt, mikä voisi olla kauniimpaa kuin mustajalkainen (alkuperäinen väri) ja valkokantinen Pirkka-pöytä! Sydämeni sulaa.. En malta odottaa päästä sovittelemaan kaikkia kauniita pinnatuolejani ja sarjan omia tuoleja pöydän ympärille.

kuva finnishdesignshop.fi (värejä muutettu)

Kuumeilua

Nyt on kuume ja kova kuume onkin! Ja sitä paitsi ei edes yksi kuume, vaan useampi kuume kerralla. Minuun iskivät nimittäin yks kaks yllättäin aivan pahimmanlaatuinen muuttokuume, remppakuume sekä sisustuskuume. Ainoa kuume, jota minulla ei tällä hetkellä ole, ja joka kuitenkin olisi hyvinkin suotava, on arkiaskareiden toteuttamiskuume. Sen puute aiheuttaa tätä nykyä suunnatonta keskittymiskyvyttömyyttä, ajanhallitsemattomuutta sekä aikaansaamattomuutta. Tai no.. oikeastaan tuo viimeisin ei täysin pidä paikkaansa, sillä olenhan hyvinkin huolellisesti saanut valmisteltua jo lähes täydellisyyttä hipovia remontointi- ja sisustussuunnitelmia sekä hankintalistoja niiden toteuttamiseksi. Myös puuttuvat tai vaihtoon menevät huonekalut on listattu tarkkaan, mukaan lukien keittiönpöytä, ja valmiiksi on jo katsottu uudet suosikit.

Ja ei, en ole aivan täysin tulossa hulluksi, kun olen yhtäkkiä kiskaissut tällaisen muutostentuulten vaihteen silmään, meillä vaan saattaa olla piakkoin edessä asunnonvaihto, jos kaikki menee niin kuin kovasti toivomme. Joten ehkäpä pääsen kohta tositoimiin kaikkine suunnitelmineni ja sitten kyllästytän teidät kaikki loputtomilla sisustushömpötyksilläni. Kyllä vain, senkin uhalla pidetään nyt peukkuja!

Ps. Aiheeseen liittyen äitini kehotti minua kirjoittamaan ylös toivelistaa, johon merkkaisin designtuotteita, sekä kirppistavaraa, joita äitini lupautui yrittämään bongaamaan hyvillä hinnoilla puolestani kaupoilla liikkuessaan. Lista on tällä hetkellä 38 toivetuotteen mittainen ja olen käyttänyt sen pohtimiseen aikaa vasta 10 minuuttia.. Tarkoittikohan äiti aivan tätä? Ja ylipäänsä ymmärsiköhän hän lainkaan, millaiseen soppaan hän juuri lupautui lusikkansa laittamaan..?

Lumoava lauantai

Harvemmin tulee lauantaiaamuna pompattua pystyyn jo heti kello kuuden jälkeen, mutta tänään oli moiseen hulluuteen oikein pätevä syy. Osallistuimme työtovereiden kanssa Kuopio Triathlonin joukkueviestiin, jonka eri yrityksistä koostunut 12-joukkueinen lähtö kantoi ylväästi nimeä Lumoava.

Yksi kolmesta joukkueestamme ylsi peräti hopeamitaleille ja upeita suorituksia tekivät myös pari tiimiläistämme pikamatkan kuntosarjan yksilökisassa, jossa osallistujia oli yli 100. Oma tavoitteeni kisojen suhteen oli vain voittaa itseni ja lähteä leikkiin täysillä mukaan, enkä nyt malttaisi odottaa seuraavaa kesää, sen verran oli leikkimielinen kisailu hupaisaa! :)

Heikki, minä, Martti, Eelis Aleksi, Anne, Kata, Salla, Jonna ja Miia.

DIY - Pinnatuolien muodonmuutos

Huh, ensimmäinen työviikko lomien jälkeen on takana päin, ja on mukava todeta, että töiden tekeminen pitkästä aikaa tuntuu ihan hyvältä. Ajankäytön kanssa on vain hieman taas opettelua, kesällä kun tuppasi valvomaan ja nukkumaan miten sattuu, ja päivä omien hommien puuhasteluun oli sen kahdeksan tuntia pidempi kuin nyt. Aikaa omillekin puuhille on työnteon lomassa kuitenkin jäänyt, ja sekös vasta mieltä lämmittää.

