Syksy saapuu ja muuttolinnut valmistautuvat vaihtamaan maisemaa. Ennen muuttoa tosin edessä on pientä pesänrakennuspuuhaa, täytyyhän uusi koti laittaa itsensä näköiseksi. Lintukoto on vuonna 1941 rakennettu puutalo, josta tulee pikkuhlijaa unelmien koti yhdelle muotoilijalle, yhdelle CD:lle (ei se levy) ja kahdelle kiltille pikkukoiralle, joiden egon koko yhteiseen 4,1 kilon elopainoon nähden on potenssiin sata. Rakkaita rimpuloita.
Lintukodon pihapiiristä löytyy myös vanha piharakennus puusaunoineen ja liitereineen sekä huvimaja, joka saa minut sittenkin kaipaamaan kesää. Viinimarjapensaiden, mansikoiden ja puutarhavadelmien lisäksi tontilla seisovat pieni omena- sekä kirsikkapuu. Näiden sadosta toivon oppivani vielä joskus tekemään herkkuja, joita tarjoilen vieraille ylpeänä.
Lintukodossa on kolme kerrosta, mikä on yksi enemmän kuin edellisessä kodissamme. Pinta-alaa on noin 115 neliön verran, ja se on perheellemme juuri passeli luku. Uutta ja ihmeellistä on olohuoneen valkoinen takka, jonka ääreen aion tulevana talvena käpertyä vähintaan neljänä iltana viikossa. Ja yläkertaan, jossa on vinokattoinen makuuhuone sekä alkovi, kiivetään kauan kaipaamiani vanhoja puuportaita pitkin.
Parin seuraavan kuukauden ajan jokainen vapaailtamme tulee vierähtämään Lintukotoa remontoiden, joten blogin sisältö tulee (hetkeksi) keskittymään aiempaa huomattavasti enemmän remontointiin ja sisustamiseen. Toivottavasti se on positiivinen uutinen. Toki muutakin elämää mahtuu oheen, joten heti samantien ei kannata heittää hanskoja tiskiin, jos ei talonlaitosta lukeminen innostakaan. Ihan samanlaista hahhuilua arjen keskellä tämä tulee olemaan, vaikkakin kirjoittajan unen määrä sekä laatu tulevat varmasti laskemaan ja vastaavasti stressitaso kiipeämään kovempiin lukemiin kuin koskaan. Silti nautin tästä kaikesta äärettömästi ja toivon, että se välittyy teille lukijoillekin.
Kaunista syksyä kaikille! <3
Lintukodon pihapiiristä löytyy myös vanha piharakennus puusaunoineen ja liitereineen sekä huvimaja, joka saa minut sittenkin kaipaamaan kesää. Viinimarjapensaiden, mansikoiden ja puutarhavadelmien lisäksi tontilla seisovat pieni omena- sekä kirsikkapuu. Näiden sadosta toivon oppivani vielä joskus tekemään herkkuja, joita tarjoilen vieraille ylpeänä.
Lintukodossa on kolme kerrosta, mikä on yksi enemmän kuin edellisessä kodissamme. Pinta-alaa on noin 115 neliön verran, ja se on perheellemme juuri passeli luku. Uutta ja ihmeellistä on olohuoneen valkoinen takka, jonka ääreen aion tulevana talvena käpertyä vähintaan neljänä iltana viikossa. Ja yläkertaan, jossa on vinokattoinen makuuhuone sekä alkovi, kiivetään kauan kaipaamiani vanhoja puuportaita pitkin.
 |
| toissapäivänä, ensimmäsenä remppapäivänämme, kävin heti portaiden kimppuun. tätä hommaa olin odottanut eniten. ihmettelen edelleen, miksi joku on halunnut piilottaa kauniit puuportaat paneeleiden ja muovimattojen alle.. |
Parin seuraavan kuukauden ajan jokainen vapaailtamme tulee vierähtämään Lintukotoa remontoiden, joten blogin sisältö tulee (hetkeksi) keskittymään aiempaa huomattavasti enemmän remontointiin ja sisustamiseen. Toivottavasti se on positiivinen uutinen. Toki muutakin elämää mahtuu oheen, joten heti samantien ei kannata heittää hanskoja tiskiin, jos ei talonlaitosta lukeminen innostakaan. Ihan samanlaista hahhuilua arjen keskellä tämä tulee olemaan, vaikkakin kirjoittajan unen määrä sekä laatu tulevat varmasti laskemaan ja vastaavasti stressitaso kiipeämään kovempiin lukemiin kuin koskaan. Silti nautin tästä kaikesta äärettömästi ja toivon, että se välittyy teille lukijoillekin.
 |
| mies aloitti hommat purkamalla keittiön. kaappien alta ja takaa löytyi ties minkänäköistä kerrosta. lintukortti on joskus pudonnut kaappien taakse. Mitähän muita yllätyksiä Lintukodon kerroksista löytyy.. Toivottavasti kaikki näin positiivisia. :D |
Kaunista syksyä kaikille! <3
"Pientä laittoa". Jaksamista urakkaan! Mielenkiintoista seurata, mitä saatte aikaiseksi. Portaikossa näyttäisi olevan kuitenkin kaunis, vanha kaide tallessa.
VastaaPoistaKiitos, pientä tsemppausta saatetaan jossain vaiheessa tarvita. :> Pieni laitto taitaa aina vähän laajentua, varsinkin vanhassa talossa, kun koskaan ei voi olla varma, mitä minkäkin pinnan alta löytyy. Esim seinien tapetoinnin ajattelimme olevan pieni juttu, mutta kun purimme keittiöstä pätkän puolipaneelia, huomasimme, ettei seinä ole alaosan paneelin ja yläosan tapetin kohdalta samassa tasossa. Seinä tulee siis levyttää ensin ja tasoittaa, että saadaan tapetti paikoilleen. Sama homma on keittiön lisäksi edessä olkkarissa.
VastaaPoistaOnneksi kuitenkin osasta huoneita selviää pelkällä maalilla ja vessoihin/kylppäriin ei tarvitse koskea lainkaan. Ja mukavaahan tämä puuhastelu pääasiassa on. Ainoa ahdistus on se ikuinen ajanpuute, kun päivät menee töissä ja vain illalla on aikaa laitella. Ihanaa kun huomenna alkaa viikonloppu. Ehkäpä ollaan ensimmäinen yö uudessa kodissa. Lattialla tosin. Ja kaiken purkujätteen ympäröimänä. :D Ps. Nuo vanhat kaiteet on kyllä ihanat ja portaistakin tulee. Siis sillä "pienellä laitolla." ;)
Onnea ja rakkautta uuteen kotiin! <3 Milloinkohan me päästään tarkistamaan tilukset... Käyttäkää te nyt ainakin yksi vapailla (mieluiten mahdollisimman pian!) siihen, että tulette moikkaamaan meitä. :)
VastaaPoistaKiitos! <3 Kyllä me vielä joku sopiva rako onnistutaan reissulle löytämään!
VastaaPoista