Kesämuistoja

Jo hyvän tovin kestäneiden sateiden jälkeen on mukava muistella kesää. Nämä muutamat kuvat huvimajasta nappasin viimeisellä lomaviikolla. Vaikka helteet ovat muisto vain, on huvimajassa yhä kiva viettää aikaa kynttilöiden loisteessa sateen ropistessa kattoon. Eikä kylmäkään yllätä, sillä infrapunalämmitin pitää pienen majan mukavan lämpöisenä. Tänä iltana nautimmekin iltapalan huvimajan hämärässä.

Itsetehdyt lasituikut syntyvät mistä tahansa säilykelasipurkista ja paksusta rautalangasta. Valitsin tosi tujua 3mm rautalankaa (jota sai vääntää ihan tosissaan), jotta kahvoista tuli tukevat ja varmasti lasipurkin painon kantavat.

Infrapunalämmitin mahdollistaa huvimajassa istuskelun pitkälle syksyyn.

Koulussa takomani kynttiläkruunu löysi paikkansa huvimajan katosta pöydän yläpuolelta.

Lakritsikastikekynnet

En ole aikoihin jaksanut laittaa kynsiäni kummemmin kuin lakata kynsilakalla, mutta jokunen ilta sitten innostuin testaamaan tauon jälkeen geelilakkaa. Ihan perinteisiä geelikynsiä en kuitenkaan jaksanut ruveta väsäämään, mutta jotain kivaa kuitenkin. Syntyi lakritsikastikekynnet.

Tein koristelut dotting toolilla, eli työkalulla, joka on omiaan pisteiden tekemiseen. Ensin värjäsin kynnen kärjen mustaksi, seuraavaksi täppäsin valumien alaosien pisteet paikoilleen ja lopuksi yhdistin pisteet ohuella viivalla kynnenkärkiin. En edes viitsinyt tehdä kynsiin päällislakkausta geelillä, vaan sipaisin päälle tavallista kirkasta kynsilakkaa (kovetettuani geelit ensin UV-lampun alla ja puhdistettuani ne). Hyvin on koristelut pysyneet, vaikka pohdin, että näinköhän geeli näin käytettynä kestää.

Pikkuisen paremmat unet 2

Kerroin noin puoli vuotta sitten ostaneeni kuopiolaisen ekologisesti ja eettisesti vuodevaatteita valmistavan Piccu-tuotemerkin lakanat. Lupasin kertoa kokemuksia, kun lakanat ovat päässeet käyttöön ja ovathan ne jo parikin kertaa, mutten ole koskaan muistanut napata niistä yhtään kuvaa. Tänään korjasin tilanteen, joten tässäpä pari sanaa ja kuvaa ekopuuvillaisista Piccuista.

Pilkku-lakanat, Piccu

Lakanat ovat ihanan pehmeät ja supermiellyttävät ihoa vasten. Ne ovat myös todella kauniit, siis toki kuosi, mutta myös itse kangas. Mies kehui, etteivät lakanat hiosta lainkaan, toisin kuin uudehkot pellavaiset lakanat. Piccujen kohdalla olen samaa mieltä, mutta pellavaisten en, vaan tykkäsin itse niistäkin kovasti. Piccuille joka tapauksessa meidän perheeltä kaksi ääntä, eli täydet pisteet.

DIY - rannekoruja vanhoista paidoista

Uuh, se on loma ohi nyt. Vähän teki tiukkaa hypätä takaisin arkeen, mutta kyllä tämä tästä. Täytyy yrittää muistaa, että vaikka loma menikin, ei kesä vielä ole ohi. Ihan yhtä lailla edelleen on mahdollisuus nauttia ihanasta kesäsäästä, hyvästä ruoasta ja kesän aikana todeksi asti toteutetuista sisustusunelmista. Eli sain kuin sainkin huvimajan sisustettua, kuten sen itselleni alkukesästä tavoitteeksi asetin. Huvimajaan palaan kuitenkin vähän myöhemmin, nyt askarteluasiaa.

Minuun iski yksi lomapäivä hirveä näpertelyhimo, kun netissä surffatessani löysin sattumalta kivoja ohjeita puuvillalangoista tehdyistä rannekoruista. Kotona ei kuitenkaan ollut puuvillalankoja, joten piti hyödyntää muita materiaaleja. Joskus t-paitojen leikkelyohjeita etsiessäni löytyi samoista materiaaleista tehtyjä koruja, joten päätin nyt kokeilla, millaisia rannekoruja oman kaappini käyttämättömäksi jääneistä vaaterievuista ja muista materiaaleista voisi askarrella.

Näpertelyinspiraationi uhreiksi valkoituivat vanha puuvillainen yömekko (joka sitä ennen oli ihan vaan mekko :D) sekä vuosia käyttämättömänä ollut metallihelmiä sisältänyt kaulakoru. Näistä materiaaleista näpertelin saksien ja neulan avulla kolme raffia rannaria.

Jutun juoni on, että puuvillakankaasta leikataan parin/kolmen sentin levyinen suikale, venytetään se ohueksi pötkyläksi ja aletaan tehdä siihen solmuja ja pujotellaan helmiä joukkoon.

Ensimmäiseen rannariin lisäsin yhden helmen kahden toisistaan hieman kauempana olevan solmun väliin. Toisen rannarin tein pelkästä puuvillasta solmimalla kaksi pötkälettä toisiinsa parin sentin välein. Ja kolmannen pujottamalla kaksi helmeä napakasti solmujen väliin. Hauska olisi myös rannekoru, jossa pujotellaan puuvillapötkylää paksun ketjun lenkeistä ketjun toiseen reunaan. Harmi ettei kotoa löytynyt ketjua tämän toteuttaakseni. Mennään nyt siis näillä.

Jätin kuhunkin rannariin noin viisi senttiä pitkät solmimisnauhat. Niistä voisi toki tehdä sirommatkin, mutta itse tykkään, kun koruista roikkuu tuollaisia härpäkkeitä. Kuvista huomaa, kuinka osa helmistä on ottanut harmillisesti väriä käytössä. Liekö aurinkorasva tummuttanut.. Mutta onpahan raffi, kuten halusin. :D