Dixie-pöytä

Kun edellisen kerran viime maaliskuussa vaihdoin olkkarin järjestystä, haaveilimme uudesta sohvapöydästä. Kuten edellisen postauksen kuvista näkyi, pöytä on nyt vaihtunut. Raskaan puuarkun tilalle löytyi sattumalta Askon alennuksesta mieluinen pöytäpari.

Tykästyimme Dixie-pöytien tammisiin pinnajalkoihin sekä ison ja pienen pöydän korkeuseroon, joka mahdollistaa pöytien sijoittamisen vierekkäin tai (kun tarvitaan säästää tilaa) päällekkäin. Meinasimme ensin valita mustan ja valkoisen pöydän, mutta kun näimme kaupassa livenä ison pöydän turkoosina, muutimme mielemme. Turkoosi pöytä tuo tosi kivasti pirteyttä sisustukseen. Ja sattuipa se olemaan juuri samaa sävyä kuin olkkariin vuosi sitten ostettu Housen Onni-metallikori, jossa pidämme kauneimpia halkoja.

Aluksi jännitin uusien pöytien pinnan naarmuuntumista, sillä olemme tottuneet, ettei kotonamme tarvitse varoa pöytien pintoja. (Keittiön ja olkkarin pöydät ovat ikivanhoja, kolhuisia ja kokopuisia.) Onneksi maalattu mdf on kuitenkin ollut käyttöä kestävä, vaikka siihen hankautuukin milloin läppärin, milloin ruokalautasen tai teemukin pohja.

Ystäviltä lahjaksi saatu Marimekon Focus-tarjotin istuu pienemmälle pöydälle juuri passelisti. Illan hämärtyessä pieni pöytä vedetään kokonaan esiin isomman alta ja tuikkukippoihin sytytetään kynttilät. Pidän tarjottimessa ja Kastehelmi-kipoissa toistuvasta samanlaisesta "pisaranauhasta".

Sohvan uusi paikka (ja uusi matto)

Hääjuhlapäivänä saadut hortensiat kuivuivat kauniiksi.

Meikätyttö se intoutuu vaihtelemaan huonekalujen paikkoja aina kun miehen silmä hetkeksi välttää. Taas saivat olohuoneen kalusteet uuden järjestyksen sillä välin, kun mies oli omilla menoillaan. Ehkä ensimmäistä kertaa olen nyt täysin tyytyväinen huonekalujen sijoitteluun olohuoneessamme. Aiemminkin huone on ollut kyllä omaan silmään kivannäköinen, mutta nyt se myös tuntuu toimivammalta.

Kaikki alkoi siitä, kun haimme sunnuntaina miehen firmasta maton sovitettavaksi. Olemme olleet pidemmän tovin ilman olohuoneenmattoa. Aiemmin olkkarissa on ollut Ikean mustavalkoraidallinen Stockholm-matto, joka rullattiin kesäksi varastoon. En ole ikinä niinkään ihastellut itämaisia mattoja. Mies sen sijaan on tykännyt värikkäistä ja näyttävistä itämaisista villamatoista iät ajat. Sellaista hän on myös muutaman kerran ehdottanut olkkariimme, mutten ole lämmennyt idealle. Nyt syksyn pimetessä ja ilmojen viiletessä aloin kuitenkin kaipaamaan sisutukseen lämpöä maton muodossa ja tummanpunainen itämainen villamatto alkoi houkuttaa minuakin.

Tällainen vuosia sitten käytettynä kirpparilta ostettu tapaus onkin aiemmin kuulunut miehen firman sisustukseen, eikä miehen ehdotuksista huolimatta ole koskaan päässyt omaa kotiamme sulostuttamaan. Isänpäivän päätteeksi halusin antaa matolle mahdollisuuden, vaikka varoitinkin etukäteen, etten ole ihan varma juuri kyseisen maton kuvioinnista. Itse kun olin ihastellut malleja, joissa on kaunis suuri kirjailu keskellä. Pidin tätä tapausta siis hieman tylsänä. Kannoimme kuitenkin maton kotiin, ja kun mies lähti reeneihin, rupesin sovittelemaan sitä olkkarin kalusteiden joukkoon.

