Viimeisiä viedään...

Huomenna päättyy yksi luku ja toinen uusi alkaa, kun kuuden vuoden jälkeen painan viimeisen kerran  työpaikan oven kiinni ja luovutan brändispesialistin tehtäväni toisiin tekeviin käsiin. Edessä on siis työpaikan vaihtaminen, kunhan nyt ensin vedän vähän henkeä kesäloman muodossa. Vaikka tieto työpaikan vaihtamisesta on ollut niin itselläni kuin työtovereillakin tiedossa jo parikin kuukautta, ja olen ehtinyt valmistautua henkisesti hyvän tovin, niin pienet itkuthan siinä oli tirautettava, kun ystävät tänään töissä tulivat porukalla sanomaan heipat ja toivottamaan onnea uusiin tuuliin.

Ihanat olivat tehneet minulle muistelovihkon, jossa oli kuvia ja yhteisellä huippuhuumorilla veisteltyjä vitsejä vuosien varrelta. Sain myös kimpun kukkia, joista jokainen kuvasi yhtä ystävää (arvasin muuten oikein, minkä kukan kukin oli valinnut!) sekä Mörkö-mukin. Mörkö siksi, että myös Muumi-tuotteiden parissa työskennellessämme olemme tehneet virallisen ja äärimmäisen tieteellisen Muumi-testin, joka paljastaa, mikä Muumi-hahmo meistä kukin on. Meikäläinen on Mörkö. Lisäksi sain rannekellon, joten mahdollisuudet olla ajoissa sitten uusien haasteiden parissa paranivat ehkä himpun. Liekö tämä pikkuvinkkinä, kun on tottunut kulkemaan tähän saakka aika vapaasti. :D

Huomenna käyn vielä siivoilemassa oman työpisteeni ja sanomassa heipat lopuille kamuille. Ja sitten alkaakin KESÄLOMA, jeeeeee!

Laiska juhannus

Tänään on ollu hieman sateinen ja viileämpi päivä, eikä huomisenkaan auringosta ole vielä täyttä varmuutta. Siksi oli kiva selailla juhannuksena napattuja kuvia ja fiilistellä viikonlopun lämpöä ja aurinkoa. Vietimme viikonloppuna harvinaista kaupunkijuhannusta ihan vaan kotona löhöillen ja olihan se aika mukavaa. Söimme, otimme aurinkoa ja saunoimme omassa pihassa kolmena päivänä peräkkäin. Sudokuja ja ristikoitakin täytin aika monta aurinkotuolissa makoillen ja hommasinpa pian alkavia lomapäiviä varten uuden kirjankin.

Olen aika laiska lukemaan, mutta kesällä on kiva olla jokin kirja(sarja) laiskojen päivien puuhaksi. Ostamani kirja on Alan Bradleyn Flavia de Luce -dekkarisarjan ensimmäinen osa Piiraan maku makea, jota olen aloittanut vasta muutaman kymmenen sivun verran. En ole vielä hullaantunut, kuten yleensä hyvien dekkareiden äärellä, mutta vielä on liian aikaista sanoa varsinaista mielipidettä kirjasta. Toivottavasti pidän siitä ja saan koko loman ajaksi lukemista sarjan seuraavista osista.

Korukuvailuja

Kuvasin tovi sitten töiden takia muutamia Lumoava-koruja ja se oli kyllä aika kivaa. En ole oikeastaan koskaan itse koruja kuvannut, vaikka kuvauksissa olenkin ollut paljon mukana. Koska tiedän kyseisen lajin haastavuuden tasan tarkkaan, olin iloisesti yllättynyt, että sain tuotettua käyttötarkoitukseensa sopivia visioni mukaisia otoksia. Toki opeteltavaa on paljon, mutta tästä on hyvä aloittaa harjoitteleminen.

Otokset olivat osa pientä juttusarjaa, josta saa koruvinkkejä kevään ja kesän juhliin. Tässä muutama poiminto, jos satut vielä miettimään, mitä itse pukisit tai piilottaisit lahjapakettiin.