Kun on meistä kyse, ei yllätyskihlajaisiksi muuttunut puutarhajuhla ollut kaikille läheisillemme mikään valtava yllätys (osalle ei yllätys lainkaan), mutta kun aloimme kysellä pappia yleisön joukosta, oli suurin osa vieraista todellakin yllätetty. Myös liikutuksen kyyneleitä oli nähtävissä useissa silmissä, mitä nyt omilta kyynelsilmiltäni erotin siinä rakkaidemme edessä miehen kanssa käsikkäin seisoessamme. Pyysimme tässä vaiheessa yleisöstä astumaan esiin papin lisäksi kaksi muuta tärkeää ihmistä, jotka tiesivät suunnitelman ennakkoon, eli kaason ja bestmanin. Yhdessä siirryimme hetkeksi sisätiloihin vaatteiden vaihtoon, kun perhe ja ystävät jäivät pyyhkimään silmiään ja valmistautumaan huvimajassa suoritettavaan vihkimiseen.
Astelimme papin eteen pihan poikki avojaloin ja taustalla soi Scandinavian Music Groupin Ilman sinua olen lyijyä -sävelet. Läheiset olivat asettuneet huvimajan ulkopuolelle ja minua jännitti katsoa heitä, sillä yritin olla kyynelehtimättä. Pappi, joka on ystävämme, puhui todella kauniisti ja vaikka puheeseen poimitut asiat olivatkin itsemme hänelle aiemmin kertomiamme, tuntuivat ne saavan paljon suuremman merkityksen siinä kaikkien edessä ääneen lausuttuina. Ajattelin vain, kuinka onnekas olenkaan seisoessani tässä nyt tämän miehen rinnalla. Silmäkulmia jouduin pyyhkimään myös silloin, kun kaasoni puhui, ja kun pappi pyysi meidät yllätten kääntymään perheeseemme ja ystäviimme päin. En varmasti koskaan unohda tuota hetkeä, kun katsoimme käsi kädessä seisten, yhtenä elämämme liikuttavimpana hetkenä, niitä kaikkia meille rakkaimpia ihmisiä.
Kun olimme tahtoneet ja vaihtaneet sormukset sekä suudelmat, astelimme takaisin alapihalle Rajaton-yhtyeen Me kuljemme kaikki kuin sumussa -kappaleen tahtiin ja juhlat pääsivät alkamaan. Ensin tosin otettiin vielä halauskierros, jossa myös vuodatettiin päivän viimeiset liikutuksen kyyneleet. Välillä itseäkin huvittaa olla tällainen herkkis, vaikka niin on moni läheisistämmekin ja onhan se toisaalta aika ihanaa.
Juhlat sujuivat rennosti syöden ja juoden, jutustellen, musiikkia kuunnellen, kuvia ottaen, nauraen ja nauttien. Ainoa perinteinen hääohjelmanumero oli yleisön yllytyksestä hääkakun leikkaus jalalla polkaisten, jonka allekirjoittanut voitti, pienellä huijaamisella tosin. Olkoon siis sovittu, että kaapin paikka taloudessamme määräytyy jatkossakin yhdessä keskustellen, ei kummankaan komentamana.
 |
| Muonituksesta vastasi bestman, joka on supertaitavana kokkina häärinyt keittiössä monissa muissakin juhlissamme. |
Meille arvokkain lahja oli saada viettää ikimuistoiset juhlat rakkaidemme kanssa, mutta koska kyse oli häistä, ja vielä yllätys-sellaisista, piti vieraille toki järjestää pientä jäynää. Toisena ohjelmanumerona olikin häälahja-arpojen avaus ja odotammekin jännityksellä, kuinka läheisemme lunastavat omien arpojensa voitot seuraavan vuoden aikana. Pari hauskaa suoritusta olemme jo nähneet. :)
Pyysimme kutakin perhettä ottamaan lasipurkista oman lahja-arvan, jossa esitimme yhden häälahjatoiveen. Oli hupaisaa katsoa epäileviä katseita vieraiden kasvoilta, olisihan se aika noloa kieltäytyä ostamasta hääparille uutta autoa, jos lahja-arvassa nyt sattuisikin niin lukemaan. Todellisuudessa arvoissa lukeneet ”palkinnot” olivat enimmäkseen lupauksia viettää yhteistä aikaa tai ostaa hääparille pieni muisto, sillä arvoissa luki muun muassa: vie hääpari elokuviin, kirjoita hääparille kirje, osta arpa hääparille, Kutsu itsesi/perheesi kylään hääparin luokse, tee porukkalotto hääparin kanssa, vie hääpari pelaamaan sulkkista/minigolfia, tee hääparille pizzaa, osta hääparille sukat (oudot), kutsu itsesi/perheesi saunomaan hääparin luokse, osta hääparille kirja ja kokkaa hääparille.
 |
| kaason ja bestmanin kanssa <3 |
Illalla yhdentoista aikaan onnistuimme vielä kerran yllättämään juhlaporukan, kun kotikadultamme alkoi kuulua hevosen kavioiden kopsetta. Hääkärrymme (kirjaimellisesti) oli täten saapunut ja meidän oli aika jättää ihanat juhlat taaksemme. Romanttisesta kyydityksestä hääyön viettoon hotellille vastasi siis vossikka. Siinä hämärässä ja lämpimässä elokuun illassa vossikan kyydissä kainalokkain istuen ihastelimme täydellistä päivää ja toisiamme. Toivon tuon onnentunteen kulkevan mukanamme ikuisesti.
 |
| kuvat Petra Tiihonen, Alias Studiot |
Kommentoi
Lähetä kommentti