Vauvakino

En ylläty, että vastaan tulee vauvajuttuja, joista olen ollut autuaan tietämätön, mutta siitä yllätyn edelleen, mitä kaikkea nämä jutut voivatkaan olla! Esimerkiksi pari päivää sitten minulle valkeni, että on olemassa konsepti nimeltään vauvakino. Siis mitähä! Miksen ole koskaan aiemmin tästäkään kuullut?

Tiivistettynä vauvakino on puolitoistatuntinen, jossa laitetaan leffateatterin (pää)näyttämö himmeäksi, raina pyörimään puolella volalla ja pakataan sali täyteen vauvoja vanhempineen tai hoitajineen. Sivummalla edessä on hoitopöytä sekä ruokailupiste mikroaaltouuneineen. Vaunut saa jättää parkkiin salin ulkopuolelle ja paikat myydään niin, että jokaiselle vauvalle riittää oma tuoli. Liikkua saa ja poistuakin tarvittaessa. Leffoiksi valikoidaan koko perheelle sallittuja kuvia ja alareunassa kulkevat suomenkieliset tekstitykset.

Pakkohan tämä oli päästä tänään kokeilemaan, kun koko perheen aikataulut antoivat sopivasti myöten.

Vauvakinoilemassa Finnkino Scalassa

Onneksi sali ei todellakaan ollut täynnä, vaan paikalla oli alle 30 vauvaa aikuisineen. Tämä antoi mahdollisuuden sijoittautua taktisesti salin keskelle sopivan tarkkailuetäisyyden päähän niin valkokankaasta kuin muista ihmisistäkin. Pitihän ensikertalaisten hieman seurailla, kuinka teatterissa kuuluu toimia. Kuten jo lippukassalla vinkattiin, suosituin rivi vauvakinossa on ehdottomasti ensimmäinen. Siinä on helpoin heittää viltti lattialle ja vauva siihen leikkimään. Vilttien lisäksi promeininkiä edustivat myös kantoliinat, joihin muutamat äidit ketterästi sujauttivat vauvansa odottelemaan unta hoitopöytätoimien jälkeen. Miehen huomio kiinnittyi siihen, ettei salissa ollut kuin yksi isä hänen lisäkseen.

Kinoilumme alkoi rauhallisesti. Kotona maidolla tankattu ja lähtiessä puhtaaseen vaippaan kääräisty myttynen alkoi tapansa mukaan laskea lampaita jo matkalla teatteriin, joten hiljalleen heräilevä vauva kaivettiin kantokopasta esiin vasta leffan alkaessa. Ensimmäisen puolituntisen neiti istui sylissä melko paikoillaan elokuvaa tyytyväisenä seuraillen. Tämän jälkeen keskittyminen alkoi hieman herpaantua ja Alva alkoi jutustella ääneen. Sylissä piti saada kivuta myös vähän ylemmäs, jotta näkymä ympärille oli parempi. Näin oli myös helpompi huudella salin muille vauvoille.

Tunnin kohdalla Alvaa alkoi tylsistyttää ja äidin sekä vauvan oli aika nousta ylös. Sitten alkoi tulla pieni nälkä ja isi kävi lämmittämässä maitopullon salin edestä löytyvässä mikrossa. Yhtäaikaa alkoi myös väsymys painaa ja tuttipullolle huudettiin muutaman sekunnin väsymysitkut. Harmi meni kuitenkin nopeasti ohi ja leffakin ehti pyöriä loppuun saakka, ennen kuin pullo oli syöty tyhjäksi. Ja mikä positiivisinta, itse leffa ei mennyt ohi kuin minuutin pari sieltä täältä, eikä kenellekään jäänyt reissusta traumoja.

Vauvakino oli siis ihan mukava kokemus, vaikkei keskittyminen joka sekunti aivan huipussaan ollutkaan. Mutta nyt kun konsepti on tuttu, voi leffaan lähteä rohkeasti uudemmankin kerran. Sen verran nämä uudet vauvajutut tuoretta äitiä kuitenkin vielä ujostuttavat, että pidän ensi kerrallakin sormet ja varpaat ristissä, ettei juuri sille reissulle satu itkupotkuraivareita tai housunkauluksesta hiipivää kakkapommia. Niitäkin meidän vauva osaa järjestää.