Rullattuani maton auki yllätyin aluksi, kuinka suuri matto oli. Piti ihan tarkistaa mittanauhalla: 200x300cm. Heti perään yllätyin siitä, kuinka vaivattomasti niin suuri matto sujahti olkkariimme. Sitten aloitin tunnin mittaisen huonekalujen eestaas venklaamisen. Olin edellisen kerran suorittanut saman operaation maaliskuussa, jolloin kalusteet eivät lopulta vaihtaneet paljoakaan paikkoja (ks. edellinen järjestys tästä). Nyt halusin kuitenkin muutosta, enkä aikonut luovuttaa.

Koska hemmetin painavan sohvan (vaikkei se painavalta näytäkään:D) siirtely yksin nostellen oli tuskastuttavan hidasta ja hikikin tuli, päätin lopulta piirtää huoneesta pohjapiirustuksen ja sovitella kalusteita sen avulla. Ja eipä aikaakaan, kun uusi järjestys oli selvä. Olen joskus kuullut jonkun sisustussuunnittelijan harmitelleen, kuinka suomalaiset ovat arkoja kokeilemaan uusia ideoita kalusteiden sijoittelussa. Tapanamme on kehystää huone huonekaluilla seiniä myöten, mikä ei välttämättä saa tilaa eikä kalusteitakaan oikeuksiinsa. Niinpä päätin, etten tällä kertaa sorru kyseiseen tylsyteen, vaan kokeilen rohkeasti jotain uutta. Hyvä niin.

Uudessa järjestyksessä matto on aseteltu lähelle olohuoneen nurkkaa muodostaen tilaan selvän oleskelunurkkauksen. Tämän nurkkauksen pääkaluste sohva on aseteltu tavallisuudesta poiketen kulmittain kohti nurkkaa, jolloin se avautuu nyt mukavasti sekä takkaa, että ruokailutilaa kohti. Sohvan edessä on sohvapöydät ja oikealla puolella seurusteluun sopivasti nojatuoli, vasemmalla vanha keinutuoli. Tämän asettelun ansiosta koko huone tuntuu paljon yhtenäisemmältä ja kodikkaammalta. Sohvan taakse jääneeseen tilaan asettelin Swan-valaisimen, joka toimii uuden sijoittelunsa ansiosta nyt paljon paremmin sekä luku- että oleskeluvalona.

Sain kesällä mummolta hänen vanhan ompelukoneensa, kun omani teki tenän. Isänpäivänä ukki antoi mukaani myös koneeseen kuuluvan säilytyslaukun. Se on niin ihana, että pääsi osaksi sisustusta. Sitä paitsi vanha konekin on niin kaunis, että se saa olla esillä, vaikken sillä jatkuvasti ompelekaan.

Ihmeellistä kuinka paljon uusi matto ja kalusteiden järjestys voikaan piristää. Nyt mieleni tekee kokoajan hengailla olohuoneessa ja ihastella ääneen siitä ohikulkiessani. :)

Pikkueteisen uudistus

Ihmettelimme miehen kanssa jossain vaiheessa, minne kummaan häviää osa kengistämme, joita säilytämme pikkueteisen vaatekaapin lattialla. Yhtenä päivänä mies kurkkasi kenkiä etsiessään kunnolla kaapin perälle ja totesi takaseinän levyn olevan alareunastaan irti ja itse kaapin takana olevan lisätilaa muutamankymmentä senttiä. Kas kummaa, sieltä löytyivät myös kadonneet kengät.