Pääsin tällä viikolla pitkästä aikaa tuunailupuuhiin ja tehdessä huomasin, kuinka paljon tällaista tekemistä olinkaan kaivannut. Viime kesänä rakensimme omin kätösin takapihallemme 30 neliöisen terassin, jonka tekemisessä vierähti kolme kokonaista lomapäivää. Tänä kesänä meillä ei kuitenkaan ollut minkäänmaan projektia toteutettavana, joten piti keksiä jotain pientä kivaa.

Vuosikausia kestänyt rakkauteni vanhoja pinnatuoleja kohtaan sai minut viime viikolla toteuttamaan vihdoin pitkäaikaisen haaveeni. Hommasin nimittäin neljä kappaletta käytettyjä tuoleja, joista pienellä laitolla olen hyvää vauhtia tekemässä meille uusia ruokapöydänistuimia. Ennestään taloudestamme löytyi yksi ukin vanha 50-60-luvun pinnatuoli sekä kaksi 60-lukulaista Tapiovaaran Fanett-tuolia, joita minun oli jo pidemmän aikaa ollut tarkoitus hankkia lisää. Kuitenkin pinnatuolien suosion kasvu viimevuosina on aiheuttanut sen, ettei tuoleja ole kovin helposti saatavilla, tai jos on, niistä kiskotaan hurjia hintoja. Omani ostin useampi vuosi sitten huuto.netistä ja silloin sain kaksi tuolia hinnalla, jota suurempaa saatetaan nykyään pyytää yhdestä tuolista.

Tuoleista haaveillessani tiesin, että tahdon ruokapöydän ympärille kuusi tuolia ja ainakin vielä yhden ylimääräisen käytettäväksi muualla asunnossa. Kiikarissa oli siis neljä tuolia. Fanettien metsästyksestä luovuttuani tarkoitukseni oli hankkia erilaisia noin 60-lukulaisia tuoleja, joissa on ohuet koristelemattomat pinnat ja istuimena aikakaudelle tyypillisesti ohuehko taivutettu vaneri. Missään nimessä kyseeseen eivät tulleet näitä uudemmat, kömpelöhköt ja painavat kokopuutuolit, joita muun muassa 80-luvulla valmistettiin pyöreiden keittiönpöytien ympärille. Vaan kuinkas taas kävikään..

Bongasin nettikirpparilta neljä ruskeaa 80-lukulaista, joiden kömpelö ja raskas istuinosa sekä pompuloin koristellut pinnat saivat minut nyrpistämään nenääni. Parin päivän mietinnän jälkeen aloin kuitenkin lämmetä tuoleille, kun päätökseni sekoittaa ruokapöydän ympärille erilaisia tuoleja vahvistui päässäni. Myös kohtuullinen 15 euron kappalehinta houkutti, ja aloin jo nähdä sieluni silmin, kuinka kasari ottaisi tilaa keittiössämme tuolivanhustemme rinnalla ja niinpä nappasin kaikki neljä ruskeaa rumilusta itselleni. Aivan sellaisinaan en tosin tuoleja keittiöömme kelpuuta, joten hain rautakaupasta hiekkapaperia, pensselin ja muutamaa eriväristä maalia.

Nyt tuoleista kolme on saanut uuden värin pintaansa. Ensimmäisestä tuli vaaleanpunainen, toisesta musta ja kolmas, kuten neljäskin kohta, on nyt valkoinen. Täytyy myöntää, että tiesin värinvaihdon muuttavan tuolien ilmettä, mutten osannut kuvitella, että voisin olla tuolirumiluksiin näin tyytyväinen. Tuoleista hävisi maalauksen myötä täysin se kömpelyys ja raskaus, jota olin ensin tuoleissa kammoksunut. Edes koristepompulat pinnoissa eivät aiheuta enää väristyksiä, vaan nehän ovat ihan söpöt. Nyt en malttaisi odottaa, että tuolit ovat valmiit ja saamme ne käyttöön. Tosin aivan valmis ei haaveeni tuolien maalaamisen jälkeenkään ole, sillä haaveissa on myös uusi ruokapöytä, jonka ympärille kaikki kuusi tuolia mahtuvat sulassa sovussa. Saapa nähdä, mihin pöydänhankintahaaveilu johdattaa..

Mistä on viimeinen lomapäivä tehty?

Tietenkin auringosta, lämmöstä, löysäilystä, pikkupuuhastelusta, herkkuruoasta ja rennosta yhdessäolosta. Huomenna palaamme arkeen ja vaikka jälleen kerran kovin lyhyeltä tuntuneesta lomasta luopuminen kismittää, olen kiitollinen, että kesä jatkuu vielä! <3