Tiedättekö päivän, kun ei kertakaikkisesti keksi mitään positiivista? Kaikki ahdistaa, väsyttää ja vähän itkettääkin. Tänään alkuillasta kotiin päästyäni ilta huipentui tuohon tunteeseen ja tunteenpurkaukseen ja mietin, että en edes keksi mitään kivaa kalenteriluukkuun kirjoitettavaksi.
Sitten mies tuli luokseni, halasi ja heitti nokkelan, vaikkakin tilanteeseen aivan epäsopivan vitsin. Sen seurauksena nauratti sisäisesti, vaikka ulkoisesti se purkautuikin vielä vähän isompana itkuna.
Kiitos huumori ja yhteinen taju, jolla siitä revitään iloa irti. <3
Onneksi hymy aina lopulta löytyy. Jos ei aina aivan omin voimin, niin pienellä avustuksella. :)
VastaaPoista