1+1=3

Niin on luonto ihmeellinen laskukaavoissaan, että joskus kahdesta ihmisestä voi tulla kolme, kun oikein kovasti toivoo ja kärsivällisesti odottaa. Näin myös meidän perheessämme, johon odotamme uutta perheenjäsentä syntyväksi joulun alla.

Mahassa kasvaa ja sitä palloksi pyöristää täällä hetkellä 367g painoinen pieni tyttö, joka kylläkin tuntuu enemmän vieteriukon ja hyrrän sekoitukselta. Sen verran kreisiä menoa on mahan sisällä ollut parin viikon ajan. Tänään starttasi 22. raskausviikko ja olen onnekkaana saanut nauttia hyvin seesteisestä odotusajasta. Ainoana isompana kiusana on ollut oikeastaan vain väsymys, joka sekin on nyt helpottanut.

Tästä eteenpäin kasvatellaan vatsaa ja valmistaudutaan hiljalleen vauva-arkeen, ensin henkisesti ja sitten hankintojen kautta. Fiilis on aika huikea, odottava ja jännittynyt ja liikutun jatkuvasti milloin missäkin hetkessä (taas mennään), kun ajattelen, että meille tulee oma vauva. <3

Raskaana 21+0

Hei hei loma - Hei arki ja työt!

Kävin viikonloppuna heittämässä lomalle hyvästit Savonlinnassa, jonne teimme minireissun sieltä kotoisin olevan ystäväni kanssa. Sainkin liikkua oikein asiantuntevan oppaan johdolla niin kaupungissa kuin lähialuilta löytyvissä kauneimmissa luonto- ja kulttuurikohteissa. Eri kiva kaupunki näin kesällä ja etenkin oopperajuhlien aikaan, kun keskustassa on mukavasti elämää. Sitä paitsi luonto Savonlinnassa ja sen ympärillä on oikeasti upeaa. Suosittelen vierailemaan.

Sellainenkin harvinaisuus tapahtui, että meikäläinen kävi sienimetsässä. Edellisestä kerrasta taitaa olla aikaa parikymmentä vuotta. Pidän luonnosta todella paljon ja lapsuudestakin monet parhaat muistot liittyvät luonnossa liikkumiseen. En kuitenkaan ole aikuisiällä saanut aikaiseksi lähteä luontoon tarpeeksi usein. Enkä tarkoita, että luonnossa aina tulisi kerätä jotain, tykkäänhän itse enimmäkseen vain katsella ja tunnistaa kasveja, eläimiä ja sieniä sekä rauhoittua luonnon syleilyssä. Se vain tuppaa aina unohtumaan, kuinka mukavaa on vain olla paikoillaan ja tunnustella sammalia ja erilaisia jäkäliä tai katsoa, kuinka monta eri lajia ympäriltään löytää. Nytkin kun ystävän pienellä avustuksella palauttelin mieleeni, tunnistin metsästä yli puolenkymmentä tuttua sienilajiketta. Näistä neljää (lampaankääpiä, keltaorakasta, mustatorvisientä sekä kantarelleja) ystäväni poimi talteen ruoanlaittoa varten.

Aina lopulta koittaa kuitenkin paluu arkeen, niin tänäkin aamuna. Mutta voi arkikin käynnistyä juhlavasti, kun sen aloittaa uudessa työpaikassa, jossa aamupalaveri alkaa sillä, että työkaverit onnittelevat kukkien ja lahjan kera ensimmäisen hääpäivän johdosta. Aika vekkuleita. (Uudet työkaverini ovat siis tuttuja jo vuosien takaa. :) Miehen kanssa muistimme hääpäivämme aamulla juuri sen aikaa, että kuiskuttelimme unihiekat silmissä onnittelut toistemme korviin, mutta sitten asia unohtui aamutohinoiden ja itselläni ekan työpäivän innostuksen alle.

Loman loppuminen ei siis tällä kertaa ottanut yhtään niin koville, kuin se usein on tehnyt. Siitä on kiittäminen kivaa lomaa ja myös aika lupaavalta vaikuttavaa uutta työpaikkaa, josta muutama sana vähän myöhemmin.