Pihamaalla

Kyllä se pihamaalla puuhastelu on kuin onkin mukavaa, kun sattuu hyvä sää ja löytyy sopivasti vapaa-aikaa. Olemme harrastaneet viimeisten viikkojen aikana pihanlaittoa aina kun aikataulu on antanyt myöten ja aika kivaltahan siellä nyt näyttää. Pari uutta härveliä, työnnettävä kelaruohonleikkuri tasaisille nurmialueille ja (sähkö)ruohotrimmeri rinteille, on nyt hommattu ja molemmat pelit toimiviksi todettu. Vielä pitäisi ostaa oksaleikkuri ja jonkinmoisia lapioita/pikkukuokkia kukkapenkkien laittoa ja rikkaruohojen kitkemistä varten.

On hauska huomata, miten monenmoista kukkaa pihalla kesänmittaan heräilee. Jo nyt määrä on varmasti ylittänyt molempien käsien sormet ja kaikki varpaatkin, ja aina tuntuu löytyvän jotain uutta. Erityispositiivista tästä tekee se, etteivät kaikki kukkaset suinkaan ole rikkakukkia ja villiintyneitä luonnonkukkia, vaan myös edellisten asukkaiden kukkapenkkeihin istuttamia puutarhakukkia. Vaikka kyllä minä niistä luonnonkin kukista tykkään, mutten ehkä niitä viitsi naapurin kiusaksi pihamaalla koko kesää viljellä..

Aivan kaikkia kukkia en oman kasvitietouteni perusteella ole kyennyt tunnistamaan, vaan olen kaivellut nimiä internetin syövereistä. Googlea apuna käyttäen ei ole vielä yksikään kukka jäänyt nimeämättä, mutta eihän sitä tiedä, mitä erikoisuuksia pihalta vielä paljastuu..

Kurjenmiekan (eli Iiriksen) tunnistin Maijan aakkoset -kirjan ansiosta. Sitä kirjaa tuli luettua lapsena kerran jos toisenkin.

Myös Lemmikki on tuttu samaisen kirjan sivuilta.

Näiden (satojen) pihaltamme löytyvien luonnonkukkasten annoimme kasvaa rauhassa. En malta odottaa, että pääsen syömään oman pihamaan metsämansikkamaitoa!

Niittyleinikki ei ole ehkä niitä toivotuimpia pihakasveja, mutta kukkikoon nyt hetken kesän kunniaksi.

Takana näkyvät liilaan taittavat Pikkusydämet, mutta etualan kasvi on vielä selvitystä vailla.. Tunnistaako joku?

Tämän mattomaisesti kasvavan kukkasen tunnistin internetin avustuksella Sammalleimuksi. Ihan uusi tuttavuus minulle.

Oranssit unikot nousivat talon takaa kiveyksen vierestä. Arvelen, että kyseessä on Siperian unikko.

Siirenit kukkivat paraikaa todella kauniisti.

Hopeahärkki (aika outo nimi muuten) oli puhjennut kymmeniin ja kymmeniin kukkiin talon nurkalla.

Myös grilli kukkii. Ainakin kunnes saamme hommattua uuden vähän suuremman. Pikku retkigrilli on joutunut palvelemaan ahkerasti koko alkukesän, sillä ikivanha kaasugrillimme joutui kaatopaikalle. Luultavasti kallistumme uudessa grillissä hiilien kannalle, sillä hiilillä grillaaminen jos mikä antaa ruokaan oman maukkaan vivahteen!