Taas rempataan

Tänään oli tarkoitus puuhastella pihalla ja sisällä, siistiä paikkoja, istuttaa yrttejä ja hoitaa pieniä tekemättömiä hommia. Mutta kesken aamupalan iskikin kamala remppakärpänen ja taas sitä mennään.

Purkamista odottaneet eteisen ja tuulikaapin lattiat saivat tänään kyytiä ja alta paljastui jälleen yllätyksiä. Sekä kivoja ja kauniita että vähän vähemmän kivoja ja silmää hiveleviä. Purettavia kerroksia oli tällä kertaa onneksi vain yksi, kulahtanut koivuparketti, ja se irtosi ilman sen kummempaa hämminkiä. Osasimme odottaa, että parketin alta löytyy jälleen vanhaa lankkua, mutta tuulikaapista löytyi jotain muutakin.

Keskellä lattiaa oli vajaan neliön kokoinen alue peitettynä paksulla levyllä ja villoilla ja levyn alta löytyi vanhat eteisenportaat! Sisäänkäynti ja ulko-ovi ovat siis aikoinaan olleet noin puoli metriä nykyistä alempana ja porstuaan on noustu parin porrasaskelman verran.

Tuulikaapin puulattia ja vanhat eteisenportaat, jotka jäivät muutaman uuden lankun alle.

Mukavaa oli, että lattia oli hyväkuntoinen ja suht siistissä maalissa, vaikka väri aika hurja onkin. Portaiden aukko kuitenkin kaipasi muutamaa lankkua. Omat lattialankkuvarastomme olivat jo loppuunkäytetyt, mutta onneksi omaa talovanhustaan remppaavien ystäviemme nurkista löytyi muutama puu ja saimme samantien lattian kuntoon.

Halusimme säilyttää tarinan vanhoista portaista, emmekä siksi koskeneet lainkaan vanhaan lattiaan. Täytimme vain ammottavan aukon huolimatta yhdestä poikkipäin jäävästä lankusta. Vaikkemme itse ikimaailmassa valitsisi punaruskeaa lattiansävyä, saatamme säästää vanhan värin tulikaapissa ja huitaista uuden osan samalla värillä. Jos joskus kyllästymme väriin, voi sen vaihtaa, mutta kunnioitetaan nyt hetki tätä hauskaa löytöä.

Itse eteisenlattia tarjosikin odotetusti vähän vähemmän hauskan yllätyksen. Parketin alta löytyi jälleen yksi susiruma muovimatto. Ja vaikka tarpeeksi pahaa tekee jo pelkästään katsoa sitä kauheutta, niin pahinta on jälleen kerran liiman määrä, jolla matto on asennettu vanhan lankkulattian pintaan. Tiedossa on siis mittava liimanrapsutustyö, vaikka itse muovi nousikin lattiasta melko helposti. Mutta ei tosiaan voi kuin vain taas ihmetellä, mikä on aikoinaan saanut ihmisen suunnittelemaan ja jonkun toisen hankkimaan tällaisen vesimeloninkuorilattian. Aika karmea.

Eteisen lankkuja päällysti vesimeloninkuorikuosinen muovimatto. Amadeus ja Dehli kääntävät nykyään vain kylkeä, kun meillä rempataan.

Yrttitarha kasvihuoneessa

Aion todella toteuttaa muutaman viikon takaisen uhkaukseni ja kasvattaa tänä keväänä pienen yrttitarhan. Kasvualustana toimikoon askartelemiini metallipurkkeihin tungettu kukkamulta, ja toivon, että uusi minikasvihuoneeni tarjoaa kasvuympäristönä edulliset puitteet.

Himoitsin samaista kasvihuonetta jo viime vuonna bongattuani sen Ikean netistä. Tällöin tuote oli valitettavasti loppu omasta tavaratalostamme, joten yrttitarhan perustaminen siirtyi tälle vuodelle. Purkit on kerätty viimeaikaisen pizzadieetin seurauksena, se kun on ruokalaji, johon saa helpoimmin uppoamaan erilaisia säilykkeitä. Siemenet ja multakin on jo hommattu. Seuraavaksi pitäisi alkaa perehtymään siementen idättämiseen.

Muutamia tulevia lajikkeita mainitakseni syödään tässä perheessä tänä kesänä ainakin itsekasvatettua basilikaa, minttua ja chiliä. (Ainakin kovasti niin toivon!)

Vedenväri valui olkkariin

Kevät saa minutkin kaipaamaan värejä ja niillä todella on ilo piristää sisustusta. Tällä kertaa askarteluinnostuksen kohteeksi valikoitui isäni kouluaikanaan tekemä pikkujakkara, joka oli odotellut uutta ilmettä kaapissa jo tovin. Puujakkara palveli vuosikymmeniä männynvärisenä lakkaus pinnassaan, mutta kun se viime syksyisen muuttomme yhteydessä siirtyi vanhempieni huomasta meille, varoitin jo etukäteen, että se tulee saamaan värikäsittelyn.

Alunperin olin ajatellut huitaista tuolin tylsästi valkoiseksi, mutta eilen muistin kaapissamme lojuvan, paljon keväisempää väriä sisältävän maalipurkin (joka oli hommattu kylläkin aivan muuhun tarkoitukseen) ja niin vedenväri valloitti olohuoneemme nurkan. Koska tuoli on vanha, kuten sen isompi kolhuinen kaverikin, halusin maalauksen jälkeen käsitellä pinnan kuluneen näköiseksi. Niinpä otin vielä tänään hiomapaperin käteeni.

Olin jo pidemmän tovin tuskaillut, etten millään keksi paikkaa olohuoneen musiikkivehkeiden virkaa ajavalle Jawbonen Big Jamboxille. Koinkin tänään ahaaelämyksen, kun sininen pikkujakkara löysi paikkansa Aarnion Swan-valaisimen varjosta ja tarjosi samalla täydellisen sijoituspaikan pikkukaiuttimelle.

Jos muuten kellään on tarve saada hyvä ääni ulos pienestä purkista, suosittelen lämpimästi! Miehen leffahuoneeseen virittelemä äänentoisto on tietysti toinen lukunsa, mutta muiden kerrosten musankuuntelutarpeen tyydyttää tämä pieni tehopurkki vallan mainiosti. Lisäksi kaiutinta on saatavilla useilla eri kuoseilla ja väreillä, joten se istuu monenlaiseen sisustukseen.

Swan-valaisin, Eero Aarnio. Big Jambox, Jawbone.