Gluteeniton brownie valkosuklaapaloilla

Olen maailman laiskin leipuri. Jaksan upottaa käteni taikinaan ehkä pari kertaa vuodessa, enkä silloinkaan yleensä syyttä suotta, vaan innoittajana täytyy olla vähintäänkin joulun kaltainen juhlapyhä ja vieraita tulossa. Joskus hyvin harvoin kuitenkin yllätän itseni ja käytän uunia imelien herkkujen valmistukseen. Tänään oli sellainen päivä.

Heti herätessäni minuun iski kamala suklaaleivoshimo ja jostain käsittämättömästä syystä hirmuinen tarve saada valmistaa herkku itse. Harkitsin kyllä, että olisin vain käynyt kaupassa ja ostanut jotain hyvää, mutta se ei tuntunut oikealta ratkaisulta. Googletin hetken suklaisia reseptejä ja sitten päätin tehdä oikein överimakeat suklaabrowniet.

Löysin gluteenittoman brownieohjeen, joka oli sovellettu alunperin Nigella Lawsonin Snow Flecked Brownie -ohjeesta ja sovelsin siitä vielä omani.

Sekoitin brownieihin seuraavat aineet:
200 g voita
200 g tummaa suklaata
3 kananmunaa
2 dl kookossokeria
1 tl vaniljasokeria
2 dl mantelijauhoja *
ripaus suolaa
130 g valkosuklaata paloina

Ja työjärjestys kuului näin:
Paloittelin voin ja suklaan kattilaan ja sulatin ne. Vatkasin kananmunat ja sokerin. Lisäsin joukkoon hieman jäähtyneen voi-suklaaseoksen ja sen jälkeen jauhot, suolan ja paloitellun valkosuklaan. Kaadoin taikinan leivinpaperilla vuorattuun lasivuokaan ja nakkasin uuniin.

Paistoin seosta 170-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Ohjeessa sanottiin, että seosta kuuluu paistaa, kunnes brownie alkaa hieman irrota reunoilta, mutta on keskeltä vielä löysää. Kun keskelle tökkää hammastikun, siihen saa tarttua taikinaa. Paistoaika on uunista riippuen 15-25 minuuttia.

Koska en saanut brownien koristelua varten lähikaupasta haluamiani vaahtokarkkeja ja tomusokerikin unohtui, söimme brownieita pakkasessa sattumalta lojuneen minttusuklaajääteön kanssa. Juu, toimi se niinkin! Huomenna työkaveritkin kokevat suklaaöverit, sillä en usko saavamme alas kahdestaan kokonaista vuoallista brownieita, niin hitsin hyviä kuin ne ovatkin!

* Korjaus 27.10. Kirjoittelin eilen innokkaanna käyttäneeni maissijauhoja, vaikken oikeasti sellaisia leipomukseen sekoittanut. Kysehän oli mantelijauhoista. Ajatuskatkos vain.. Pahoittelen tahatonta juksaamista!

I Love Me 2014 - Koru&Kello-messut

Viikonloppuna oli taas kivasti kuhinaa Helsingin Messukeskuksessa, kun viidet eri messut sisältävä I Love Me 2014 -tapahtumakokonaisuus oli avoinna kaikelle yleisölle. Lumoavakin oli tuttuun tapaan mukana ja tänä syksynä ensimmäistä kertaa myös minun suunnittelemani korut.

Ellen Jokikunnas oli juontamassa osastomme arvontoja ja kuoharitarjoiluja ja vaikka vähän yritinkin esiintymisjännitykseni vuoksi livistää, sai hän napattua myös minut kertomaan pari sanaa korusuunnittelusta. Tällä kertaa messujen yleinen katsastaminen jäi vielä normaaliakin vähäisemmälle, sillä olin niin innoissani samalle illalle sattuneesta pikkuprinsessan tapaamisesta, etten osannut ollenkaan keskittyä kiertelemään. :D Tässä siis Lumoavan tunnelmia tapahtumasta.

Voima ja Sinisiipi

Ellen Jokikunnas nappasi minut jututettavaksi.

Satakieli

Lumoavan osaston jengiä ja muotitaiteilija-muotoilija Ritva-Liisa Pohjalaisen (edessä vasemmalla) osaston jengiä.

