Tänään oli tarkoitus puuhastella pihalla ja sisällä, siistiä paikkoja, istuttaa yrttejä ja hoitaa pieniä tekemättömiä hommia. Mutta kesken aamupalan iskikin kamala remppakärpänen ja taas sitä mennään.
Purkamista odottaneet eteisen ja tuulikaapin lattiat saivat tänään kyytiä ja alta paljastui jälleen yllätyksiä. Sekä kivoja ja kauniita että vähän vähemmän kivoja ja silmää hiveleviä. Purettavia kerroksia oli tällä kertaa onneksi vain yksi, kulahtanut koivuparketti, ja se irtosi ilman sen kummempaa hämminkiä. Osasimme odottaa, että parketin alta löytyy jälleen vanhaa lankkua, mutta tuulikaapista löytyi jotain muutakin.
Keskellä lattiaa oli vajaan neliön kokoinen alue peitettynä paksulla levyllä ja villoilla ja levyn alta löytyi vanhat eteisenportaat! Sisäänkäynti ja ulko-ovi ovat siis aikoinaan olleet noin puoli metriä nykyistä alempana ja porstuaan on noustu parin porrasaskelman verran.
Mukavaa oli, että lattia oli hyväkuntoinen ja suht siistissä maalissa, vaikka väri aika hurja onkin. Portaiden aukko kuitenkin kaipasi muutamaa lankkua. Omat lattialankkuvarastomme olivat jo loppuunkäytetyt, mutta onneksi omaa talovanhustaan remppaavien ystäviemme nurkista löytyi muutama puu ja saimme samantien lattian kuntoon.
Halusimme säilyttää tarinan vanhoista portaista, emmekä siksi koskeneet lainkaan vanhaan lattiaan. Täytimme vain ammottavan aukon huolimatta yhdestä poikkipäin jäävästä lankusta. Vaikkemme itse ikimaailmassa valitsisi punaruskeaa lattiansävyä, saatamme säästää vanhan värin tulikaapissa ja huitaista uuden osan samalla värillä. Jos joskus kyllästymme väriin, voi sen vaihtaa, mutta kunnioitetaan nyt hetki tätä hauskaa löytöä.
Itse eteisenlattia tarjosikin odotetusti vähän vähemmän hauskan yllätyksen. Parketin alta löytyi jälleen yksi susiruma muovimatto. Ja vaikka tarpeeksi pahaa tekee jo pelkästään katsoa sitä kauheutta, niin pahinta on jälleen kerran liiman määrä, jolla matto on asennettu vanhan lankkulattian pintaan. Tiedossa on siis mittava liimanrapsutustyö, vaikka itse muovi nousikin lattiasta melko helposti. Mutta ei tosiaan voi kuin vain taas ihmetellä, mikä on aikoinaan saanut ihmisen suunnittelemaan ja jonkun toisen hankkimaan tällaisen vesimeloninkuorilattian. Aika karmea.
Purkamista odottaneet eteisen ja tuulikaapin lattiat saivat tänään kyytiä ja alta paljastui jälleen yllätyksiä. Sekä kivoja ja kauniita että vähän vähemmän kivoja ja silmää hiveleviä. Purettavia kerroksia oli tällä kertaa onneksi vain yksi, kulahtanut koivuparketti, ja se irtosi ilman sen kummempaa hämminkiä. Osasimme odottaa, että parketin alta löytyy jälleen vanhaa lankkua, mutta tuulikaapista löytyi jotain muutakin.
Keskellä lattiaa oli vajaan neliön kokoinen alue peitettynä paksulla levyllä ja villoilla ja levyn alta löytyi vanhat eteisenportaat! Sisäänkäynti ja ulko-ovi ovat siis aikoinaan olleet noin puoli metriä nykyistä alempana ja porstuaan on noustu parin porrasaskelman verran.
 |
| Tuulikaapin puulattia ja vanhat eteisenportaat, jotka jäivät muutaman uuden lankun alle. |
Halusimme säilyttää tarinan vanhoista portaista, emmekä siksi koskeneet lainkaan vanhaan lattiaan. Täytimme vain ammottavan aukon huolimatta yhdestä poikkipäin jäävästä lankusta. Vaikkemme itse ikimaailmassa valitsisi punaruskeaa lattiansävyä, saatamme säästää vanhan värin tulikaapissa ja huitaista uuden osan samalla värillä. Jos joskus kyllästymme väriin, voi sen vaihtaa, mutta kunnioitetaan nyt hetki tätä hauskaa löytöä.
Itse eteisenlattia tarjosikin odotetusti vähän vähemmän hauskan yllätyksen. Parketin alta löytyi jälleen yksi susiruma muovimatto. Ja vaikka tarpeeksi pahaa tekee jo pelkästään katsoa sitä kauheutta, niin pahinta on jälleen kerran liiman määrä, jolla matto on asennettu vanhan lankkulattian pintaan. Tiedossa on siis mittava liimanrapsutustyö, vaikka itse muovi nousikin lattiasta melko helposti. Mutta ei tosiaan voi kuin vain taas ihmetellä, mikä on aikoinaan saanut ihmisen suunnittelemaan ja jonkun toisen hankkimaan tällaisen vesimeloninkuorilattian. Aika karmea.
 |
| Eteisen lankkuja päällysti vesimeloninkuorikuosinen muovimatto. Amadeus ja Dehli kääntävät nykyään vain kylkeä, kun meillä rempataan. |
Kommentoi
Lähetä kommentti