Pikkueteisessämme oli ennen miniremppaa lattiasta kattoon yltävä kaksiovinen vaatekaappi, jonka toinen puoli oli kokonaan hyllyjä ja toisella puolella oli lyhyt vaatetanko. Kaappi oli epäkäytännöllinen ja teki pikkueteisestä ahtaan tuntuisen ja näköisen. Olimme pitkään miettineet, kuinka pienen eteisen voisi uudistaa kivemmaksi ja harkinneet myös vaatekaapin purkamista. Kun kaapin takaa löytyi lisäsenttejä huonetilaan, varmistui päätös siitä, että kaappi saisi lähteä. Työntouhuun kävimme lopulta syyskuun alussa ja remppa saatiin hoidettua muutamassa päivässä.

Ahdas pikkueteinen ennen muutosta. Ulko-ovesta sisään astuessa vasemmalla on seinä ja heti oikealla korkea vaatekaappi. Leuanvetotankoon nostettu säilytyslokerikko kuului kaapin sisään, mutta kuvaa ottaessa olimme jo tyhjentäneet osan kaapin kamoista ja lokerikko sattui tarttumaan hetkeksi tankoon. :D Lattiassa on alkuperäinen punaruskea maali. Maalaamattoman osan lattiaa rakensimme toissakeväänä. Lattian alla on eteisen vanhat puuportaat ajalta, jolloin sisäänkäynti on ollut muutaman porrasaskelman alempana.

Kaapin purkaminen oli suht nopea ja siisti homma, sillä sen sai irrotettua ja siirrettyä muutamassa osassa. Uuden paikan kaappi sai pihavajamme nurkasta. Porakonetta ja vasaraa sai heilutella hetken, kun irrottelimme seinään, lattiaan ja kattoon kiinnitettyä kakkoskakkosesta rakennettua kehikkoa, jonka varaan kaappi oli asennettu. Melko nopea homma kuitenkin sekin.

Koska pikkueteinen sekä hieman isompi eteisaula sijaitsevat taloon myöhemmin rakennetussa osassa, oli puretun vaatekaapin taakse jäänyt seinä entistä ulkoseinää. Olikin hauska huomata, ettei alkuperäistä puulaudoitusta oltu peitetty, vaan saimme pienellä siistimisellä ja maalaamisella siitä veikeän lautaseinän uudistettuun pikkueteiseen. Alkuperäinen puulattia oli onneksemme myös ehjä ja rakennettu koko pikkueteisen alueelle, joten sillekin riitti vain puhdistus ja maalaus. Katto ja sivuseinät sen sijaan piti kittailla ja hioa ennen maalaamista, sillä niissä oli vähän isompia jälkiä.

Pikkueteinen uudistuksen jälkeen. Pistorasia puuttuu vielä, joten sähköjohto kuljetetaan eteisaulan puolelta.

Halusimme pitää eteisen mahdollisimman avarana, joten säilytysratkaisuksi valittiin naulakollinen avohylly sekä avonainen kenkäteline. Huiveja, pipoja ja muuta pientä kamaa varten hommasimme lipaston. Kaikki kalusteet ovat Ikeasta. Tilavuuden lisäksi parasta eteisessä on Elina Järvisen suunnittelema, Eelovin valmistama Lintukoto-valaisin. Niin symppis!

Punaruskea lattia vaihtui lopulta harmaaksi. Sama sävy (Betolux Akva K499) löytyy eteisaulan lattian ruutukuviosta.

Ikean Tjusig-kenkähylly mahtui millin tarkasti omalle paikalleen.

Lisää säilytystilaa löytyy eteisaulasta, jossa on seinänaulakko sekä pystynaulakko. Kengät ovat piilossa vanhan puusohvan sisällä.

Karvakamujen kamat roikkuvat omissa naulakoissaan. Amadeus-kassi on kankaanpainantakurssin tuotos kouluajoilta.

Lautaseinä on talomme vanhaa ulkoseinää. Lintukoto-valaisin toivottaa vieraat tervetulleeksi Lintukotoomme. Ikean lipaston vetonupit haluan vaihtaa kivemmiksi, kun löydän sopivat.