Täti-ihminen

Takana on mainio miehen kanssa vietetty viikonloppu minireissuineen päivineen, mutta mikä mielettömintä, minusta tuli kuluneena viikonloppuna täti! Perjantaina isoveljeni lähetti kännykkääni kauan jännätyn kuvan, jossa tuhisi pieni prinsessa tiukasti kapaloon käärittynä. Loppupäivä oli onnenkyynelten tihrustamista ja nenän niiskutusta, joka huipentui lopulta lauantai-iltaan, kun pääsimme katsomaan pikkuista ja tuoretta äitiä ja isää.

Tuntuu vieläkin vaikealta käsittää, että tässä se nyt on, niin pieni ja niin rakas, uusi pieni ihminen.

Tätin sylissä ensi kertaa.

Äitin ja isin kanssa. <3

t: Hirrrveen onnellinen täti-ihminen

Arkeilua (Hong Kongin reissun jälkeen)

Ohhoh, miten pitkä tauko tullut kirjoittamiseen. En ole Hong Kongin reissun jälkeen kertakaikkisesti ehtinyt tai vain jaksanut istua päivän päätteeksi koneen ääreen keskittymään blogiharrastukseen.

Paljon kaikkea muuta hauskaa olen kuitenkin tehnyt, muun muassa käynyt tanssimassa yhdet ihanat häät, nähnyt tämän syksyn ensilumen satavan ja sulavan, kokeillut pari kertaa hurjanhauskaa (ja minulle uutta urheilulajia) boulderointia eli kiipeilyä ilman köysiä, ehtinyt pitkästä aikaa pelaamaan sulkkistakin, aloittanut tätä aamua lukuunottamatta jokaisen aamuni erimakuisella kaurapuurolla ja kohta menen kuuntelemaan toisaalla asuvan kaverini kanssa minulle melko uuden tuttavuuden, Evan ja Manun, keikkaa. Tähän vielä vähän reissua ja normaalit arkiaskareet päälle, niin onhan tässä tullut tehtyä vajaassa parissa viikossa vaikka mitä. :)

Tässä vielä kuvaa Hong Kongin reissusta, joka meni oikein hyvin. Olin todella positiivisesti yllättynyt kaupungin siisteydestä ja toimivuudesta. Ihmiset ovat kohteliaita ja huomioivat kanssakulkijansa erittäin hyvin. Herkullisia ruokapaikkoja on joka kulmalla (ja tarjolla ruokaa usean eri maan tapaan) ja shoppailumahdollisuuksia riittää tyydyttämään pahinkin shoppailuhimo.

Kaupunki tuntui turvalliselta kulkea niin päivällä kuin yöaikaankin, vaikkakaan tällä hetkellä kahnaukset Kiinan ja Hong Kongin hankalasta tilanteesta johtuen eivät tätä huomiota kovin hyvin tue.. Oma ensimmäinen reissuni tähän länsimaalaisvaikutteiseen aasialaiseen miljoonakaupunkiin osoitti kuitenkin, kuinka Hong Kongissa kohtaavat idän ja lännen parhaat puolet. Jos kauemmaksi kaupunkilomalle halajaa, kannattaa piipahta.

Rakennustyömaita oli joka nurkalla ja bambu suosittu telinemateriaali, kuten Intiassakin.

Avenue of stars on täynnä arvostettuja hongkonglaisia elokuvamaailman nimiä. Tunnistin minäkin jonkun. :D
Toisin kuin Intiassa, sain tällä kertaa kulkea lähes koko reissuni kummemmitta tuijotuksitta, sillä vain tällä turistien suosimalla kadulla minut napattiin valokuviin vaaleiden hiusteni vuoksi. Ne naurattivat erästä kiinalaista turistiryhmää suunnattomasti. :)

Hong Kongin keskustassa ei katutasossa pilvettömänäkään päivänä paljon auringonsäteistä nautita. Siitä pitävät huolen vieriviereen rakennetut toinen toistaan korkeammalle kurottavat pilvenpiirtäjät.

Noin Kuopion kokoisessa Hong Kongissa on yli 7 miljoonaa ihmistä. Se näkyi välillä kaduilla..

Koulutyttöjä koulupuvuissaan.

Pieni koululainen matkasi koulusta kotiin raitiovaunussa äitinsä kanssa.