Näin kauan sitten Pinterestissä hauskan idean sotkuttomasta sormiväritaiteilusta vauvan/taaperon kanssa. Painoin idean tuolloin mieleeni, sillä minusta se oli kerrassaan nerokas. Tänään minulla oli Alvan kanssa oiva tilaisuus päästä testaamaan tekniikkaa ja kyllä siinä tosiaan on itua.
Aivan tarkkaan en muista, kuinka askartelu oli alkuperäisessä ohjeessa toteutettu, mutta koko jutun juju oli tuorekelmu. En viitsinyt laiskuuttani lähteä metsästämään ohjetta, joten teimme siitä oman versiomme.
Tarvikkeina olivat:
- A6-postikortit 2kpl
- erivärisiä sormivärejä (myrkyttömiä, vaikkei lapsi niihin koskekaan)
- maalarinteippi
- piirustuspaperi
- tuorekelmu
Tarkoituksena oli toteuttaa kaksi A6-postikorttia, joten ihan aluksi teippasin kortit piirustuspaperille. Seuraavaksi teippasin piirustuspaperin kortteineen pöytään. Korttien päälle nostelin teelusikalliset kolmea eriväristä sormiväriä. Lopuksi asettelin sopivan kokoisen kelmupalasen korttien ja värien päälle ja teippasin kelmun reunat kiinni piirustuspaperiin. Koko hommassa ideana on, että vauva/lapsi saa levitellä värejä käsillä, jaloilla tai tässä tapauksessa vaikka mahalla ja takapuolellaan kelmun läpi ilman, että väriä on tämän jälkeen niin lapsi kuin kämppäkin täynnä. (Oikeastihan eroa tuskin huomaisi harrastamamme sormiruokailun aiheuttamaan räjähdykseen, mutta on silti hauska kokeilla ja tietää, että sormiväreilläkin voi leikkiä siististi.:P)
Olin juuri ehtinyt asetella koko setin valmiiksi, kun iltapäivän Nukkumatti alkoi huudella Alvaa unille. Koko komeus jäikin odottamaan pöydälle neidin kauneusunien ajaksi. Mietin tuolloin, mahtavatko värit kuivaa, mutta itseasiassa lopulta kävi päinvastoin; värien kosteus kelmun alla toi kortteihinkin sen verran kosteutta, että kun nukkumisten ja taiteilujen jälkeen muutaman tunnin päästä irrotin maalarinteippejä, meinasi korteista lähteä pinta teipin mukana. Kortit olivat myös aika kuprulla maalailujen jälkeen, mutta kyllä ne kuivuessaan vähän siloittuvat.
Itse taiteilu oli Nöttösen mielestä hieman hämmentävää, eikä aluksi oikeastaan edes kiinnostanut. Olin vähän ihmeissäni tästä, koska yleensä Alva on tosi innostunut kikkailemaan käsillään niin ruokien kuin tavaroidenkin kanssa. Myös rummuttaminen ja pianon pimputtaminen ovat mieluista puuhaa. Mutta koska pöydän ääressä nököttäminen ei nyt kiinnostanut, nostin taiteilusetin lattialle. (Se kiinnittyi oikein hyvin samoilla teipeillä.) Lattialla Alva sai muiden leikkien ohessa taputella, ryömiä, tallustella ja kontata värien päällä ja vaikka huomio kiinnittyi välillä korttien sijaan milloin koiraan, milloin maissinaksuun, leluun tai äitiin, tuli todistetuksi, että kyllä kelmun läpi maalaaminen tosiaan on mahdollista, ja sotkutonta.
Lopputulos kuivaa edelleen pöydällä, sillä väriä oli aika reilunpuoleisesti. Toivottavasti isi yllättyy huomenna iloisesti meidän tyttöjen taideteoksista. Tällä kertaa kun ei edes sotkettu koko kotia. :P
Kommentoi
Lähetä kommentti