Suklaadippi - uusi jälkkärilemppari

Parhaita jälkkäreitä ovat yhdistelmä terveellisiä ja epäterveellisiä ainesosia, koska terveelliset ainesosat tekevät hyvän mielen (olon) ja epäterveelliset hyvän maun. :D No tässä tapauksessa kylläkin myös terveys maistuu hyvälle, koska tuoreita hedelmiä herkullisempaa on vain tuoreet hedelmät suklaalla höystettynä. Ja mitä mitä, tässä jälkkärissähän on molemmat!

Ystäväni yökyläili meillä reilu kuukausi sitten ja vinkkasi luultavasti maailman helpoimman suklaadipin ohjeen. Ohje on myös helposti muunneltavissa oman maun mukaiseksi. Dippiin tarvitaan vain 2dl kuohukermaa ja 1-2 levyä suklaata. Aika hyvä kombo on laittaa puolet tummaa ja puolet maitosuklaata. Valkoinen suklaa maistuisi varmasti myös, mutta sitä en ole vielä ehtinyt kokeilemaan. Yhden kerran kokeilin sekoittaa tummasuklaadipin joukkoon hippusen suolaa ja se toimi kyllä hyvin!

Lumme-keittokulhot - RLP design

Dippi valmistuu kattilassa melko nopeasti. Ensin vain kuumennetaan kuohukerma kevyesti hämmennellen ja joukkoon sulatetaan/sekoitetaan haluttu määrä suklaata. Suklaan määrä vaikuttaa dipin paksuuteen ja täyteläisyyteen. Mielestäni paras suhde on 2dl kermaa ja vajaa 2 levyä suklaata. Dippi nautitaan hedelmien kanssa hieman jäähtyneenä. Kylmänä jääkaapissa dippi kovettuu, niinpä sitä voi käyttää myös kuorrutteena.

Yllätyin, kuinka hyvin suklaa sopii myös viinirypäleiden kanssa. Banaani-suklaayhdistelmän tiesin toki huipuksi jo entuudestaan. Yleensä pilkon mukaan myös mangoa ja cantaloupemelonia (tällä kertaa hunajamelonia). Nyt sitten vaan odottamaan mansikoiden kypsymistä, ja myös kesän lempparijälkkäri on valmis.

Huoneet vaihtoon?

Leikimme Alvan kanssa tänään hänen omassa huoneessaan, joka on käytännössä pieni alkovi makkarimme vieressä. Koska vauva ei paljoa tilaa tarvitse, päädyimme alunperin kyseiseen huonejakoon. Ratkaisu onkin ollut ihan toimiva. Olemme kuitenkin puhuneet, että myöhemmin huoneita kannattanee vaihtaa, jotta lapsella on enemmän tilaa leikkiä ja touhuilla. Aikaikkunaksi oli ajateltu muutamaa vuotta, mutta tänään minulle iski yhtäkkiä valtava hinku vaihtaa huoneiden paikkoja mahdollisimman pian. Mitään erityisen painavaa syytä asian kiirehtimiselle ei oikeasti ole, mutta mieleeni juolahti vain monta sisustusideaa, jotka voisi toteuttaa, mikäli huoneet menisivät vaihtoon.

Onneksi huonekalut ovat sen verran raskaita ja työläitä siirrellä, etten ihan yksinäni viitsinyt yllätyksenä yläkerran järjestystä räjäyttää - muuten olisin sen saattanut tehdä.  Laitoin kuitenkin varovaisen tekstarin miehelle ja sanoin, että nyt saattoi iskeä pieni inspiraatio, ja että isin apua kaivattaneen lähiaikoina. Jospa siis hetken vielä suunnittelen asiaa, ja jos vaihdos tuntuu järkevältä, yritän vakuuttaa myös muut huushollin asukkaat idean kannattavuudesta. Siihen saakka elelköön Alva alkovissaan. Makoisastihan siellä ovat unet maistuneet ja leikkimäänkin vielä mahtuu.