Karvakamut tässä moi

Kaivelin kameran muistikortilta kuvia edelliseltä vierailultamme veljeni perheen luona. Kuvista muutamassa Amadeus pörrää serkkupoikiensa Asterixin ja Röllin kanssa. Kuvia katsellessa kävi mielessä, että yksi pojista saattaa olla asteen verran linssiludempi kuin kaksi muuta. Kukapa lie..

Herkkukaakao

Aijai, herkkukaakao se on talvi-illan.. tai aamun.. tai päivän pelastus. Toimii aina. Parasta on, kun siihen sekoittaa mitä sattuu hyvää ja vetää samalla pienet sokeriöverit. Tällä kertaa soijamaitoon on lisätty kaakaojauhetta, piparminttukaramelleja, paksua vaniljakastiketta, vaniljajäätelöä ja tummaa suklaarouhetta. Hyvääää! :D

Päivä alkaa puurolla

Tai niin toivoisin. Mutta laiskuudestani - jota kutsun aamu-unisuudeksi - johtuen en jaksa joka aamu laittaa itselleni puuroa. En edes joka toinen aamu. Oikeastaan kyse on aika kausittaisesta tavasta. Joskus menee useampikin viikko, jolloin jaksan tehdä aamiaisen aina kiltisti ennen töihin lähtöä. Joskus on kausia, kun jätän aamupalan kokonaan väliin. Paha tapa.

Löysin nämä muutamat kuvat viimeiseltä puurokaudeltani, josta on valitettavasti aikaa jo pari kuukautta. Silloin keitin tunnollisesti herkkupuuron joka ikinen aamu yli kaksi viikkoa putkeen. Tein jopa erimakuisia puuroja. Se oli aika lystiä. Toki olen senkin jälkeen keitellyt kaurahiutaleet lautaselleni silloin tällöin, mutta säännöllistä tapaa en ole siitä saanut. Nyt aion taas yrittää.. jos edes pari kertaa viikossa saisin puuron aamupalalautaselle. Sekin olisi hyvä alku.

Avokadokaurapuuro on vähän hassu, mutta kivaa vaihtelua. Ja terveellinenhän se on kuin mikä.

Mantelimaitoon keitetty, kananmunalla täydennetty samettisen pehmeä puuro on tosi herkullinen.

Peruspuuro soijamaitoon on helppo ja maistuu aina. Voisilmä vain päälle ja aamu käynnistyy varmasti hyvin.

Lunta tupaan

Rakas taivaan isä, luontoäiti ja pakkasukko. Tämä lumentulo riittää jo. Kiitos.

Enkä minä sillä, ettenkö nykyisin olisi jo vähän oppinut pitämään talvesta ja lumesta - olemaan neljästä erilaisesta vuodenajastamme kiitollinen, tavallaan. Mutta kun tätä menoa lunta on kohta niin paljon, ettei se enää mahdu minnekään. Paitsi sisään kengänvarresta, aina kun astuu ulos.

t: märät sukat