Se ei ole enää salaisuus!

En ole mikään hölösuu ja salaisuudet pysyvät sisälläni helposti, mutta kyllä puolitoistavuotta on jo aika pitkä aika pysyä vaiti. Alkuinnostuksen vuoksi siitä vaikein oli ehdottomasti ensimmäinen puoli vuotta. Seuraava meni helpommin, vaikkakin itseä piti välillä muistuttaa, ettei puhu vahingossa ohi suunsa. Viimeisen puolen vuoden aikana salaisuus kuin kasvaa sisään ja lopulta sitä on vaikea päästää ulos, kun aika on oikea.

Ette uskokaan, millaisen tunneskaalan kävin eilen läpi, kun näin tämän nettiartikkelin tulleen ulos hesarin saitilla..

Jäädyin jännityksestä aivan täysin. Siinä se nyt seisoi, kuluneen puolentoistavuoden aikainen syy valtavalle jännitykselle, valtalle stressille, valtavalle innostukselle, ahdistukselle, ilolle, pelolle, onnelle.. aivan kaikille mahdollisille kuviteltavissa oleville tunteille, jotka ovat kaikki mahtuneet prosessiin kasvaa Lumoavan korumuotoilijaksi.

On siis kulunut puolitoista vuotta siitä, kun minulle heitettiin haaste päästä mukaan Lumoavan muotoilijoiden joukkoon. Sitä ennen olin työskennellyt Lumoavan parissa reilut pari vuotta, mutta kaikki koulu- ja työvuodet yhteen ynnäten matkani korumaailmassa tähän pisteeseen on kestänyt kahdeksan ja puoli vuotta. Se saattaa kuullostaa hyvältä tovilta, mutta tästähän kaikki työ vasta alkaa.

Vielä muutama salaisuus on pidettävä sisällä hetken aikaa, kevään Lumoava-uutuudet (mukaan lukien omani) kun ilmestyvät vasta noin kuukauden päästä. Siihen saakka vielä jännitän, vaikka toisaalta palankin halusta päästä näyttämään, miltä yksi toteutunut unelmani näyttää.

kuvat hs.fi ja Lumoava
vasemmalla meitsi ja Lumoavan muotoilija ja luoja, Eelis Aleksi
oikealla Satakieli-riipukseni, Lumoava