Tiedättekö tunteen, kun pää on niin täynnä asioita, ettei saa yhtäkään ajatusta ajateltua kunnolla loppuun saakka? Heti kun yrittää alkaa miettiä jotain, toinen ajatus valtaa heti mielen ja lopputulos on sinne tänne sinkoilevien mietteiden suuri sotku, joka usein päättyy itkuun.
Aamuni kotitoimistolla muutaman puhelun ja sähköpostin jälkeen alkoi tällaisella itkukohtauksella. Otin lopulta puhelun 3000 kilometrin päähän reissussa olevalle miehelle ja 12 minuutin jälkeen olin kerännyt itseni. Ajatus kulki taas, asiat ottivat oikeat mittasuhteensa ja vitsailu onnistui. On ihanaa itkeä välillä. Ei itkun turhaan sanota puhdistavan ja helpottavan. Pitäisi kai muistaa uskaltaa tirauttaa pikkuitkut useamminkin. Siitä se sitten taas iloksi muuttuu.
Tässäpä vielä muutama postikortti Tukholmasta, jossa vietin viikonloppuni osittain töitä tehden, osittain lomaillen ja lepäillen. Rakastan näitä Vanhan kaupungin kapeita mukulakivikatuja ja värikkäitä taloja!
 |
| Tukholma ja Vanha kaupunki |
Nyt on kai painuttava pehkuihin tältä päivältä. Maanantai on mennyt henkisen hajoilun ohessa migreenin(?) merkeissä. Ei vaan hitsi vie tunnu helpottavan millään. Alan jo epäillä, josko olen sittenkin syönyt reissussa jotain sopimatonta tai saanut jonkun pöpön, kun ei palellus, pääkipu ja paha olo helpota. Ruokakaan ei pysy sisällä, joten kai se on vaan luovutettava ja otettava kunnon yöunet. Itkulla kun ei taida tästä olosta selvitä. ;)
Kommentoi
Lähetä kommentti